Kirkossamme on jälleen tilanne, jossa kapitulit rajoittavat olemattomin perustein Hengen toimintaa estämällä viettämästä ehtoollista. Niin on tapahtunut lähihistoriassa jo lukuisia kertoja. Mielestäni tällainen on vääristynyttä vallankäyttöä, jopa hengellistä väkivaltaa.
En näe ylipäätään kestäviä perusteita sille, että ehtoollisen viettoa pyrittäisiin rajaamaan silloin, kun se tapahtuu käsikirjan mukaan ja sen toimittaa vihitty pappi. Ehdotankin, että ehtoollisen viettämiseltä poistetaan kaikki turhat säädökset kuten vaatimus tietystä paikasta. Samat kriteerit kuin kasteisiin riittävät ehtoollisen viettämiseen. Nykysäädösten mukaan käytännössä kaikki kirkon ehtoolliset olisivat olleet vääriä ensimmäiset 300 vuotta, mukaan lukien Jeesuksen itsensä asettama. Tämä jo yksistään osoittaa kuinka pielessä nykymallimme on!
Vapauttakaa ehtoollinen
Paajanen Sami
Olet innostunut Suomen evlut piispojen toiminnasta. Et kuitenkaan edes tunnusta evlut kirkkoa oikeaksi, koska se on poikennut oikeasta Kirkosta. Taidat olla iloinen, kun saat ”tuulettaa” tällä blogilla oikein sydämen kyllyydestä?
Kari, väärin. Luterilaisuudessa kirkko on kaikkialla missä on usko Jeesukseen. Joten keskity asiaan.
Keskityn asiaan Sami.
Kirkko on jakaantunut, mutta Kirkko ei ole jakaantunut. Puutut Kirkosta eroavan joukon (evlut) piispojen linjauksiin. Tilanne innostaa sinua ottamaan kantaa.
Kari, herätysliikkeet, säätiöt ovat aina tienneet piispojen ja kirkkojärjestyksen/lain kannat. Ei piispojen linjaus tämä ole heille yllätys.
Timo: Itse olen nauttinut ehtoollista sairaalassa, hoitokodissa, yksityiskodissa ja metsässä. Toki aina papin toimittamana. Ei kai paikka ole koskaan ollut este ehtoollisen viettämiselle? Isäni nautti ehtoollista rintamalla, kun vihollisen ammukset vinkuivat korvissa.
En ole itse koskaan tunkenut itseäni toisen kirkkokunnan ehtoolliselle, mutta esimerkiksi Kreikassa sikäläiset ystävät suorastaan työnsivät minut ottamaan ehtoollisleipää. Samoin kävi Belgiassa roomalaiskatolisessa kirkossa. Saman Jeesuksen ruumis ja veri. Sama siunaus.
Timo Pöyhönen
Kiitos blogista.
Toivottavasti myös sinun viestisi ymmärrettäisiin koko Suomen evlut kirkon yhtenäisyyttä rakentavana pointtina.
Kommentti, oikeustila on muuttumassa:
https://www.kotimaa.fi/lukijoilta-oikeustila-on-muuttumassa-ehtoollisen-osalta/
Näin on toimittava – ei pidä alistua mielivallan alle. Harmittaa silti, että ehtoollista yritetään käyttää kyykyttämiseen.
Ehtoollista ei käytetä kyykyttämiseen, vaan kysymys on laillisesta järjestyksestä.
Sami, pitäisikö kertoa, miten sinun edustamasi ortodoksinen kirkko ”kyykytti” erästä tuntemaani maallikkoa, joka otti tehtäväksi tsasounan perustamisen aluksi hyvässä yhteisymmärryksessä hallinnollisen esivallan kanssa. En tiedä oliko tuo maallikko ehkä liiaksi ”herätyshenkinen” vai mikä tuli, mutta lopputuloksena hänelle tuli lähtö paikallisen kirkkoherran toimesta. Mutta eihän tämä ollut suinkaan mitään kyykyttämistä, vaan ”kysymys oli laillisesta järjestyksestä.”
Piispa Jari Jolkkonen totesi piispainkokouksessa 3.6.2025 jättämässään eriävässä mielipiteessään mm:… ”jos piispainkokous ei noudata kirkon omia päätöksiä, niin miksi seurakunnissa pitäisi vastaavasti noudattaa piispainkokouksen päätöksiä, pitäen enemmistön päätöstä kirkko-oikeudellisesti virheellisenä.” Piispa Jolkkonen ilmeisesti ennakoi mitä tuleman pitää.
Ehtoollisen käyttäminen kirkkopoliittisena pelinappulana ei ole mielestäni mitenkään hyväksyttävää, vaikka virasta onkin erilaisia näkemyksiä.
Kosti, ehtoollista ei kirkon näkökulmasta käytetä pelinappulana. Tässä on monta kertaa sanottu, että kirkon hierarkia päättää nämä asiat, kokonaisharkintaa käyttäen.
Joillakin on sellainen illuusio, kupla, että yhdistyksillä, säätiöillä olisi itsemääräämisoikeus ehtoollisen viettoon. Jos elät tässä kuplassa ja markkinoidussa yhdistysten messuyhteisössä olet nyt kohdannut kirkon realiteetit.
Sami, sinun viiteryhmäsi ortodoksinen kirkko voi käyttää ihan omaa hierarkiaansa suhteessa jäseniinsä. Joten älä yritä soveltaa oman kirkkosi käytäntöjä luterilaiseen kirkkoon.
Kosti, kannattaa tutustua luterilaisen kirkon säödöksiin ja lakiin.
Kari Paukkuselle huomioksi myös tämä kirjoitus:
https://www.kotimaa.fi/lukijoilta-luvattoman-ehtoollisenvieton-oikeustila-on-jo-koeteltu/
Seikka että nyt ryhdyttäisiin rangaisemaan yksittäisiä pastoreita olisi muutos aiempaan linjaan ja olisi ilman ennakkovaroitusta linjan muuttumisesta yhdenvertaisuuslain vastainen menettely.
Jukka Kivimäki.
Kiitos!
Asiallista ja perusteltua tietoa.
”Rakennuksesta ei ole kyse.” Blogin aiempi kommentti
Kyse on papeista, jotka toimivat Suomen evlut kirkon järjestöissä. Osa kirkon jäsenistä pitää vanhaa virkaa edelleen oikeana. Jäseniä (+ evlut kirkosta eronneita luterilaisia) ei tietenkään kukaan pakota näiden järjestöjen messuihin. Myös kaikkien Suomen evlut kirkkojen ovet ovat kaikille avoinna, mutta kaikki eivät jostain syystä mene näistä ovista sisälle.
Mitä tuomiokapitulit toivovat?
Oma lennokas kuvitelmani piispojen tavoitteesta:
”Erotkaa kirkosta ja liittykää nyt vaikka sitten sellaiseen kirkkoon, jossa on vain miehiä pappeina. Virka on tosin oikea siellä, sitä emme kiellä, mutta me emme suvaitse teidän pitävän vanhasta virasta kiinni Suomen evlut kirkossa, vaan puutumme asiaan vakavasti. Sanktiot seuraavat kuten jatkossakin esitämme erikseen meidän tulkintamme mukaisen kirkollisen järjestyksen sekä meille osoitetun viran velvoittamina.”
Kuvitelma/ totuus, fakta vai fiktio? Tältä tämä kehitys on joka tapauksessa näyttänyt ja näyttää jatkuvan edelleen?
Tarvitsemme yhtenäisen evlut kirkon erilaisine virkakäsityksineen. Tarvitsemme kirkon kaikkine jäsenineen sekä Hengen uudistuksen seurakunnan lopun ajan haasteisiin.
Virka, kirjain sekä sanktiot ovat kuolettavia ja rajaavat elämää. Vapaus voi kostuttaa erämaan!
Virka, kirjain sanktiot pitävät yllä elämää ja paaluttavat yhdistysten, säätiöiden rajoja. Yhdistyksissä, säätiöissä tietysti ajatellaan toisin. Yhdistyksien,säätiöiden ajattelu on sikäli ongelmallinen, että ne ovat vain yhdistyksiä, säätiöitä, eivät kirkko.
’Vanha virka’ ei ole sen vanhempi kuin keskustelu naisten oikeudesta tulla vihityksi saarnavirkaan. Se on tuota oikeutta vastustavien kehittelemä ajatusrakennelma. Se, että naisilta aikaisemmin evättiin oikeus, ei ollut teologiaa vaan perinteistä naisten kykyjen aliarvioimista. Pitihän naisten ennen vanhaan anoa erivapaus ylipäätään opiskellakseen jotain.
Huomioithan tämän:
https://www.kotimaa.fi/lukijoilta-luvattoman-ehtoollisenvieton-oikeustila-on-jo-koeteltu/
Sami, mitä tapahtuu, jos nyt ”vain” yhdistyksen tai säätiön statusta käyttävä porukka rekisteröi uskonnollisen yhdyskunnan? Tuleeko siitä silloin kirkko?
Juha, en tunne lainsäädäntö, joten en osaa sanoa miten tilanne menee.
Juhallle huomioksi että kirkkokunta kirkko-opillisessa mielessä on hieman eri asia kuin uskonnovapauslain tarkoittama uskontokunta. Esimerkiski Lähetyshiippakunta on kirkko-opillisesti kirkkokunta, mutta ei ole rekisteröitynyt uskonnollinen yhdyskunta.
Rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta on itsenäinen oikeushenkilö, eikä mikään säätiö ei voi olla samanaikaisesti myös uskonnollinen yhdyskunta. Uskonnollisen yhdyskunnan voi perustaa 20 vähintään 18 vuotiasta luonnollista henkilöä, oikeushenkilö ei siis voi perustaa uskonnollista yhdyskuntaa eikä olla sellaisen jäsen.
Martti P,
Kun Herra asetti ehtoollisen paikalla olivat vain apostolit, ei naisia. Muuten naisille oli merkittävä asema, mutta pyhien lahjojen jakaminen ei kuulu heille. Ei tämä ole mikään tasa-arvokysymys vaan Kirkon järjestys.
”Ei tämä ole mikään tasa-arvokysymys vaan Kirkon järjestys.” Ortodoksien käsitys pappeudesta on eri kuin luterilainen oppi saarnavirasta. Se perustuu kiinteämmin vanhatestamentillisen uhripappeuteen. Rooman kirkon papit taas noudattavat monessa suhteessa legioonien sotilaallisia arvoja. Selibaattiin on sieltä omaksuttu. Luterilainen kirkon virka edellyttää yleisen pappeuden pohjalta vain seurakunnalta saatua kutsua hoitamaan tehtävää, johon jokaisella kristityllä on valtuudet.
Martti P.
Kirjoitit: ”Luterilainen kirkon virka edellyttää yleisen pappeuden pohjalta vain seurakunnalta saatua kutsua hoitamaan tehtävää, johon jokaisella kristityllä on valtuudet.”
Kyse on siis pohjimmiltaan yhdistystoiminnasta, jossa valitaan sopivat toimijat. Yhdysvalloissa tätä periaatetta sovelletaan laajemmin ja ”kirkot” ovat usein jonkin tietyn saarnaajana perustamia firmoja, jotka hankkiva maksavia asiakkaita.
Tämän kaltainen uskonnollinen aktiviteetti on tietysti hieno juttu, mutta aina voi kysellä eikä apostolisella jatkuvuudella ole mitään merkitystä, kun kuka tahansa voi ryhtyä ”papiksi”, jos löytää sopivia kannattajia.
”Kuka tahansa voi ryhtyä ’papiksi’, jos löytää sopivia kannattajia.” Näinhän asia on, mutta ei kuitenkaan luterilaisessa kirkossamme. Järjestys on se, että viralle on määritelty kelpoisuusvaatimukset. Piispa vihkii kelvolliset saarnavirkaan, jos heille on osoitettavissa seurakunnallinen työtehtävä.
” Näinhän asia on, mutta ei kuitenkaan luterilaisessa kirkossamme” Suomen evakelis-luterilaisessa kirkossa tilanne on tämä, mutta näin ei ole edes kaikissa Suomessa olevissa luterilaisissa kirkoissa. Luterilainen tunnus on tässä suhteessa aika väljä. Virka kuitenkin edellyttää sisäistä ja ulkonaista kutsua, mistä Pentti mainitsikin.
”Ortodoksien käsitys pappeudesta on eri kuin luterilainen oppi saarnavirasta. Se perustuu kiinteämmin vanhatestamentillisen uhripappeuteen.”
Koko pappeus perustuu Vt:n pappeuteen, pappeuden juuret, ja typokset ovat siellä. Myös luterilaisessa pappeudessa on jälkiä sieltä. Katollinen selibaatti käytäntö erkani yhtenäiskirkon seksuaali etiikasta 600-800 jkr. Läntiset kirkkoisät lanseerasivat, juuret ovat siellä.
Ortodoksi pappi voi ihan hyvin sanoa, että pappeuden juuret ovat yleisessä pappeudessa, yleinen pappeus ei kuitenkaan takaa viran karismaa. Ortodoksi kirkossa pappeuden välittää ja takaa piispa. Ortodoksi kirkossa jokainen pappi on myös potentiaalisesti tuleva piispa tai patriarkka. Siksi on pappeudessa on eri asteita ja nämä kaikki ovat sukupuolisidonnaisia.
Sami, ei tässä lainsäädännöstä ole kysymys, vaan kirkkona olemisen kriteereistä, jotka eivät ole lainsäädännön asia. Laissa mainitaan kaksi kirkkokuntaa, joilla on erillislainsaadäntö (evankelisluterilainen ja ortodoksinen), sekä rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat joista moni käyttää nimessään sanaa kirkko. Näiden lisäksi on muulla tavoin rekisteröityjä yhteisöjä, joista moni niin ikään käyttää nimessään tai ainakin monien rakennusten nimissä sanaa kirkko. Aiemmin yhdistys- tai säätiömuotoisena toiminut voi myös rekisteröityä uskonnonvapauslain mukaisesti. Ensimmäisenä mieleeni tulevat esimerkit ovat Suomen helluntaikirkko ja Missionskyrkan i Finland. Kumpikin otti uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröityessään käyttöön sanan kirkko, mutta maallinen laki ei sellaista vaadi.
Juha, kyllä monet protestanttiset ryhmät käyttävät sanaa kirkko, seurakunta, tai apostolinen seurakunta. He mieltävät itsensä kirkoksi. Mikä oli sinun ajatus kysymyksessäsi, näytät tietävän enemmän.n
Piispa tietysti päättää pyhistä lahjoista (ehtoolisesta) ja niiden jakamisesta.
Olennainen kysymys on, missä määrin Suomen ev.lut. yhteisön ”piispoiksi” kutsutut toimihenkilöt ovat piispoja sanan kristillisessä mielessä. Siis jaetaanko ev.lut yhteisössä pyhiä lahjoja vai viiniä ja vohvelia. Tästä lienee erilaisia näkemyksiä.
Millään yhdistyksellä, säätiöllä, ei ole itseoikeutta ehtoolliseen. Yhdistykset, säätiöt eivät ole kirkko.
Vapauttakaa ehtoollinen!
On erikoista ja kummallista, että kirkollisen järjestön ehtoollisen vietto saatetaan kieltää? Kirkon funktio on sen alusta lähtien ollut ekspansiivinen ja universaalinen, yhäti enenevä. Luulisi, että evlut kirkko on mielissään järjestöjen kirkkokansaa kokoavista messuista. Järjestöt (SEKL, SRO ja SLEY) toteuttavat messut kirkkokäsikirjan sekä luterilaisen tunnustuksen mukaisesti. Miten voi olla mahdollista, että miesten toimittama messu häiritsee/uhkaa monimuotoisen ja monipuolisen uudistuvan kirkon muuta toimintaa? Vaihtoehdot ovat rikkautta, eivät köyhyyttä!
Evlut kirkossa on toisaalta ihmetelty sitä, että yhä useammilla virkaan vihityillä papeilla on ollut vaikeuksia hyväksyä uskontunnustuksen sisältöä sellaisenaan. Tällaiseen/tällaisiin opetuksiin ei ole kuitenkaan millään muotoa puututtu piispojen toimesta. Järjestöille luterilainen tunnustus ei kuitenkaan ole ongelma.
Mikä on Suomen evlut kirkolle lopulta tärkeää?
Hyvä ja rakentava ehdotus Timo Pöyhönen!
Vapauttakaa ehtoollinen!
”Joskus tulee mieleen, että kirkko on enemmän virasto kuin hengellinen yhteisö.” (Aiemmin blogilla, Pyhäjärvi Pirjo)
Totta kai voidaan kieltää, ei se ole yllätys kenellekään. Yhdistykset, säätiöt eivät ole kirkko saatika seurakunta.
Kirkko voi rajata monella tavalla, varsinkin jos yhdistysten messut mielletään seurakunnaksi, kirkoksi. Juuri näin yhdistykset, säätiöt itse ajattelevat ja toimivat. On täysin ymmärrettävää, että kirkko rajoittaa tälläistä toimintaa. Mitä uhkaavammaksi yhdistykset, säätiöt käyvät sitä kapeemmaksi heidän toiminta käy. Ei tuosss ole mitään ihmeellistä.
”Miten voi olla mahdollista, että miesten toimittama messu häiritsee/uhkaa monimuotoisen ja monipuolisen uudistuvan kirkon muuta toimintaa? Vaihtoehdot ovat rikkautta, eivät köyhyyttä!” Ongelma lienee siinä, että ’miesten toimittaman messun’ kannattajat eivät halua olla ’monimuotoisen ja monipuolisen kirkon’ vaihtoehto vaan kokevat olevansa ainoa oikeaoppinen messuyhteisö harhautuneessa kirkossa.
Martti
Luulisi, että vanha käsitys mahtuisi saman instituution sisälle. Hälyn ovat muut nostaneet ilmoille.
Kari, mikä on sellainen kirkko jossa kaksi vastakkaista opillista näkemystä mahtuu samaan koriin?
Sami
Saarnaaja: 7:30 Katso, tämän ainoastaan olen löytänyt: että Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia
”Luulisi, että vanha käsitys mahtuisi saman instituution sisälle.” ’Vanha käsitys’ mahtuisikin, jollei se pitäisi ’uutta käsitystä’ perusteellisesti harhautuneena.
Martti Pentti
Uudistajat osoittavat käytännössä toimillaan/sanktioilla perinteisille, että he ovat harhassa. Teoriassa toki väittävät muuta. Keppiä on tarjolla.
Ihmettelen, että nurkkaan ajettu pieni porukka edelleen ahdistaa valtaa pitäviä.
Kirkolle herätysliikkeet taitavat sittenkin olla vain pieni riesa? Joutavat poistua takavasemmalle?
”Uudistajat osoittavat käytännössä toimillaan (sanktioilla) perinteisille, että he ovat harhassa.” Sanktiot eivät johdu opillisesta harhasta – asia ei näet ole oikeastaan opillinen – vaan maamme tasa-arvolakien rikkomisesta.
Martti Pentti
Kristus osoitti miehen ja naisen olevan tasa-arvoisia Jumalan edessä.
En tiedä, miksi Kristus valitsi apostoleiksi vain miehiä. Siihen ei ole puututtu isoissa kirkoissa. Suomen evlut kirkko sen sijaan tulkitsee pappeuden olevan tasa-arvokysymys. Siksi herätysliikkeet on ajettu ahtaalle. Olet oikeassa.
Kuuntelin pastori Pauli Selkeen youtube -videon, jossa hän haastattelee varatuomari, ex-kirkolliskokousedustaja Pekka Lahdenperää ev.lut. kirkon tilanteesta. Lahdenperä toteaa että kirkko on laittomuuden tilassa. Hän tuo esille huolensa myös yhteiskunnallisesta laajemmastakin laittomuuden tilaan menemisestä. Kehitys ei hänen mukaansa pysähdy tähän.
”Mitä uhkaavammaksi yhdistykset, säätiöt käyvät sitä kapeemmaksi heidän toiminta käy.” (Sami Paajanen)
Ketä nämä säätiöt ja yhdistykset uhkaavat? Luulisi ettei ainakaan Sami Paajasta ja hänen olemistaan? Tuskin isoa ev.lut. kirkkoakaan. Mistä siis on kyse? Vallasta. Myös aikanaan juutalaiset raivasivat Jeesuksen pois tieltä, koska hän uhkasi heidän valtaansa. Valta sokaisee. Messiasta ei tunnistettu, ei nöyrrytty katumukseen.
On tosi mielenkiintoista, että Sami Paajanen tukee laittomuuden toteutumista ja laittomuuden tilaa. Hän on laittomuuden puolella. Miten se olikaan: ”Kun laittomuus pääsee valtaan, kylmenee monien rakkaus”.
2. Tess. 2:10-12 puhutaan niistä, joilla ei ole rakkautta totuuteen. Jeesus on Totuus. Joka rakastaa Jeesusta, rakastaa totuutta ja tukee totuuden (Jumalan Sana, laki ja evankeliumi) ja vanhurskauden toteutumista kirkossa ja yhteiskunnassa ja tahtoo itse edistää sitä omassa elämässään ja kaikessa toiminnassaan. 1. Joh. puhutaan veljien rakastamisesta, josta myös Jeesus puhuu. Veljien rakastamisesta ja toivosta, joka suuntautuu Jeesuksen paluuseen, tunnistetaan Jumalan lapset.
”Ja sen tähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:12-14)
Hyvä kommentti Riitta!
Valta sokaisee. Vanhat liikkeet eivät ole kirkkoa muuttaneet.
Riitta totta kai yhdistykset, säätiö haluavat valtaa. Kirkossa kuitenkin piispat, tuomiokapitulit, kirkolliskokous pitävät valtaa. Eivät yhdistykset, säätiöt.
Nyt näyttää siltä, että nämä yhdistykset, säätiöt tavoittelevat laittomuutta ja kirkon näkökulmasta anarkiaa. Tätähän kirkko ei hyväksy.
Itse en ole ottanut tässä kantaa siihen onko luterilaisen kirkon toiminta oikein tai väärin. Se olisi liian helppoa. Lähinnä olen kertonut miten kirkossa organisaatio rakenne kulkee.
Sami P., oletko olevinasi fiksumpi kuin varatuomari, lakimies ja entinen kirkolliskokousedustaja Lahdenperä? Hän sanoo että kirkko on laittomuuden tilassa piispojen takia, jotka eivät hoida tehtäviään. Kannatat siis laittomuutta.
Sami, vallalla tarkoitin kirkon vallan halua, en herätysliikkeiden. Kai tämän nyt jokainen tajuaa.
Riitta sekoitat nyt kaksi eri asia kokonaisuutta. Blogin aihe ei käsittele kirkolliskokouksen linjauksia avioliitosta.
Iltalehdessä 9.7. piispa Matti Repo ottaa kantaa kirkkoa jakavaan pastoraaliseen ohjeeseen. Hänen mukaansa ”piispojen antamassa ohjeessa annetaan tilaa pastorien harkinnalle samaa sukupuolta olevien parien vihkimisessä. Tarkoitus on tehdä vihkiminen mahdolliseksi muuttamatta kirkon käsitystä avioliitosta, jota tällä hetkellä pidetään vain miehen ja naisen välisenä.”
”– Tässä piispojen ohjeessa ei ole kysymys siitä, että yritetään muuttaa avioliittokäsitystä, Repo huomauttaa.”
Siis oikein ja totuudessa! Tarkoitus ei ole siis suinkaan muuttaa mitään, vaan antaa vain tilaa opille ”rakkaudessa”, joka kirkkohistoriallisesti ajatellen on täysin absurdi ja laiton ja täysin vastoin Jumalan sanaa. Ehtoollisella kiristetään toisia ja toisia myötäillään lähinnä verotusoikeuden takia.
Piispa Repo näkee myös ”samaa sukupuolta olevien vihkimisen vastustamisen herätysliikkeille luontaisena, koska ne ovat jo sitoneet itsensä vanhoillisiin kantoihin naispappeutta vastustaessaan.”
Luontaisedustako on siis kysymys ja herätysliikeet täytyy ajaa ahtaalle, kun ne eivät kykene ”uudistumaan” piispojen toivomalla tavalla. Se tuli tosin ilmi viimeisessä kirkolliskokouksessa ja päätöksessä, jonka lopulta kaikki piispat ohittivat ja jota tosin piispa Jari Jolkkonen piti kirkko-oikeudellisesti virheellisenä.” Se näkyy jo nyt eri tahoilla.
Tuo piispojen ohje on täysin ristiriitainen ja petollinen.
Ev.lut. kirkossa on kirkkojärjestyksen mukaan kirkolliskokous se, joka tekee tällaiset päätökset. Tämä kaikki johtuu vain siitä, että kun ei saatu haluttua päätöstä niin täytyy yrittää kiertoteitse. Siitähän on kyse.
Eli jos joku rikkoo lakia, esim. vaikkapa yhteiskunnassa tieliikennelaki: jos punaisia päin ajetaan usein niin että siitä tulee maantapa, niin tehdään sitten niin ettei enää sakoteta siitä ollenkaan, vaan annetaan mennä vain. Jos jotain lakia rikotaan usein ja tarpeeksi, niin tehdään sitten niin ettei rangaista sen rikkomisesta ja lopulta siitä tuleekin tätä kautta ikään kuin laki siksi että sitä rikotaan. Voiko enää mitään järkyttävämpää laittomuutta olla?
”Tämä kaikki johtuu vain siitä, että kun ei saatu haluttua päätöstä niin täytyy yrittää kiertoteitse.” Minkäänlaista päätöstä ei saatu – käsittely pysähtyi määräenemmistösääntöön – ja tarvittiin ohje siitä, miten hankalassa asiassa jatkossa menetellään. On makuasia, pidetäänkö tätä kiero- vai oikotienä. Hyvä, kun joku tie löytyi.
Todellinen tarkoitus mihin piispat nyt pyrkivät on luomisessa asetetun miehen ja naisen avioliiton todellinen murtaminen. Nyt vain annetaan ymmärtää, ettei se ole suinkaan tarkoitus. Pastoraalinen ohje; (kun se meni läpi myös Lapuan hiipakunnassa); on ainoastaan keino siihen, että jollakin aikavälillä myös kirkolliskokous päättäisi avioliiton murtamisesta ja silloin se olisi murrettu eikä paluuta olisi. Kuulemme tosin kauniita puheita, ettei mitään yritetä muuttaa. Totuus kuitenkin on, että evlut-kirkko on laittomuuden tilassa ja vielä pahempi, että tätä laittomuutta yritetään kaksisuuntaisilla puheilla vielä seurakuntalaisille puolustella, että kristinuskon perusasiat ovat muka pysyneet.
Niinpä niin M. Pentti… ”kiero- vai oikotienä! :))
Kosti: Luepa nyt uudestaan se luomiskertomus Raamatustasi.Avioliittoa siinä ei mainita missään kohdassa.
Ylipäänsä, jos halutaan Vanhasta Testamentista avioliiton malleja nykypäivään tuoda, niin sitten pitäisi kyllä sallia moniavioisuus, sukurutsa, lapsiavioliitotkin.
Seija: Kiitos kysymästä. Asia kun on niin , että ihan sama luomiskertomus löytyy myös UT:sta Matt.19:19 alusta, kun moniavioisuus palautettiin vain kaksi yhdeksi. Mies ja nainen. Mutta ilmeisesti on niin, että myöskin piispat ovat hieman hämmentyneet tuosta kohdasta.
Seija, olet oikeassa.
Minäkin olen lukenut, ei mainita sanaa avioliitto. Mainitaan jotain muuta, jonka Kristus vahvisti. Ei jää epäilyksiä siitä, mitä hän tarkoitti.
Seija, minulta jäi kommentti vähän kesken.
Listasi jatkui. Kristus ei listaasi vahvistanut.