Kun otetaan huomioon, mitä tiukan kontrollin yhteisöihin, niiden sääntöihin ja kulttuuriin sisältyy, sitä voi helposti löytää itsensä ihmettelemästä, miten kukaan voi kuulua johonkin sellaiseen yhteenliittymään. Ulkoapäin tarkastellessa tällaiset yhteisöt rajoittavat yksilön elämää ja ajattelua merkittävästi eivätkä tarjoa vaihtokaupassa juuri muuta kuin kroonisen syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteen. Joten miksi ihmeessä kukaan kuuluisi esimerkiksi uskonnollisiin kultteihin ja lahkoihin?

Syvemmälle uskonnollisten kulttien maailmaan sukellettaessa syitä ja motiiveja kahleita tarjoaviin yhteisöihin kuulumiseksi alkaa kuitenkin löytymään. Yleisin syy liittyy luonnollisesti pelastukseen, joka on luvassa yleensä vain juuri tähän tiettyyn yhteisöön kuulumalla. Eikä sekään tietenkään riitä. Lisäksi tulee elää ja toimia kuten yhteisö haluaa, muuten voi heittää hyvästit paratiisilipulle ja ikuiselle autuudelle.

Koska oma taustani on jehovantodistajuudessa, tarkastelen aihetta pääosin siitä käsin. Todistajuuteen liittyvät kulttimaiset piirteet ovat toki tunnistettavia myös muissa tiukan kontrollin yhteisöissä, joten huomiot ovat pääsääntoisesti laajennettavissa sellaisinaan muihinkin vastaaviin ryhmiin.

Yhteisöllisyys ja siitä seuraava sosiaalisilla suhteilla kiristäminen, sosiaalisten suhteiden rajoitukset, perheen ja läheisten menettämisen pelko, kuoleman pelko, harmageddonin pelko, häpeä, yhteisön sosiaalinen paine, lapsesta saakka jatkunut uskonnollinen ajattelun- ja mielenhallinta, uponneiden kustannusten harha, me hyvät ja ne pahat -ajattelu sekä naiivi ja mustavalkoinen maailmankuva ovat osa ilmiöistä, jotka varmistavat omalta osaltaan yksilön pysymisen yhteisössä. Kultin jäsenellä on aivan liikaa menetettävää, jotta tämä voisi edes ajatella elämää ryhmän ulkopuolella.

Kaikista edellä mainituista ilmiöistä voisi laatia oman analyysin, miten ne vaikuttavat ihmisen ajatteluun ja toimintoihin, mutta tässä blogissa päähuomion saa systeemiajattelun hyväksikäyttö mielenhallinnan keinona.

Kuten monet tietävät, kahteen tasoon jaettu systeemiajattelu on Daniel Kahnemanin kehittämä, mielen toimintoja kuvaava malli. Systeemi 1 kuvaa mielemme automaattisia ja alitajuisia toimintoja, Systeemi 2 mielemme sitä osaa, joka kykenee abstraktiin päättelyyn ja hypoteettiseen ajatteluun. Systeemillä 2 voidaan siis halutessa vaikuttaa ennakko-oletuksiimme, jotka lukeutuvat Systeemin 1 automaattiseen alitajuntaamme.

Jotta yksilö voi elää uskonnollisessa kultissa, saarnata sen puolesta, puolustaa sitä ja uskoa edustavansa kultin ansiosta ainoaa oikeaa totuutta, hänet on saatava ajattelemaan tietyistä asioista tietyllä tavalla. Systeemiajattelu auttaa selittämään, miten tämä on mahdollista, ja miten osa ihmisistä saadaan uskomaan kultteihin ja muihin selvästi perusteettomiin ajatusmalleihin kyseenalaistamatta niitä.

Kulteissa, kuten Jehovan todistajissa, jäsenten ajatteluun vaikutetaan usein ja säännöllisesti. Muun muassa maailmasta, muista ihmisistä (eli ”maailmallisista”), tieteestä, todistajista itsestään, todistajien uskonnollisesta järjestöstä ja yhteisön entisistä jäsenistä on rakennettu selvä mielikuva, joka tulee ryhmän johtajilta, hallintoelimeltä. Hallintoelimen sana taas on laki niin kauan kuin kulloinenkin näkemys on voimassa, eikä kukaan muu voi muuttaa ”lakia” tai kyseenalaistaa sitä.

Edellisessä kappaleessa mainitut seikat ja niihin liittyvät käsitykset ovat Jehovan todistajille itsestäänselvyyksiä, ennakko-oletuksia. Jos elämässä tulee eteen tilanne, jossa nämä ennakko-oletukset kyseenalaistetaan, systeemiajattelu astuu esiin estäen syvällisemmän pohdinnan ja analyysin esitetyistä asioista. Systeemi 1 aiheuttaa kultin jäsenelle tiedostamatta ja automaattisesti selkärankareaktion, joka torjuu esitetyn ristiriidan. Henkilö ei anna Systeemi 2:n käynnistyä, ajattele esitettyjä asioita tai voisivatko ne olla perusteltuja, vaan luottaa Systeemi 1:n valmiiseen reaktioon.

Näin kultin jäsen saadaan ajattelemaan lähinnä esittäjän motiiveja ja sitä, miksi hänelle esitetään virheellistä informaatiota. Eikä edes tämä ajattelu kanna kauas, myös se pysähtyy Systeemi 1:n valmiisiin reaktioihin. Jehovan todistajille on opetettu lapsesta pitäen, että koko maailma on heitä vastaan, joten on selvää, että heistä levitetään valheita ja disinformaatiota. Loogisessa maailmassa voitaisiin esittää kysymys, että jos kritiikki on kerran virheellistä, miksi Jehovan todistajat eivät saa paneutua siihen ja korjata virheellisiä näkemyksiä. Sen sijaan heitä varoitetaan edes tutustumasta kritiikkiin uskonnollisesta järjestöstään.

Mutta koska uskonnollisissa kulteissa ei ole kyse logiikasta tai faktoista, eli siitä, että Systeemi 2:n annettaisiin vaikuttaa johtopäätöksiin ja ajatteluun, mitkään ristiriidat tai ajatusharhat eivät pääse häiritsemään uskonnollisen kultin jäseniä lyhyttä aikaa pidempään. Päinvastoin kultin jäseniä jopa varoitellaan Systeemi 2:n käytöstä. Omaehtoista ajattelua pidetään vaarallisena ja petollisena. Näin varmistetaan, että maailmaa tarkastellaan pääosin Systeemi 1:n kapeasta ikkunasta, jossa ikkunasta avautuva näkymä on määritelty valmiiksi tarkastelijan puolesta.

Ilmiö selittää myös sen, miten Jehovan todistajat pystyvät hylkäämään läheisensä, kieltäytymään hengen pelastavasta lääketieteellisestä hoitomuodosta tai suojelemaan lasten hyväksikäyttäjiä. Jos se on uskonnollisen kultin tahto, se on myös Jumalan tahto. Ja kukapa sitä uskaltaisi kyseenalaistaa. Varsinkaan jos syvällisempi ajattelu on estetty.