Kiitän kutsusta saarnaamaan Messukylän Aitolahdessa. Mielessäni tämä seutu yhdistää hienolla tavalla syvälle historiaan ulottuvat juuret ja nykyajan, kaupungin ja maaseudun, luonnon ja rakennetun ympäristön. Uskoisin sen luovan hyvän pohjan yhteisöllisyydelle. Tämä kirkko nimeltään ”Suojamuuri” ja sen sanoma armosta ja anteeksiannosta, hyvyyden voimasta Kristuksessa vielä vahvistaa kokonaisuuden kestäväksi. Liekö tässä taustaa sille, että Tampere on tätä nykyä tunnettu paitsi kauniista harjuista, korkealle kurottavasta Näsinneulasta ja järvistä myös yhdessä tekemisestä ja aikaan saamisesta? Siinä voi nähdä yhteyden myös viettämäämme Nikean kirkolliskokouksen 1700-vuotisjuhlaan. Nikeassa v. 325 kirkastettiin kolminaisuususkon ja Kristuksen jumaluuden ja ihmisyyden perusteita Pyhän Hengen johdatusta rukoillen. Raamatullinen pelastussanoma haluttiin ilmaista tiiviisti, kiitollisuutta ja luottamusta kolmiyhteiseen Jumalaan henkien. Pohjana oli viipyminen Raamatun sanan ja evankeliumin äärellä. Siitä ammennamme myös tänään ja tässä.

Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Pysykää tässä älkääkä juosko kaikkien profeettojen ja unennäkijöiden tekemien ihmeiden ja tunnustekojen perässä. Tämä näyttää olevan pyhän raamatuntekstien viesti. Kirjeteksti 1. Johanneksen kirjeestä muistuttaa, ettei tule uskoa kaikkia henkiä vaan koetella, ovatko ne Jumalasta. On monia vääriä profeettoja. Suunta pysyy oikeana, kun muistetaan: ”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta.” Rakkauden Jumala on tullut lähelle todellisessa ihmisessä Jeesuksessa Kristuksessa. Jumalallisen totuuden läsnäolo on sidottu Jeesuksen Kristuksen ihmisyyden tunnustamiseen, sen kielto taas harhaan menevään opetukseen. Samalla on lähtöoletuksena Kristuksen jumaluus, mihin viittaa ilmaus ”lihaan tullut” – ikuisuudesta aikaan tullut.

Oikeaan Jumala-suhteeseen liittyy tämän mukaan rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan sekä Jeesuksen Kristuksen tuleminen tämän rakkauden ruumiillistumana ihmiseksi Jumalan Hengen antaman todistuksen mukaisesti. Tämä antaa tulkintahorisontin sille, miksi tänään aiheena on ”totuus ja harha”. Oikea oppi ei ole vain Jumalan nimen lausumista ja toistelua. Kyse on osallisuuden Kristukseen ja Jumalan Henkeen antavan uskon toiminnasta palvelevassa rakkaudessa. Jumala on kaiken luonut ja tahtonut olevaksi ja luonut ihmisen omaksi kuvakseen. Rakastamme Jumalaa palvelemalla ihmisiä ilmauksena siitä todellisuudesta, että olemme saaneet armon osaksemme. Hänen rakkautensa herättää meissä rakkauden toisiamme ja yleensä luotua elämää kohtaan. Meille on annettu tehtävä varjella luomakuntaa ja välittää tuo lahja eteenpäin uusille sukupolville. Kyse ei ole tuhoavan itsekkyyden vaan välittävän rakkauden hengestä. Perustana on se, että Jumala on tullut alas luotuun ihmisessä. Jeesus Kristus on yksi meistä. On annettu valo, joka todistaa rakkaudesta – ei spekulatiivisesti ja käsitteellisesti vaan yhdessä ainutkertaisessa ihmisessä, veljessämme, joka antoi elämänsä maailman elämän puolesta. Pääsiäisen ihme toi uuden elämän.

Päivän evankeliumi ohjaa pitämään kiinni annetun sanoman perustasta ja kehottaa katsomaan sen valossa pintakuohua syvemmältä, varomaan susia lampaiden vaatteissa. Pinnallisen kauneuden ja menestyksen mielikuvien orjuuttamana olemisesta meidän aikamme tietää kertoa paljon. Sosiaalinen media on tuottanut tässä suhteessa monille ahdistusta. Tätä voidaan soveltaa laajemminkin aikamme ilmiöiden valppaaseen tarkasteluun. Uudet tekniikan ihmeet, kuten koneoppiminen, tekoäly, ja niihin liittyvät, uusia mahdollisuuksia ja helpotusta aiempiin pulmiin tuovat ominaisuudet kiehtovat. Ne saavat muutamat ilmeisesti turhaankin pelkäämään ja jättämään tilaisuudet käyttämättä ja toiset intomieliset unohtamaan kääntöpuolen katsomisen.

Viisas pikemmin katsoo kuin katuu. Se ei välttämättä merkitse hitautta tarttua toimeen vaan tarpeellista valmistautumista ja arviointia, jotta mielekkäät käytännön johtopäätökset ja toimet ovat mahdollisia. Luojan ja luodun eron ei tule koneen lumon edessä hämärtyä eikä se, että ainoastaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Koneesta tai muusta ihmisen tekemästä ei ole syytä tehdä epäjumalaa. On syytä kysyä, mikä on ihmiselle hyväksi. Ei ole syytä kiihdyttää elämäntahtia koneiden vauhdittamana sellaiseksi, että tuskin kukaan pysyy perässä. Rajallisessa maailmassa ei ikuisuutta tarjoa kukaan muu kuin kaiken Luoja ja Lunastaja. Kaikki muu on katoavaista ja vajavaista, laskentatehosta huolimatta aina rajallista ja erehtyväistä.

Ajankohtaisen esimerkin pinnallisten ja harhaanjohtavien totuuksien viljelystä tuo sodan ilmapiiri. Jo 1800-luvulla alettiin puhua nykyaikaisen sodan kaiken kattavasta luonteesta. Tarpeen tullen myös säännöt ja sopimukset unohdetaan, keinot pyhitetään. Ei olla varmoja, mikä on totta ja mikä valhetta. Heikompaa, hyökkäyksen kohdetta kyllä täytyy suojella – joskus voimakeinoinkin. Tavoitteena tulee olla rauha, ei itsetarkoituksellinen kilpajuoksu. Vain pahojen tekojen katuminen ja rehellinen itsetutkistelu ja uudistuminen tältä pohjalta on kestävä pohja rauhalle. Vain Jumala voi kääntää pahan hyväksi.

Kristilliseen toimintatapaan voi kuulua olla joskus viaton kuin kyyhkynen ja viekas kuin käärme. Siihen ei silti kuulu toisen vahingoittaminen, vielä vähemmän salakavalasti ja toisen heikkona hetkenä. Niinpä uskon kanssa kulkee aina käsi kädessä rakkaus. Jeesuksen syntyminen ihmiseksi ”meidän ja meidän pelastuksemme tähden”, kuten Nikean uskontunnustus sen ilmaisee, merkitsi sitä, että Jumala noudatti itse Pojassaan kultaista sääntöä toisen sijaan asettumisesta, kärsi ristinkuoleman ja haudattiin mutta tuli myös herätetyksi ylös kuolleista kolmantena päivänä. Vihalla, väkivallalla ja katkeruudella ei ole viimeistä sanaa. Perimmäinen sana on Jumalan rakkaudella, armolla, laupeudella ja synnin kuolettavan vallan voittamisella. Siitä tarjoaa osallisuuden meille Kristus ihmiseksi tulleena, ristiinnaulittuna ja ylösnousseena Jumalan Poikana, kuoleman ja turmiovaltojen voittajana, syntien sovittajana.

Tämä jos mikä viestii, että uskossa ja evankeliumissa on kyse kokonaisvaltaisesta sanomasta. Nikean uskontunnustus kertoo, että on vain yksi Jumala, kaikkivaltias Isä, joka on kaiken luonut. Isästä ennen aikojen alkua syntynyt Poika on osallinen Isän jumaluudesta, Jumalan ainosyntyinen Poika. Hänen kauttaan on kaikki luotu. Luominen ja lunastus kuuluvat yhteen ja tarjoavat toivon koko luomakunnalle. Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu. Hän toi täyttymyksen pyhien kirjoitusten, Raamatun, lupauksille tulevaisuudesta ja toivosta, uudeksi luomisesta, jonka Jumala itse toteuttaa. Hän on Isän vertainen eli istuu Isän oikealla puolella. Hän, Pelastajamme, on myös tuomarimme, joka ei ketään pakota lahjojaan vastaanottamaan ja tuomitsee kaikki rakkauden lain mukaan oikeamielisesti. Pyhä Henki, Kolminaisuuden kolmas persoona, on Herra ja eläväksi tekijä. Hän toimii kirkossa sanan ja sakramenttien kautta. Kaste on meille annettu syntien anteeksiantamiseksi. Odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja luvattua tulevan maailman elämää.

Jumalan kolmen persoonan kunnioittaminen yhtäläisesti ja hänen toimintansa luotunsa ja meidän ihmisten edestä Pojassaan merkitsee vahvistusta jokaisen ihmisen arvolle ja ohjenuoraa, miten meidän tulisi Jumalan tahtoa noudattaen lähtökohtaisesti toimia. Kristuksen seuraaminen merkitsee Jumalan yhteydessä, hänen omakseen kastettuna, elämistä sanan, rukouksen ja ehtoollisen ruokkiman uskon kantamana. Se tulee lihaksi suhteessa lähimmäiseen ja arjen vastuissamme ja kutsumuksissamme. Joskus saatamme olla vahvoilla, joskus heikoilla, mutta arvomme on Jumalan antama. ”Ei kuolema eikä elämä, ei mikään luotu voi erottaa meitä hänen rakkaudestaan”. Siksi voimme uskoa, rohkaistua rakastamaan ja toivoa tulevaisuudelta Jumalan käsissä olevana hyvää.