Tänään 6. elokuuta muistellaan 80 vuotta sitten pudotettua ensimmäistä ydinpommia, tai kuten silloin sanottiin, atomipommia, ja sen ennen näkemätöntä tuhoa. Toisen samanlaisen jälkeen Japani antautui ja myöhemmin Saksa. (Korjaus: Saksa antautui ennen Japania eli toukokuussa 1945, Japani elokuussa)
Olisi luullut, että järkytys olisi lopettanut sodat, tai ainakin ydinaseella pelottelun. Mitä vielä. Alkoi kylmä sota, jota kyllä seurasi liennytys ja aseriisunta, mutta muutamien vuosien jälkeen on palattu entiseen. Maailma aseistautuu ja ydinaseella uhitellaan.
Vanha viisaus kummittelee ihmisten mielissä: kun aseita on, niitä ennen pitkää myös käytetään. Kahta hävityssotaa käydään silmiemme edessä parastaikaa Ukrainassa ja Palestiinassa.
****
Maailmasta puuttuu moraalinen selkäranta, joka pitäisi huolen oikeudenmukaisuudesta, rauhanomaisesta järjestyksestä ja ihmisten turvallisuudesta.
Ensimmäisen maailmasodan jälkeen sellaiseksi toivottiin Kansainliittoa, toisen maailmansodan jälkeen Yhdistyneitä kansakuntia. Kummastakaan ei siihen ole ollut. YK onnistui aluksi paremmin, mutta sekin on jäänyt kahden, kolmen suurvallan vangiksi.
Molemmat epäonnistuivat, koska lopulta suurvallat tekevät, mitä tahtovat. Moraalilla ei ole siinä sijaa. Maailmaa ei hallita demokraattisesti, vaan voimalla.
Nyt ei ole sellaista voimaa, joka kykenisi hillitsemään suurvaltojen valtaa ja tahtoa. Ja mitä suuret edellä, sitä pienemmät perässä.
Ironista on, että mitä vahvempi ja suurempi valtio on, sitä enemmän se tuntee turvallisuutensa uhatuksi. Ja sillä perusteella suurvallat uhkaavat pienempiään, jotka yrittävät selviytyä miten parhaiten taitavat.
****
Pitkään ajattelin, että Yhdysvallat olisi itsenäisyysjulistuksensa hengessä sellainen voima, joka vastaisi lain, järjestyksen ja vapauden säilymisestä maailmassa edes jossain määrin. Viimeistään tänä vuonna sekin luottamus on mennyt.
Jos ajatellaan kolmea suurvaltaa Venäjää, Yhdysvaltoja ja Kiinaa, Kiina on kolmesta vallasta ehkä lähimpänä tuota ihannetta, jos kohta sekin lopulta ajaa itsekkäitä etujaan, kuten kaikki muutkin, pienemmät suurten perässä.
Suomi on aina ollut rajamaa, joka on tasapainoillut oman turvallisuutensa kanssa. Olemme pitäneet arvojamme puhtaina kuin siniristilippumme on. Neuvostoliiton aikana arvoja venytettiin äärimmilleen, mutta selvisimme.
Neuvostoliittoa mielisteltiin ja saatiin hyviä kauppasopimuksia. Nyt mielistelyllä Amerikalle toivotaan saatavan myytyä jäänmurtajia. Euroopan unioni ei hajanaisena kykene vastaamaan suurvaltojen haasteisiin. Ensisijaisesti senkin jäsenet ajavat kansallisia etujaan.
****
Palestiinan suhteen on unohdettu, että länsimaat järjestelivät toisen maailmansodan jälkeen alueen asioita ja perustettiin Israelin valtio, mutta hanke jäi kesken. Järjestelyjen loppuun saattamista vaikeuttaa historian painolasti juutalaisten vainoista, toisaalta uskonnon ja politiikan sekoittuminen.
Suomessakin moni ajattelee olevan kristillistä ja raamatullista puolustaa Israelin politiikkaa. Minusta niin ei voi ajatella. Kristinuskon perusteella meidän olisi oltava rauhan ja ihmisarvon puolella.
Blogisti puhuu (vain) kahdesta hävityssodasta. Niin päämediatkin.
Todellisuudessa hävityssotia käydään ja on käyty enemmänkin. Afikassa käytäneen useampaakin hävityssotaa jatkuvasti. Syyriassa käytiin hävityssotaa jo pitkään. Kordialueella on käyty hävityssotaa, eikä sekään liene loppunut.
Joitakin hävityssotayrityksiä on onnistuttu jopa torjumaan tai ainakin rajoittamaan. Mm. hävityssotayritys Israelin määperällä tai maaperälle. Ja taisi Nato pommituksineen estää Balkanilla hävityssodan pahenemisen muutama kymmenen vuotta sitten. (En ole historioitsija, enkä tässä arvioi sitä, kuinka moni siviili sai surmansa, ja mikä oli tilanteen ”loppusaldo”.)
Valitettavasti hävityssodan estäminenkin usein tuottaa uhreja – myös siviilisellaisia. Tällä en nyt viittaa Gazaan erityisesti. Hävityssotiin (ja niiden estämisiin) liittyy useimmiten voimakas propaganda tai jonkinlainen ei-tasapuolinen viestintä. Myös jälkikäteen. Harvemmin neurtaalit pyyteettömät toimittajat pääsevät paikanpäälle kommentoimaan ja vietimään. Jälkikäteen joudumme (ja haluamme päästä) usein paljolti ”jossittelemaan” ja tulkitsemaan.
Ei tämä ihan vielä ”tuhammen vuoden rauhanvaltakunnalta” oikein vaikuta.
Jumalasta se moraalinen perälata löytyy. Eiköhän se riitä tarvittavaan turvakllisuuteen asti.
Kristittynä teen kuitenkin eron ulkoisen rauhan ja sisäisen rauhan välillä. Periaatteessa rauha ja järjestys taataan jo 4 -10 käskyjä jotenkin johdonmukaisesti soveltamalla. Se ei toki ole sama asia kuin rauha Jumalan kanssa tai Hänen edessään kelpaava vanhurskaus, joka saadaan uskon kautta Kristukseen.
Niin Markon kommentti kuvastaa sitä todellisuutta mikä on kaiken perusta ja pohja ihmisten elämään . Sisäinen rauha tuottaa hyvinvointia ulkoiseen elämään , ympäristöön . Ihminen ei ainoastaan pakene vaan etsii hyvää , kaikilla ihmisillä on usko tehdä oikein , niin diktaattoreilla kuin Islam- terroristeilla . Synnin valhe ihmisissä tuottaa kauheuksia , alkoholisti ei päätä pienenä että hänestä tulee juoppo tai murhamies . Tai toimittaja uskoo että hänen tehtävänsä on parantaa maailma oman ideologiansa avulla . Jumalan laki on kuitenkin kuoleman virka joka osoittaa meidät syylliseksi ja kuoleman omiksi . Evankeliumi kertoo meille pelastuksesta joka on elämäksi , jossa meillä on toivo ja ilo , rauha ja tulevaisuus . Jumalallisen rakkauden kautta elämä meille ojennetaan .
Blogisti kirjoittaa; ”Suomessakin moni ajattelee olevan kristillistä ja raamatullista puolustaa Israelin politiikkaa. Minusta niin ei voi ajatella. Kristinuskon perusteella meidän olisi oltava rauhan ja ihmisarvon puolella.”
Kristinuskosta ja Raamatusta huolimatta Israelin politiikkaa ja sotatrategiaa voidaan puolustaa. Tamä on jatkumoa kesäkuun alussa 1967 käytyyn ns. kuudenpäivän sotaan. Kysymys on suurvaltojen välisestä kylmästä sodasta. Kremlin lähi-idän politiikasta. Israelissa kai ajatellaan kuten Golda Meir aikoinaan sanoi; ” Miten neuvotella jonkun kanssa, joka haluaa tappaa sinut” .
Raamatussa, vanhassa ja uudessa testamentissa Israelilla on useita merkityksiä. Painopiste on siinä, että kun pakonoiden luku on tullut täyteen, Israel kokee hengellisen uudistuksen. Näin ympyrä sulkeutuu. Raamattu ei ota kantaa Israelin poliittisiin linjauksiin, sen painopiste on hengellinen. Sen sijaan historian tunteminen auttaa hahmottomaan käynissä olevaa konfliktia.
Amerikan itsenäisyys julistuksesta ja republikaaneista voisi avata vähän toisenlaisia tulkintoja, jääkön se.
Kiitos blogista, maailmassa on miljoonia murheita, niitä on hyvä kohdata, menettämättä toivoa. Odotamme uusia taivaita ja maata.
Niin usein halutaan mainita että Israelin kaikkia tekoja puolustellaan , mutta se jää täysin sanomatta että länsimaissa syytetään Israelia vähän kaikesta ja näin ollaan jopa Islamilaisen terrorin puolella . Onhan historia näyttänyt miten juutalaista kansaa on vainottu ja objektiivista kuvaa ei tahdota antaa. Kaikesta huolimatta Israelilla on ollut ja on tulevaisuudessa merkittävä asema niin maailmanpolitiikassa kuin hengellisessä mielessä . Se totuus että Jeesus syntyi tuon kansan keskuuteen on jo merkityksellistä . Ilman juutalaista uskontoa meillä ei olisi pelastusta . Se vastavoima joka nähdään Ismaelista lähtien on edustanut pahaa ja tuon nuorimman uskonnon perimätietoa ei edes kukaan tiedä , mikä on totta tai mikä keksittyä . Ja ei varmaan tarvitse olla ”hihhuli” kun näkee mikä Islamilaisen uskonnon päämäärä ja miten sopimaton se on länsimaisille arvoille ja raamatun opetuksille . Selitys miksi sitä tukee ne ihmiset ja ihmisryhmät jotka ovat muka huolissaan ihmisoikeuksista ja naisten oikeuksista taitaa olla enemmän juutalaisvihaa ja pahuutta edustavia voimia , jossa ollaan asenteellisti Israelia vastaan. On toki kristillisissä piireissä Israel kannattajia , joiden ”teologia ” on lopunajan villiä tulkintaa ja tahdotaan siunata kaikki Israelin tekemiset . Israelista objektiivisen kuvan saaminen suurelle yleisölle on lähes mahdotonta kun propaganda ja valheet Israelia kohtaan on jatkuvasti käynnissä . Kristityn asenne Israelia kohtaan tulisi olla rukoileva ja maailman historian mielenkiinnon keskipisteenä . koska siellä näkyy raamatun profetioiden täyttymykset . Juutalainen kansa viimein kääntyy Jumalan puoleen ja Kristus kirkastuu heille messiaana .
mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois”(2 Kor.3:12- 16).