Vanhemmat ja opettajat tietävät, että lapsille ja nuorille joutuu sanomaan useita kertoja samasta asiasta. ”Joo, joo.” Vähän ajan kuluttua käy ilmi, että sana ei mennytkään perille.
Mutta ei kuuntelu ole helppoa meille aikuisillekaan. Puolisoiden väliset riidat lähtevät usein siitä, että ei ole tultu kuulluksi. Moniin jännitteisiin voi toisaalta löytyä ratkaisu siten, että kuunnellaan paremmin. Kun on saatu kokemus kuulluksi tulemisesta, voi tie sovintoonkin löytyä.
Jos on kuuntelu tärkeää ihmisten välillä, on se sitä myös suhteessa Jumalaan. Kirkastussunnuntain evankeliumin ytimessä on sana: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt. Kuulkaa häntä!” Kuunteleminen ratkaisee sen, millaiseksi kristillisyytemme muodostuu.
Monet Jeesuksen opetukset alkavat sanoin: ”Jolla on korvat, se kuulkoon!” Vanhan testamentin ydinlauseita on profeetta Jesajan sana: ”Kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää!” Lutherin mukaan Jumalan valtakunta on kuulovaltakunta. ”Usko tulee kuulemisesta”.
Millaista on sitten oikeanlainen kuuleminen? Tätä valottaa Jeesuksen tunnettu opetus kahdesta rakentajasta. Joka kuulee sanan ja tekee sen mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Joka taas kuulee sanan, mutta ei ojentaudu sen mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Kertomuksen jatko lienee kaikille tuttu.
Minkälaisia käytännön johtopäätöksiä meidän pitäisi tehdä edellä sanotusta?
Jeesuksen sanojen kuuntelu vaatii yksinkertaisesti ajan varaamista Raamatun lukemiseen ja kuuntelemiseen. Et tule saamaan aikaan, se tulee ottaa! Efesolaiskirjeestä luemme: ”Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha.”
Tunneistamme käydään jatkuvasti kovaa kamppailua: työ perhe, kodin asiat, ystävät ja harrastukset täyttävät kalenterimme. Eläkeläiselläkin voi olla kiire. Sosiaalinen media ja televisio haukkaavat helposti liiankin suuren osan ajastamme.
Jeesus sanoi kerran monista asioista huolehtivalle Martalle: ”Sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen.” Ja sehän oli Jeesuksen kuuntelu. Tämä oli se hyvä osa, jonka Maria oli valinnut ja jota häneltä ei otettaisi pois. Kaikesta muusta ihminen joutuu ennemmin tai myöhemmin luopumaan.
Siksi on opeteltava ottamaan aikaa sanan tutkimiseen ja rukoukseen. Tässä on vain otettava ensimmäinen askel, sitten toinen ja kolmas. Siitä se lähtee. Herätyskello ja jokin Raamatun lukuopas voivat olla tukenasi liikkeelle lähdössä. Kysy tarvittaessa neuvoa joltakin kokeneemmalta seurakuntalaiselta tai työntekijältä.
Älkäämme antako luontaisen hitautemme ja haluttomuutemme pelästyttää ja estää meitä menemästä Herramme autettavaksi. Meidän hetkemme on tässä ja nyt. ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3: 15).
——–
Kirjoitus on julkaistu 5.8. Hämeenkyrön seurakunnan ”Kirkkoherran kynästä”-palstalla sekä Facebookissa.
