Aikamoisen selkkauksen saivat Turun piispat käynnistettyä piispainkokouksen pastoraalisella ohjeella!
Tilanne on nyt hyvin epäselvä ja jännitteet kirkon eri ryhmittymien välillä ja seurakuntien sisällä ovat yhtäkkiä hypänneet aivan uudelle tasolle. Enkä ihmettele, koska ohje on sekava, ristiriitainen sekä vastoin kirkon oppia ja kirkolliskokouksen linjauksia – siis kaikin tavoin epäonnistunut. Siksi ehdotan ja toivon, että piispainkokous vetää ohjeen nopeasti takaisin ja harkitsee sitä uudelleen. Pelastakaa piispat se, mikä vielä voidaan pelastaa!
Ehkä piispat ajattelevat, että tilanne vähitellen rauhoittuu, kun uuteen käytäntöön totutaan. Valitettavasti näin ei tule käymään. Monet kokevat, että nyt ei voi antaa periksi. Eikä repeämä koske vain joitakin herätysliikkeitä, vaan ulottuu paljon laajemmalle. En ole aiemmin nähnyt näin laajaa ryhmittymistä samaan riviin piispoja vastaan. Nyt olisi viisasta ottaa aikalisä, vetää ohje takaisin ja palauttaa asia kirkolliskokouksen päätettäväksi.
Ohje on tietysti huono jolla on vaikutuksia koko Suomelle. Mitään suurta kirkollista repeämää se tuskin aiheuttaa kirkon sisällä. Herätysliikeillä, yhdistyksillä, säätiöillä ei ole mitään kompetenssia lähteä kirkosta tai perustaa uusi luterilainen kirkko. Nämä tahot ovat sisäisesti niin ristiriitaisia ja vallan himoisia, että kynnystä pitemmälle he eivät pääse. Näiden tahojen tie on monella tavalla suljettu, rajoitettu ja kirkon rahoista riipuvainen. Eli mitään ei tapahdu. Ainoastaan lestadiolaiset kestävät ja selviävät omavaraisuudessa. Hehän ovat kirkko kirkon sisällä.
Ei tässä tarvitse eroamaan ryhtyä mutta vääryys pitää korjata. Tosin, kyllä se repeämäkin tulee…paine alkaa olla jo kova herätysväellä. Lähes kaikki maailman seurakunnat toimivat vapaaehtoiskannatuksella, joten miksei sitten Suomessakin.
Juu, kyllä tekoälykin tietää, miten asiat ovat ennen olleet.
Copilot. ”Kyllä, vanhassa kirkkolaissa, joka oli voimassa 1.1.1994 asti, 56 §:ssä nimenomaan mainittiin kihlakumppanien olevan mies ja nainen.”
Tässä on vähän samasta asiasta kyse, joka sattui kerran eräälle papille hänen mennessään rajan yli Venäjälle. Naimisissa oli mutta hän oli unohtanut vihkisormuksen kotiin. Rajan ylitys estyi. Sormus pitää olla, muuten ei mennä. Takaisin ja pappi rajakauppaan. Sieltä sopiva kultainen korvarengas pikkusormeen. Muuta ei löytynyt. Rajatarkastus. Kaikki katsovat sormusta. Да, Да, kyllä se on aito. Pravda! Matka jatkui.
Kirkkolakia – ja järjestystä luetaan. Ei mitään mainintaa miehestä ja naisesta. Asia selvä. Alttarin portit auki!
”Ohje on sekava, ristiriitainen sekä vastoin kirkon oppia ja kirkolliskokouksen linjauksia – siis kaikin tavoin epäonnistunut.” Voisitko täsmentää, miten ohje on mielestäsi kaikkea tuota? Kirkolliskokouksen linjauksesta tiedämme: ”Lakivaliokunnan esityksen kannalla lopullisessa äänestyksessä oli 62 ja sitä vastusti 40 edustajaa; tyhjiä ääniä annettiin kuusi. Määräenemmistö olisi ollut 77 ääntä.” Uudistus ei siis kaatunut enemmistön kantaan vaan siihen, että määräenemmistöä ei saatu sen taakse. Kirkkomme opin mukaan taas avioliittoon vihkiminen ei ole sakramentti – kuten joissakin muissa kirkoissa – vaan maallinen toimitus, jonka kirkko voi siunata. Papeille myönnetty vihkimisoikeus on yhteiskunnan valtuutus, ei kirkon tehtävänanto.
Pentiltä hyviä kysymyksiä, Timo varmaan vastaa. Miksi pappi voi kieltättyä jos se on yhteiskunnan valtuutus.
Valtuutus ei liene velvoite.
Suosittelen kaikille Jukka Kivimäen juridista analyysia aiheesta tuossa vieressä.
Kiitos suosituksesta:
https://www.kotimaa.fi/blogit/piispainkokouksen-pastoraalisen-ohjeen-oikeusvaikutukset-yhdenvertaisuuslain-nakokulmasta/
Pastoraalinen ohje kirkollisessa kontekstissa tarkoittaa paimenuuteen liittyvää ohjeistusta , joka nojaa tietysti tunnustukseen . Ei suunnassa ole muuta epäselvää kuin päättää pitäytyykö tunnustukseen vai ei . Katseet on piispoissa ja joukko ihmisiä pöyristelee ympärillä . Lampuri pari viikkoa sitten sanoi että lampaat menettävät suuntavaiston täysin kun säihkätävät ja heillä on ihan tieteellisestikin huono suuntavaisto ja siksi tarvitsevat paimenta . Ei kai ole epäselvää kenellekään mihin suuntaan kansankirkon piispat haluavat kirkkoa ohjata . Herätysliikkeiden täytyy ratkaista minkä alttarin äärellä kokoontuvat . Ovatko osallisia piispojen synteihin ja kutsuvatko heitä juhliinsa . Sana on hyvin selkeä näissä asioissa ja ei näihin tarvitse juridiikkaa . Raha esittelee isoa roolia ja sen pois ottaminen herätysliikeiltä helpottaisi asiaa. Ei Jumala tarvitse rahoja eikä meidän rakennelmia ne ovat turhia virityksiä . Kysymys on pitkälti uskalletaan heittäytyä Jumalan armon varaan ja yksin sanaa seurata . Johtajuutta tarvittaisiin , sleyllä on ratkaisevat avaimet käsissä kun pienet liikkeet ei yksin sitä tee . Näyttää vain siltä että näytelmä tahdotaan katsoa vaikka tiedetään että se ei johda mihinkään . Piispan vala ja myös pappisvala velvoittaa samanlailla kaikkia papiksi vihittyjä ei asia ole lampaiden vastuulla mihin suuntaan mennään , kun siellä vaan odotetaan mitä liikkeet tekee . Luulen että asia vuoden parin sisällä repeää jostain kohdin ja aina sakramententtien omiin käsiin ottaminen joukossa joka ei ole yhtenäinen aiheuttaa hajaannusta . Piispat vie määrätietoisesti asiaa eteenpäin yhteiskunnan lakien mukaan yhdenmukaistaen kirkkoa yhteiskunnan normien ja ajan hengen mukaan .
Siis ei ole mitään pastoraalista ohjetta annettu tunnustuksen mukaan .
”Pastoraalinen ohje kirkollisessa kontekstissa tarkoittaa paimenuuteen liittyvää ohjeistusta, joka nojaa tietysti tunnustukseen. – – – Siis ei ole mitään pastoraalista ohjetta annettu tunnustuksen mukaan.” Timo Gummerusko nämä asiat tietää?
Martti Pentti pastoraalisen teologian perusta on tietysti raamatun sana ja traditio . Se on selvää että sen tulisi olla tunnustuksen mukaista . Kaikkea oppia tulisi koetella Jumalan sanalla , yksimielisyyden ohje on ja tulisi olla määräävänä pastoraalisille ohjeille . Argumentti piispoilta on oikeuden muuttuminen