Kesäaikaan on monella ihmisellä ylimääräistä vapaa-aikaa. Silloin ainakin kirjanystävä kaivaa esiin kiinnostavia kirjoja toivoen saavansa hyvän lukukokemuksen. Näin ainakin omalla kohdallani. Nyt kysynkin teiltä blogien lukijoilta ja kirjoittajilta hyviä lukuvinkkejä kirjoista. Mitkä teokset ovat tehneet vaikutuksen ja miksi? Olen kiitollinen kaikista kirjasuosituksista. Ajattelen, että kuuntelemalla toisten kirjasuosituksia ja tarttumalla niihin voi päästä nk. oman poksin ulkopuolelle.
Kirja, joka teki vaikutuksen. Olisiko sinulla hyviä lukuvinkkejä kesään?
Kiitos Mikko. Sain lauantaina luettua loppuun Juha Ahvion kirjan Johdatus kristilliseen dogmatiikkaan. Tämä täydensi Piperin ja Valen-Sendstadin dogmatiikkakirjoja. Ahvion kirja oli helppolukuinen ja ihan hyvä. Nyt luen Lutherin Isokatekismusta.
Kiitos Juha. Kun olet noita dogmatiikkoja lukenut, niin nousiko sieltä jokin ylitse muiden? Itse olen tuota Valen-Sendstadia ja Pieperiä lukenut ja minulle Pieper toimi hyvin. Nauroin joskus ystäväpapille, että kun ahdistaa niin luen Pieperiä…
Isokatekismus on myös tullut luettua. On hyvä. Kun suoritin saarnatutkintoa niin yksi kysymys koski 8. käskyn selitystä. Kuinka tärkeää ihmiselle onkaan myös hänen maineensa.
Toinen ystävä kertoi lukevansa joka kesä Bo Giertzin Kalliopohjan. On tullut luettua. Voin lämpimästi suositella. Autuuden asia tulee selvästi ja hienosti romaanimuodossa esiin.
Pieper on ykkönen. Kalliopohja on myös tuttu, mutta sen lukemisesta on jo kulunut pitkä aika. Kirja josta jäi paljon muistiin.
Kiitos.
Ilmeisesti Aurinkokustannus/Arkki-kirjat on ottamassa uutta painosta
Pieperistä, mikä on tosi hyvä juttu.
Ryhdikästä luterilaista teologiaa!
Mikko
Kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestä
Sen sijaan vastauksen antaminen on minulle vaikeaa
Jostain syystä kotiini on tämän vuosituhannen puolella ajautunut noin kymmenen tuhatta kirjaa, n. 10 000. En osaa sanoa mitä niistä suosittelisin.
Kirjastosta minulla on lainassa kaksi kirjaa suomeksi ja venäjäksi ja lisäksi yksi kirja ruotsiksi ja ukrainaksi. Joku aika sitten olen palauttanut pariin muuhun kirjastoon kirjoja mm. esperantoksi, vepsäksi, vienankarjalaksi, latinaksi, espanjaksi, ranskaksi jne. Lukema vaihtuu koko ajan sekä kirjojen määrän että niiden kielten osalta, joten tässä suhteessakaan en valitettavasti osaa suositella mikä sopisi sinun makuusi.
Mikko, Matiakselle en pärjää. Itse luen yleensä useampaa kirjaa samanaikaisesti. Sain juuri luettua kirjan Kolmiaurinkoista valoa kohti, jossa teologisia artikkeleita laidasta laitaan. Samanaikaisesti luin raportin naisdiakonaatista ortodoksi kirkossa. Erityisesti liite 2. Oli todella mielenkiintoinen, ei naisdiakonaattia, tekijä oli entinen lähetyshiippakunnan työntekijä, TT. Harri Huovinen.
Pitempi projekti on ollut I.A. Gluhovin ortodoksinen katekismus 535 sivua. Nyt sivulla 316. Lisäksi luen toistakertaa filokalia sarjaa, nyt on menossa 2-osa.
Kesällä luen aina kertaalleen Idän mystinen teologia, tänä kesänä viides kesä kirjan parissa. Tätä pidetään ortodoksisuudessa klassikkona. Erittäin hyvä ja kovaa kamaa.
Kiitos Matias vastauksestasi. Olet todellinen kirjojen suurkuluttaja 🙂
Kiitos Sami.
Filokalia on ollut omistuksessani. Annoin sen eräälle nykyisin ortodoksiystävälle.
Kirjasarja sisältää paljon hengellistä viisautta.
Ortodoksisesta kirjallisuudesta isä Paisioksen elämäkerrat ja hänestä kootut kirjat
ovat olleet mieluista luettavaa. Minusta Paisioksen elämässä on paljon annettavaa myös muille kuin ortodokseille.
Myös nunna Kristodulin kirjoja olen lukenut mm. nyt jo tuonilmaisiin päässeestä ortodoksipiispa Paavalista. Vaeltajan kertomukset on ollut aika kiva kuunnella äänikirjana.
Serafim Seppälän Vapaus odottaa lukemistani.
Huomasin, että tuo Idän mystinen teologia löytyy kotipaikkani kirjastosta. Täytyy jossain vaiheessa tutustua.
Kai tässä saa muutakin kuin umpihengellistä kirjallisuutta suositella?
Tulee mieleen esim. Anni Kytömäen Margarita, joka nousi uudestaan ajankohtaiseksi viime vuoden raakkutuhojen myötä. Viime vuosina lukemistani historiallisista romaaneista on jäänyt mieleen elämään Meri Valkaman Sinun, Margot. Oivallinen juoni kytkettynä DDR:n historiaan.
Ranskalainen Eric-Emmanuel Schmitt on kirjoittanut läjäpäin hyviä – uskonnollisiakin – kirjoja. Erityisen hieno on L’Evangile selon Pilate, joka kertoo Jeesuksen viimeisten päivien tapahtumat Pilatuksen näkökulmasta. Se on kyllä suomennettu nimellä Pilatuksen evankeliumi, mutta suomennoksesta on jätetty pois teokseen kuuluvat jälkisanat, jotka kertovat kirjan syntyhistorian.
Itse tykkään lukea toisinaan myös dekkareita. Teitä hartaita herroja voisi viihdyttää Richard Colesin dekkarisarja Murha ennen iltahartautta, Murha seurakunnassa ja Murha luostarissa. Sekä kirjoittaja että kirjan päähenkilö ovat anglikaanipappeja. Jos uskaltaudutte ihan huumoriakin kirjoista etsimään, niin suosittelen Richard Osmanin Torstain murhakerho -sarjaa.
Mutta voi, kivoja kirjoja on vaikka miten paljon. Nautin suunnattomasti siitä, että näin eläkkeellä saan lukea vaikka pikkutunneille ihan hyvällä omallatunnolla.
Kiitos Seija.
Ilman muuta saa myös muutakin kirjallisuutta suositella.
Tuon Margaritan annoin lähiomaiselle pari kesää sitten. Täytyypä tutustua tarkemmin.
Pilatuksen evankeliumi oli itselleni aivan uusi kirja.
No, en tiedä tuosta omasta hartaudesta…
Dekkareista puheenollen olen lukenut nyt ystävän suosituksesta Jarkko Sipilän Takamäki sarjaa.
On aika suoraviivaista, mutta jos haluaa tutustua poliisin työtapoihin niin ehdottomasti kannattaa kirjoihin tarttua.
Huumorikirjoista suosittelen sinulle ja muille Hänet on pallolaajennettu – päättömiä potilaskertomuksia -kirjaa, johon on koottu useampikin kirja yksiin kansiin. Luin kerran kirjaa bussissa ja purskahdin raikuvaan nauruun kesken matkan. Bussikuski katsoi minuun sen näköisenä, että mistähän tuokin on karannut 🙂
Myös Adrian Plassin Erään (hurs)kauden muistiinpanoja on tosi hyvä huumorilla sävytetty kirja uskovien ”kummallisuuksista” ja jopa tietynlaisesta tekopyhyydestä. Suosittelen kaikille.
Kiitos Mikko! Taas tuli lisää kirjoja lukulistalleni.
Kiitos samoin Seija. Myös omalle listalle tuli kirjoja.
Onko sinulle muuten tuttuja Colin Dexterin dekkarit?
Päähenkilönä on ylikomisario Morse.
Mikko: Toki, olen pitänyt niistä paljon samoin kuin Ann Cleevesin Vera Stanhope tutkii -kirjoista. Vähän vanhemmista dekkaristeista olen erityisesti pitänyt P.D. Jamesin kirjoista, joissa pääosassa eettiseen pohdiskeluun, runouteen ja kirjallisuuteen mieltynyt rikostutkija Adam Dalgliesh.
Näistä kaikistahan on tehty TV-sarjojakin, mutta minä suosin ihan vanhanaikaisia, paperisia kirjoja. Niitä lukiessa voi itse päässään luoda kuvat henkilöhahmoista, heidän puhetavoistaan ja äänenpainoistaan. Siksi en – niin kauan kuin näkökykyä on tallella – halua kuunnella äänikirjojakaan.
Noin ylipäänsä brittiläiset dekkarit miellyttävät minua. Niissä on usein älykäs juoni ja monenlaista yhteiskunnallistakin pohdittavaa. Monissa amerikkalaisissa on taas minulle liikaa väkivaltaa ja liian yksioikoinen juoni.
Palaan vielä tuohon ranskalaiseen Eric-Emmanuel Schmittiin. Yksi helmistä on Oscar et la Dame Rose (suomeksi Oscar ja Roosamamma). Päähenkilö Oscar, 10-vuotias poika sairastaa leukemiaa ja kirja koostuu hänen kirjeistään Jumalalle.
Onneksi Suomessa on valtavan hieno ja vielä toistaiseksi hyvintoimiva kirjastolaitos. Vaikka hallituksen isojen saksien hampaisiin nyt sekin on joutunut.
Seija,
itsekin pidän noista britti dekkareista. Ovat älyllisiä. Englannissa on pitkä perinne dekkareissa alkaen
Arthur Conan Doylen Sherlock Holmesista jatkuen Agatha Christien kautta nykypäivään.
Miksiköhän juuri Britanniassa?
Tuo Morse on yksi suosikkejani. Edesmenneen ruotsalaisen
kirjailijan Henning Mankellin dekkareissahan on myöskin
vahvaa yhteiskunnallista kantaaottavuutta.
Schmittiin pitää kyllä tutustua.
Olen samaa mieltä tuosta kirjastolaitoksesta Suomessa. Sillä on ja on
ollut suuri rooli mm. kansan sivistyksessä.
Kirjasto kohtelee kaikkia samanarvoisesti!
Toivottavasti jatkossakin.