Antti Vuolanne kirjoitti 26.6. vierasblogin ”Miksi valitsimme vihan – emmekä rakkautta?”. Kirjoitus liittyy kirkon suhteeseen Pride-ideologiaan ja on relevantti myös tällä hetkellä käytävään keskusteluun kirkon avioliittokäsityksen muuttamisesta. Blogi oli varmasti vilpittömästi kirjoitettu, ja ansaitsee keskustelulle jatkoa. Kirjoitus sisältää runsaasti lainauksia Vanhan testamentin ankaruudesta ja peilaa niitä Uuden testamentin rakkautta painottavaan sisältöön. Kirjoittaja toteaa: ”Mutta Jeesus kumosi, ja täytti, lain määräykset rakkaudella.” Tässä lauseessa ilmenee kuitenkin argumentaation heikko kohta, joka muuttaa ratkaisevasti sen mihin päädytään. Jeesus nimittäin sanoo nimenomaan, että ”En ole tullut lakia kumoamaan, vaan täyttämään sen … laista ei häviä pieninkään piirto” (Matt. 5:17-18).
Vanha testamentti oli ”kasvattaja Kristukseen”, valmisti tietä, jotta maailmassa olisi maaperä evankeliumin vastaanottamiselle, Kristuksen kirkon rakentamiselle ja myöhemmälle laajenemiselle koko maapallon kattavaksi. Kukaan tähän keskusteluun osallistuneista on tuskin vaatinut, että vanhan liiton rangaistuskäytäntöjä sovellettaisiin tänä päivänä – ei niitä ole sovellettu koskaan kristillisen kirkon historiassa. Mutta kristillisellä kirkolla on ollut, UT:n sanomaa noudattaen, alusta asti selkeä käsitys yhden miehen ja yhden naisen välisestä rikkomattomasta avioliitosta ja siihen liittyen seksuaalimoraalista. Jo kasteessa sitouduttiin noudattamaan kristillistä moraalia, joka poikkesi voimakkaasti vallitsevasta kulttuurista.
Mistä nyt on tullut viisaus, jolla kyseenalaistetaan kirkon kaksituhatvuotinen opetus? Tässä ei voida vedota tieteeseen, sillä kyse on arvoista, ja niitä tiede ei voi meille antaa. Homoseksuaalisuus biologisena taipumuksena on tuskin lisääntynyt tai vähentynyt näiden 2000 vuoden aikana, eli samojen haasteiden kanssa on eletty alusta asti. On vaikea nähdä mitään muuta tekijää muutosvaatimusten takana, kuin muuttunut (maallistunut) kulttuurimme.
On nähdäkseni kysymys erittäin vakavasta kehityskulusta kirkon koko historian perspektiivissä. Nyt on maallistuminen tunkeutumassa uudella tavalla liberaalien länsimaisten kirkkojen sisälle. Onhan Raamatun arvovallan kyseenalaistaminen teologienkin taholta edennyt kirkossa pikkuhiljaa jo vuosisatoja, mutta nyt sanoudutaan irti konkreettisesta, selkeästä, alusta asti vallinneesta yksimielisestä kirkon opetuksesta ja sen mukaisesta käytännöstä. Tässä on huomioitava myös lähetyskäsky kirkon keskeisenä missiona: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matt. 28:19-20).
Kirkon tehtävä ei ole koskaan ollut tuomita niitä, jotka eivät halua sitoutua sen opetukseen – jotka asettuvat sen ulkopuolelle. Kirkon opetukseen sitoutuminen on aina edellyttänyt kääntymystä, mielenmuutosta, joka antaa kokonaan uuden näkökulman maallisiin ja hengellisiin asioihin. Vain sitä kautta on mahdollista sisäistää aidosti myös moraalinormit.
Kirkon pitäisi mielestäni tunnistaa ja tunnustaa, että kansamme (jopa kirkon jäsenistön) enemmistö on enemmän tai vähemmän vieraantunut sen eettisestä opetuksesta, vaikka yhteiskuntamme moraali onkin aikanaan rakentunut kristilliselle pohjalle. Kirkolla ei ole, yhtenäiskulttuurin kadottua, kovin merkittävää roolia useimpien kansalaisten eettisissä valinnoissa. Vain pieni vähemmistö noudattaa elämänsä aikana kaikilta osin alkuperäistä kristillistä avioliittoetiikkaa. Jokaisella on myös mahdollisuus avioliittoon ilman papin aamentakin.
Vaikka mukauttamista ”ajan vaatimuksiin” on tarjottu jo pitkään ratkaisuksi kirkon aseman pelastamiseksi, tämän hetken globaalit tilastot osoittavat pikemminkin, että liberaalit kirkot menettävät jäseniään ja kuihtuvat. Sen sijaan karismaattisten ja konservatiivisten (liberaalin vastakohtana) kirkkojen ja seurakuntien jäsenmäärät ja aktiivisuus kasvavat globaalisti. Niillä on annettavanaan jotain, mitä tämä maailma ei voi antaa.
Siinä, että kirkko pitää kiinni alkuperäisestä eettisestä opetuksestaan, ei ole koskaan ollut kyse siitä, että joiltakin rakkaus kiellettäisiin. Päinvastoin – mutta evankeliumin mukaan seksi ei ole rakkauden normi tai täyttymys. Raamatun mukaan rakkaus tulee täydelliseksi aivan muusta. Rakkaus on lain täyttämys (Room. 13:10, KR. -38) ja Jeesus Kristus tuli täyttämään lain. Laki ja evankeliumi ovat kaksiteräinen miekka, joka voi muuttaa ihmisen elämän, eikä sitä pidä tylsyttää. Kirkko, joka siitä luopuu, luopuu sille annetusta tehtävästä maailmassa.
Jarmo Harno
TkT, riviseurakuntalainen, Helsingin Tuomiokirkkoseurakunta
Jumalan rakkaus sotketaan usein seksuaalivähemmistöjen keskinäisiin suhteisiin . Ei tulisi lainata raamattua niin että Jumalan rakkaus liimataan ihmissuhteisiin ja puolustellaan meidän välisiä suhteita raamatulla . On eri rakkauden laji.
Ja usein vielä tehdään siitä leimakirves että ei ole rakkautta , ihmisten väliset suhteet on eri asia ja niistä raamattu opettaa erikseen .
Jumalan rakkaus liitetään Raamatussa lähimmäisen rakastamiseen. Se puolestaan määritellään ns kultaisella säännöllä: tehkää lähimmäiselle niin kuin toivotte hänen tekevän teille itsellenne. Näin on Jumalan rakkaus todellakin’liimattu’ ihmissuhteisiin.
Kirjoitit aiemmin yksi yhteen; – ”näen, että rakkaus on Jumalan lahja, jonka myös gnostilaiset ovat löytäneet.” Uudistamallako kenties itsensä, kun kaste ei vaikuta heille mitään?
Lahja saadaan ilmaiseksi.
Torjumallako sovitus?
Martille ei kahden homosuhteessa elävän suhde ole Jumalan rakkautta yhtään sen enempää kuin heterosuhteessa elävänkään pariskunnan. on vaan ero että on väärin ”todistella” Jumalan sanalla suhteita , jotka Jumalan sana sanoo synniksi.
”Ei kahden homosuhteessa elävän suhde ole Jumalan rakkautta yhtään sen enempää kuin heterosuhteessa elävänkään pariskunnan.” Voitko myös sanoa, ettei se ole yhtään vähempää Jumalan rakkautta? On kovin yksiviivaista laittaa yhtäläisyysmerkki rakkauden ja sukupuolisuhteen välille. Parisuhde on paljon enemmän kuin sukupuolisuhde. Se, mitä nimitämme rakasteluksi ei suinkaan aina ole rakkautta. Eihän teeskentelykään ole tekemistä. Aitoa rakkautta voi olla miten ’väärässä’ ihmissuhteessa tahansa.
”On kovin yksiviivaista laittaa yhtäläisyysmerkki rakkauden ja sukupuolisuhteen välille.”
Samaa mieltä, mutta:
Olen ymmärtänyt, että seksin toteuttaminen homosuhteissa on eräs keskeisessä asemassa oleva asia sateenkaariliikkeen kulkueissa, marsseissa, manifesteissä ja julkaisuissa (”Proud”). Liikkeen aatetta ei ajeta Platon edellä. Sateenkaariliikkeen tavoitteena on luoda yhteiskunta, jossa ihmiset voivat elää rakkaudessa ja seksuaalisuudessa omilla ehdoillaan. Liike on olemassa ja on laillinen. Miksi siihen pitäisi saada myös kirkko mukaan? Kirkon oppi nousee Raamatun ilmoituksesta.
”Jumala on rakkaus” on Raamatun ilmoitus. Raamatun Jumala on siunannut hetero yhteyden. Siitä meillä on todistus sekä VT:ssa että UT:ssa. Muusta yhteydestä on annettu toisenlainen ilmoitus. Jumalalle ovat kaikki ihmiset yhtä rakkaita. Koko luomakunta on syntynyt hänen sanansa voimasta. Luomakuntaan on rakennettu kaunis, jopa pienen lapsen mielelle ymmärrettävä järjestys. Jumala on järjestyksen Jumala.
”Raamatun Jumala on siunannut hetero yhteyden.” Aivan. Se siunaus on lapset.
Kuten aiemmin totésin, niin evl-kirkossa nykyisen muutoksen perustaksi, jonka ei sanota olevan raamattukysymys, on otettu tuo tiheään toistettu raamatunkohta 1Jh 4:8: ”Jumala on rakkaus,” gnostilaisittain uudelleentulkittuna kaiken syliinsä sulkevan universaalisen rakkauden iskusanana. Subjekti ja predikaatti ovat vaihtaneet paikkaa: ”Rakkaus on jumala” ja Kristus on saanut seurakseen Afroditen. Evlut-kirkossa on nyt uusi gnoosis, joka määrittää sen opinkäsitystä, jonka alkuristillisyydessä torjuivat sekä Paavali 1Kor 6, 1Tim1 ja Polykarpoksen kirje filippiläisille 5,3.
Eräässä Wittenbergissä 1522 pitämistään merkittävistä Invocavit-saarnoista Luther sanoi, kun yli-innokkaat hurmahenget halusivat edistää evankeliumin asiaa voimakeinoin: ”Älkää tehkö niin, sillä minulla ei ole vallassani eikä käsissäni ihmisten sydämiä, niin kuin savi savenvalajalla, niin että voisin niille tehdä oman mielihaluni mukaan. En voi päästä pitemmälle kuin korviin saakka, sydämeen en voi päästä. Koska en voi vuodattaa uskoa sydämeen, en voi enkä myös saa ketään siihen pakottaa enkä vaatia, sillä sen tekee yksin Jumala ja vaikuttaa, että hän elää edeltä käsin sydämessä. Sen vuoksi meidän on jätettävä sana vapaaksi eikä lisättävä sitä omalla teollamme. Meillä on ius verbi (puhumisen oikeus) mutta ei executionem (toimeenpanemisen oikeutta). Meidän tulee saarnata sanaa, mutta seuraukset on jätettävä Jumalan varaan” (Valitut teokset III, 1959, s. 378).
Carl Fr. Wislöff, Tätä Luther opetti, s. 231, Suomen Raamattuopiston Kustannus Oy, Kauniainen, 1985.
Kansankirkon piispat toimivat nyt tavallaan samoin kuin nämä hurmahenget.
Kotimaan uutisen otsikon mukaan 14.8. – Vaasan suomalaisen seurakunnan työntekijät laativat kirjeen työpaikan ongelmista. Uutinen on maksumuurin takana, joten en lainaa sitä.
Käytännössä asia kiteytyy siihen, kun Vaasan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Peltola kieltäytyi järjestämästä erikseen santeenkaarimessuja 4.9.2024. Asia päätyi tuomiokapitulin päätettäväksi, kun Vaasan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Teijo Peltola ja seurakuntaneuvosto olivat eri mieltä sateenkaarimessujen järjestämisestä.
Vaasan suomalaisen ”seurakuntaneuvoston enemmistö asettui kannattamaan seurakuntalaisaloitetta, jossa esitettiin, että Vaasan suomalainen seurakunta järjestää sateenkaarimessuja yksin tai yhdessä sopivien yhteistyökumppaneiden kanssa. Piispa Matti Salomäen esityksestä tuomiokapituli ratkaisi asian yksimielisesti seurakuntaneuvoston enemmistön kannan mukaisesti.” (Lapuan Tuomiokapituli 16.4.2025)
Tilanne on entisestään mutkistunut, kun Lapuan hiippakunnan piispa Matti salomäki jätti 3.6.2025 eriävän mielipiteen piispainkokouksen pastoraaliseen ohjeeseen mutta pyörsi sen 18.6, joka ilmenee piispan kirjeessä hiippakunnan papistolle ja seurakunnille. Hän tosin kertoo toivovansa, että ”papit toimisivat kirkon voimassa olevan avioliittokäsityksen mukaan, toisin sanoen pitäisivät avioliittoa miehen ja naisen välisenä liittona.” (Ilkka- pohjalainen 19.6.)
Eräs tähän liittyvä ulottuvuus koskee Vaasan leiririppikoulua ja sitä kun – ”Papin sanomiset suututtivat,” kun hän rippikoulussa omassa puheenvuorossaan totesi- ”Haluaisin vielä sanoa, että avioliitto on vain miehen ja naisen välinen asia.” Tämä näyttää horjuttaneen kovasti tuota ns. kutsuttua ”turvallista tilaa”. (I-p 14.8.)
Kirkkoherra Peltola ei kuitenkaan ota kantaa rippikoulussa esitettyjen väitteiden todenperäisyyteen ja toteaa:– ”Pappi osaa tietysti parhaiten sanoa miten asia on, mutta sen tiedän, että hän edustaa varmastikin meidän kirkossamme voimassa olevaa avioliittokäsitystä ja siihen hänellä on minun tukeni.”
Peltola kertoo, että heidän rippikoulussaan opetetaan katekismuksen mukaisesti avioliitosta.” (I-p 14:8)
Lapuan hiippakunnan lakimiesasessorin mukaan:”– Kyllähän nyt on selvää, että Vaasassa tilanne on kriisiytynyt.” (I-P 14.8.2025)
Ps. On kunnioitettava asia, että virassa oleva kirkkoherra Peltola uskaltaa julkisen painostuksen alla seurata evlut-kirkon tunnustusta eikä poikkea siitä, joka torjuttiin alkuseurakunnassa yksiselitteisesti.
”kirkkoherra Peltola uskaltaa julkisen painostuksen alla seurata evlut-kirkon tunnustusta eikä poikkea siitä, joka torjuttiin alkuseurakunnassa yksiselitteisesti.”
Oi aikoja.
Ollaan tultu aikaan, jolloin tunnustuksen mukaisesti opettavat joutuvat syytteeseen ja tuomiokapitulien tutkittaviksi.
Vaasan suomalaisen seurakunnan tilanne tuo vain esille sen, että kirkkoherra Peltola on tietääksen ainut julkisessa virassa oleva, joka uskaltaa vastustaa meneillään olevaa kehitystä ja hän on joutunut siksi vastatusten Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin ja piispa Salomäen kanssa.
Tämä vain osoittaa sen, että kirkkopolitiikalla, joka ei muka ole ideologisen agendan edistämistä yritetään vaientaa varsinkin julkisessa virassa olevat ajamalla kirkon sisälle sen mitä ei ole tavattu edes pakanallisessa antiikin Kreikassa ja Roomassa. Smyrnassa pakanuutta vastusti Polykarpos.
Kaikkeen törmänneenä, lyhyessä historiassa, sekä tämän Vaasassa tapahtuneen lisäksi olen ollut kiinni nykyisen kirkkopolitiikan seuraamisessa.
Mikä on kiellettyä ja mikä on sallittua ”kirkkoruhtinaitten” mielestä? Herätysliikkeiden messut on mm. nostettu tikun nokkaan. Ovatko ne kirkolta pois, koska ne koetaan ongelmallisiksi sekä erityisen tarkastelun alaisiksi -luterilainen messu kirkkokäsikirjan mukaisesti toimitettuna?
Toivon ja rukoilen, että piispat ja tuomiokapitulit painaisivat hetkeksi jarrua ja pohtisivat, mikä lopulta kuitenkin saattaa rakentaa Kristuksen kirkkoa?
Herätysliikkeet eivät ole lähdössä pois kirkosta. Voisitteko valtaa pitävät, antaa herätysliikkeiden toimittaa messut edelleen kirkkokäsikirjan mukaisesti? Se voisi sittenkin olla siunaus koko Suomen evlut. kirkolle?
”Voisitteko, valtaa pitävät, antaa herätysliikkeiden toimittaa messut edelleen kirkkokäsikirjan mukaisesti?” Tätä ei ole kukaan kieltämässä. Ainoa asia, jolle ei anneta lupaa, on pappisnaisten syrjiminen. Naisille on annettu oikeus toimia kirkkomme pappeina jo vuonna 1986. Se päätös koskee myös kirkon herätysliikkeitä.
https://evl.fi/sanasto/ponsi/
Kun kirkolliskokous päätti avata pappisviran naisille vuonna 1986, päätökseen lisättiin ponsi. Sen mukaan myös niillä kirkon jäsenillä ja viranhaltijoilla, jotka suhtautuvat torjuvasti pappisviran avaamiseen naisille, tulee edelleen olla kirkossamme toiminnanvapaus ja mahdollisuus tulla vihityksi ja nimitetyksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon eri virkoihin. Kaikki kirkon jäsenet ja viranhaltijat ovat yhdessä vastuussa siitä, että muutoksen aiheuttamat vaikeudet pyritään voittamaan keskinäisen yhteistyön avulla ja kirkon ykseyttä varjellen.
”Ainoa asia, jolle ei anneta lupaa, on pappisnaisten syrjiminen.”
Naispappi tulee syrjityksi, jos joku liike toteuttaa messun papilla, joka on mies? – minusta mieletön väite!
Työvuoroja ei tarvitse liikkeen sisällä järjestellä niin, että nainen tulisi syrjityksi – rauha on taattu!
Mikan esille ottamasta linkistä: ”Kaikki kirkon jäsenet ja viranhaltijat ovat yhdessä vastuussa siitä, että muutoksen aiheuttamat vaikeudet pyritään voittamaan keskinäisen yhteistyön avulla ja kirkon ykseyttä varjellen.”
Kirkon ykseys tulee varjelluksi liikkeen messuissa. Vaikeus tulee voitetuksi. Mikä tässä on niin vaikeaa Martille ja tuomiokapituleille?
Vielä,
Herätysliikkeiden messuihin ovat kaikki tervetulleita. Seksuaalista suuntautuneisuutta ei kysellä. Ei tarvita erillismessuja, vaan kaikki ovat samanarvoisia.
”Naispappi tulee syrjityksi, jos joku liike toteuttaa messun papilla, joka on mies? – minusta mieletön väite!” Minusta ei ole. Jos liike edellyttää, että pappi on mies eikä nainen, silloin se syrjii naisia. Kirkkokunta, jonka opissa pappeus on sidottu sukupuoleen, on vapaa toimimaan näin, mutta Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei ole sellainan.
Tuolla logiikalla myös alkuseurakunta kaiketi syrji naisia kun pappeus oli sidottu sukupuoleen. Mutta alkuseurakunta olikin nykytietämyksen mukaan patriarkaalinen. Nyt kun pappeutta ei ole sidottu sukupuoleen, niin pappeutta voi hoitaa gnostilaisittain myös androgyyni.
”Tuolla logiikalla myös alkuseurakunta kaiketi syrji naisia, kun pappeus oli sidottu sukupuoleen.” Oliko alkuseurakunnalla pappeja? Seurakunnan viroissa toimineita naisia luetellaan nimeltä useita: Foibe, Prisca, Maria, Junia, Tryfaina, Tryfosa, Julia, …
Alkuseurakunnassa ei ollut naisia kaitsijoina ja johtajina.
Ei ainakaan gnostilaisia pappeja.
Concordia-lehti Lutherin ja luterilaisen ortodoksian teologian tulkitsijana 1994-2003
Pysyvä linkki
http://hdl.handle.net/10138/21716
Tässä gradussani käsittelen aika paljon naispappeutta ja siihen johtaneita tekijöitä ja kehitystä. Kahdessa luvussa sivuilla 18-23 ja 35-40.
Ja muutenkin pappeutta samoissa luvuissa.
”Alkuseurakunnassa ei ollut naisia kaitsijoina ja johtajina.” Tätä et voi tietää. Vanhinta tarkoittavasta sanasta on kuitenkin myös naispuolinen muoto πρεσβυτερας (1. Tim. 5:1,2).
Tiedät sitten kai tämän. Feminiininen monikkomuoto πρεσβυτερας presbyteras jakeessa 1Tim5:2 viittaa vanhempiin naisiin, ei naisiin, joilla on virallinen virka tai arvonimi. The feminine plural, presbyteras, occurs in 1Tim5:2.It refers to aged women, i.e. not women with an official church office or title.
”Tiedät sitten kai tämän.” Tiedän, että πρεσβυτερας käännetään näin, mutta vain ikään viittaava sana olisi toinen.
Heätysliikkeiden messut ”hiertävät kuin kivi kengässä” edelleen aina käännöstekstejä myöten.
Eikö lakin remmiä voisi vähän höllätä?
Eivät herätysliikkeet ole tuomiokapitulien kimpussa virkakäsityksen kanssa, vaan päinvastoin.
Naispappeus on tosiasia evlut kirkossa. Tässä tilanteessa olisi hyvä viisaus vain todeta, että miehet ovat pappeina katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa sekä mm. suomalaisissa herätysliikkeissä. Pappeudesta on esitetty kahdenlaisia näkemyksiä. Ei tämä ole naisilta pois. Eikö tämä riittäisi tässä vaiheessa Martillekin?
Martti P. Ymmärrän intentiosi, kun haluat käyttää kiertoilmaisua. Miksi 1Tim5:1 πρεσβυτέρῳ presbyterō on yksikössä, mutta 1Tim5:2 πρεσβυτέρας presbyteras iäkkäät naiset monikossa?
”Tässä tilanteessa olisi hyvä viisaus vain todeta, että miehet ovat pappeina katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa sekä mm. suomalaisissa herätysliikkeissä.” Olisi viisasta todeta, että herätysliikkeet kuuluvat Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja niiden tulee näin noudattaa toiminnassaan sen virkakäsitystä.
Samalla, kun mietit kreikan sanojen merkitystä, niin jos kerran piispainkokous ei noudata kirkon omia päätöksiä, niin miksi herätysliikkeiden pitäsi noudattaa evlut-kirkon virkakäsitystä, niinkuin periaatteessa?
Pitäisi ja pitäisi? Suomen evlut kirkon päätöksenteko on sekä sekaisin että pattitilanteessa. Päätöksiä ja vastakkaisia ohjeita syntyy kuin sieniä sateella.
Herätysliikkeiden messuissa on kirkkokansalla turvallinen tila.
……kysyin siis Martti Pentiltä, miksi pitäisi?
Lehtorin virka olisi ollut naisteologeille hyvä tapa ja keino toimia kirkossa. Miksi sekin piti ajaa alas?
”Lehtorin virka olisi ollut naisteologeille hyvä tapa ja keino toimia kirkossa.” Eikö lehtorin virka ole selvemmin naaiselle sopimaton kuin papin? Lehtorihan on opettaja ja 1. Tim. 2:12 lausuu: ”Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti.” – – – ”Miksi herätysliikkeiden pitäsi noudattaa evlut-kirkon virkakäsitystä?” Herätysliikkeiden tulee noudattaa maamme lakia naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta,
Kosti!
Tarkoitus oli kompata viestiäsi. Olen samaa mieltä kanssasi . Martti vastannee?
”Herätysliikkeiden tulee noudattaa maamme lakia naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta.”
Ei ole tasa-arvo kysymys herätysliikkeille. Tätä on yli 30 vuotta yritetty kertoa. Se ei tasa-arvo kysymys myöskään isoille kirkoille.
Tuomiokapituleille naisten pappeudesta on tullut vimma/kiihko ajaa sitä tasa-arvo kysymyksenä. Mikä lähde on tämän vimman takana? Sitä voidaan kysyä.
Totean uudestaan,
Naospappeus on saatu evlut kirkolle. Eikö se riitä? Herätysliikkeitä savustetaan kiivaasti. Evlut kirkossa on ilmeisesti kaikki muut nurkat saatu siisteiksi?
”Ei ole tasa-arvo kysymys herätysliikkeille.” Ehkä ei, mutta se on maamme laille sellainen.
”Naispappeus on saatu evlut kirkolle.” Ei sellaista ole kuin naispappeus. Nimitys loukkaa pappisnaisia.
Tarkoitukseni ei ollut loukata.
Jaa Martti tarkoittaa, että meillä onkin valtionkirkko ja sen tahtotila oli 1986 avata naisille pappisvirka? Lisäksi. Valtioko edellytti, että piispainkokokouksen oli suorastaan pakko ohittaa kirkolliskokouksen laillinen päätös ja noudattaa Hymeneuksen ja Filetuksen opetusta?
”Martti tarkoittaa, että meillä onkin valtionkirkko ja sen tahtotila oli 1986 avata naisille pappisvirka?” Ei tarkoita. Vuoden 1986 päätöksen taustoista en ole lausunut mitään. Tarkoitan, että laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta koskee kirkon virkaa, koska se on avattu niin naislle kuin miehillekin.
Martti vastaa….”Tarkoitan, että laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta koskee kirkon virkaa, koska se on avattu niin naisille kuin miehillekin.”
Martti, kansankirkko on itse tykönään päättänyt ottaa omakseen, että valtion tasa-arvo laki velvoittaa kaikessa tasa-arvo lakia.
Kun kirkko on päättänyt itse avata pappisviran naisille, tuomiokapitulit alkoivat valvoa tasa-arvolain soveltamista kirkossa.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että pappeja ei saanut syrjiä sukupuolen perusteella esimerkiksi työtehtävissä, jumalanpalvelusvuoroissa tai virkoihin valittaessa.
Tämä johti myöhemmin ns. ”yhteistyöpakkoon”: myös ne papit, jotka vastustivat naispappeutta teologisista syistä, velvoitettiin työskentelemään naispappien kanssa.
Evlut kirkko on edelleen vastuussa omasta päätöksestään, koska edelleen niin haluaa! Kirkko kantaa vastuutaan ja lainkuuliaisuutta syyttämällä herätysliikkeitä ”kirkkokurin rikkomisesta”. Minä olen mieletön, kun ajattelen tilanteen olevan absurdi?
Evlut kirkko Suomessa kapituleineen voisi myös armahtaa osaa kirkkokansastaan sallimalla herätysliikkeille ehtoollisen vieton! Armo on armoa julistavassa kirkossa mutkan/kulman takana?
Armoa vielä taannoin annettiin.
”Kun kirkolliskokous päätti avata pappisviran naisille vuonna 1986, päätökseen lisättiin ponsi. Sen mukaan myös niillä kirkon jäsenillä ja viranhaltijoilla, jotka suhtautuvat torjuvasti pappisviran avaamiseen naisille, tulee edelleen olla kirkossamme toiminnanvapaus ja mahdollisuus tulla vihityksi ja nimitetyksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon eri virkoihin. Kaikki kirkon jäsenet ja viranhaltijat ovat yhdessä vastuussa siitä, että muutoksen aiheuttamat vaikeudet pyritään voittamaan keskinäisen yhteistyön avulla ja kirkon ykseyttä varjellen.” (Mika Rantanen tällä blogilla)
Armo kateissa tänään tässä kontekstissa?
Martti P. ”Tarkoitan, että laki tasa-arvosta koskee kirkon virkaa.” Kirkkoa työnantajana kyllä, muttei kaikilta osin. Tasa-arvolain 2 § mukaan sen säännöksiä ei sovelleta evankelis-luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkkokunnan eikä muiden uskonnollisten yhdyskuntien uskonnonharjoitukseen liittyvään toimintaan.
Tulkaa kaikki-liikkeen sivustolla viitataan 1986 päätökseen, jossa todetaan mm. ”Kirkossa on vain yksi pappisvirka, johon vihitään sukupuoleen katsomatta.”
Mitä tästä on sitten seurannut käytännössä periaatteellisella tasolla. Virka on ulotettu myös gnostilaisittain trans-sukupuoleen ja kaikkiin niihin, joille on vain mielikuvitus kokemuksellisena rajana. On selvää, että alkuseurakunnassa virka oli uskottu miehille vaikka on luonnollisesti niin, että heidän työtovereinaan oli syvästi uskovia naisia.
Ireneus (n. 125–200) kirjoittaa – The Scandal of the Incarnation mm. – ”Niin kutsuttu gnosis oli valtava kiusaus varhaiskristillisessä kirkossa.” Paavali pastoraalikirjeessään varoittaa tästä Timoteusta. 1Tim6:20:”..talleta se, mikä sinulle on uskottu ja vältä – tiedon – nimellä kulkevia vastaväitteitä.” Kreikan sana tieto – γνώσεως, gnōseōs. Gnosiksesta- valhetiedosta Paavali varoittaa myös 2Tim2:16-18 viittaamalla Hymenaiokseen ja Filētokseen.
Kuinka ollakaan ”Hymen tai Hymenaios (m.kreik. Ὑμέναιος) oli kreikkalaisessa, pakanallisessa mytologiassa häiden jumala.” Kuinka laajennettuna tätä antiikin Kreikassa sovellettiin niin sitä en tiedä.
”On selvää, että alkuseurakunnassa virka oli uskottu miehille.” Eipä ole. Sekään ei ole selvä, että ’seurakunnan virkaa’ oli vielä olemassa. Alkuseurakunnassa oli eri palvelutehtäviä, joita hoitivat niihin kutsutut ihmiset.
Suomen lakien ja Raamatun välisestä suhteesta voisi todeta seuraavaa: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” (Apt. 5:29)
Martti P. Tekstisi on väite ilman perusteluja. Aivan tiedän, että alkuseurakunnassa palvelutehtäviä hoitivat ihmiset ja myös alusta lähtien on ollut olemassa virka.
”Kullekin seurakunnalle he valitsivat vanhimmat, ja rukoiltuaan ja paastottuaan he jättivät opetuslapset Herran turviin, hänen, johon nämä nyt uskoivat.” (Apt14:23).
Room16:1-2 Paavali kirjoittaa: ”Annan teille suositukseni sisarestamme Foibesta, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija. Ottakaa hänet vastaan Herran palvelijana niin kuin pyhille sopii ja auttakaa häntä kaikessa, missä hän tarvitsee teitä. Onhan hän itsekin ollut tukena monille, myös minulle.” Kreikan tekstissä palvelijasta käytetään sanaa διάκονον, diakonon.
Palaan vielä Hymenaiokseen ja Filetokseen, jotka edustivat gnostikkojen sekopäistä filosofiaa. Paavali oli jättänyt heidät saatanan haltuun kuritettavaksi, etteivät enää pilkkaisi 1Tim1:20. Se ei näytä kuitenkaan heitä parantaneen. Heidän oppinsa levisi kuin syöpä. Hymenaioksen ja Filetoksen väite liittyy Raamatun alkukertomusten vääristelyyn ja avioliiton kieltämiseen.
”Alusta lähtien on ollut olemassa virka.” Virka kuuluu kaikille yhteisesti, koko seurakunnalle. ”Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa (1. Piet. 2:9).”
”Te olette valittu suku, pyhä heimo.” Keistä Pietari puhuu? Kristityistä, niistä jotka ovat asetetut kulmakivelle ja uskovat. Siitä välttämättä seuraa, että se joka ei usko ei ole myöskään pappi seurakuntavirassa erotettuna saarnaamaan evakeliumia.
”Siitä välttämättä seuraa, että se joka ei usko ei ole myöskään pappi seurakuntavirassa erotettuna saarnaamaan evakeliumia.” Löysipä Kosti Vasumäki tästäkin kauniista ajatuksesta sen nurjan puolen! Otsikkomme on Kristuksen evankeliumi, rakkaus ja kirkon eettinen perusta. Häntä taitaa enemmän kiinnostaa Jahven laki, ankaruus ja kirkon oikean opin varjeleminen.
Minkäs minä sille voin, kun Pietari on – valitusta suvusta ja uskosta – sitä mieltä ja Martinus Luder on samaa mieltä kuin Pietari. Kun kahden todistajan todistus on pätevä Raamatun mukaan, niin minun on siihen helppo yhtyä.
En väitä, että olisit väärässä, Kosti Vasumäki. Olen kuitenkin sitä mieltä, että taipumuksesi löytää ja korostaa raja-aitoja ihmisten välillä, on armottomuutta. Etsi mielummin portteja, joista voit auttaa lähimmäisiäsi sisälle pyhien joukkoon.
Totta. Minulla on taipumus pitäytyä Jumalan sanassa niinkuin se on kirjoitettu, kuten sen tunnustitkin, eikä siihen sovi gnostilainen portti alttarille.
Voi sinua, jos sinut havaitaan esteeksi niille, jotka etsivät tietä Jumalan valtakuntaan!
No, voi voi sentään!
Minulla on taipumus pitäytyä Jumalan sanassa niinkuin se on kirjoitettu, kuten sen tunnustitkin, eikä siihen sovi gnostilainen portti alttarille.” Kristillisyyden luonteena on kutsua uusia ihmisiä yhteyteensä. Se tarkoittaa ovien avaamista. Tärkeintä on, että ovi löydetään ja siitä tullaan sisälle. Ovien sulkeminen siksi, että niiden epäillään olevan vääränlaisia, ei ole Jumalan tahdon mukaista. Väärien oppien torjuminen ei saa johtaa pelokkaaseen sulkeutuneisuuteen, joka estää etsijöiden hakeutumisen oikean opin ääreen.
Oikeita ovia on vain yksi!
10:7 Niin Jeesus vielä sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi. 10:8 Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet. 10:9 Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.
”Vihamies” kylvää ja keittää omaa soppaansa. Kristus varoittaa vääristä opettajista.
”Kristus varoittaa vääristä opettajista.” Se ei suinkaan tarkoita, että suljetaan suu kaikilta siinä pelossa, että sattuisivat olemaan vääriä opettajia.
”siinä pelossa, että sattuisivat olemaan vääriä opettajia.”
Jos väärä oppi on tunnistettu, niin siitä tulee tottakai varoittaa. Väärä ovi pitää sulkea.
Kumpi on kristillisempää, heittää harhautuneet ulos vai opastaa heitä oikeaan?
Oikeaan opastaminen kuulostaa hyvältä ja kristilliseltä neuvolta.
1.Timoteuksen kirje: 5:1 Älä nuhtele kovasti vanhaa miestä, vaan neuvo niinkuin isää, nuorempia niinkuin veljiä,
Vanhurskas Jumala, laupias Isä. Sinä olet luonut meidät ja sinun Poikasi, Herra Jeesus Kristus, on meidät pyhällä verellään lunastanut. Sinun edessäsi me kaikki olemme yhdenvertaisia. Auta, ettemme milloinkaan tätä unohtaisi, vaan noudattaisimme kaikkea oikeudenmukaisuutta. Paina alas ylpeä mielemme ja lahjoita meille oikea hurskaus, voidaksemme kestää niin menestyksen kuin vastoinkäymisenkin päivän.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 33, WSOY, 1965.
Herra Jumala! anna meille aina sinun Henkes, että me sitä taitaisimme ajatella ja tehdä, kuin oikia on, että me, jotka emme taida ilman sinutta olla, eläisimme myös sinun pyhän mieles jälkeen. Sinun Poikas Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Amen.
Vanha Suomalainen Virsi- ja Evankeliumikirja, s. 566, Raumalla 1963.
Ei siis sovi uskoa mitään kirkolliskokouksia eikä keitään pyhiä, elleivät esitä Jumalan sanaa.
Martti Luther, Kirkkopostilla II, s. 20, SLEY, 1942.
Maailmaa ei voi hallita evankeliumin mukaan. Jos joku haluaisi poistaa kaikki tuomioistuimet ja rangaistukset, koska olemme kaikki kastettuja kristittyjä, mitä silloin tapahtuisi? Tulisi kaaos, ja pahat sortaisivat avuttomia jne. Tosi kristittyjähän on vain vähän. ”Kristityt ovat kaukana toisistaan. Siksi ei voida saattaa kristillistä järjestelmää koskemaan koko maailmaa – – Jos joku uskaltautuisi hallitsemaan kokonaista maata tai maailmaa evankeliumilla, se olisi samaa kuin jos paimen päästäisi sudet, leijonat ja kotkat karjapihaan lampaiden joukkoon ja sallisi kaikkien vapaasti siellä liikkua ja sanoisi: `Laiduntakaa täällä ja olkaa hurskaita ja rauhallisia keskenänne, karjapiha on avoin ja laidunta kylliksi. Täällä ei ole vahtikoiraa, jota teidän tarvitsisi pelätä.` Lampaat olisivat kyllä rauhallisia, mutta ne eivät eläisi kauan!” (Martin Luther. Verker i utvalg. I-VI. Ved Inge Lönning og Tarald Rasmussen. 1979-, norjaksi.)
Carl Fredrik Wislöff, Tätä Luther opetti, s. 218, Suomen Raamattuopiston Kustannus Oy Kauniainen, 1985.
Tarkennus lähteeseen: Martin Luther. Verker i utvalg. I-VI. Ved Inge Lönning og Tarald Rasmussen. 1979-, norjaksi. 3, 172.