Tuskin oli kuukautta kulunut siitä, kun kirkolliskokouksen määrävähemmistö oli tyrmännyt piispojen esityksen samaa sukupuolta olevien parien kirkollisesta vihkimisestä ja kahdesta avioliittomallista, niin piispat antoivat pastoraalisen ohjeen (= sielunhoidollinen, hengellinen ohje papeille), joka tuntuu avaavan Gordionin solmun.
Muistamme kouluhistoriasta tuon solmun Gordionissa, jota ei kukaan ollut saanut auki. Legendan mukaan Makedonian kuningas Aleksanteri Suuri avasi solmun lyömällä sen miekalla poikki.
Piispojen ohjeen mukaan samaa sukupuolta olevien parien kirkolliselle vihkimiselle ei ole juridisia tai teologisia esteitä, eikä heidän vihkimisensä kirkossa vaadi mitään erillisiä päätöksiä. Piispat toteavat, että kirkkojärjestyksessä ei mainita mitään vihittävien sukupuolesta.
Tuliko solmu näin avattua vai tehtiinkö siihen vain lisäkoukeroita? Tuntuu, että seurakunnissa asia on ratkaistu, vaikka kirkolliskokous vielä kipuilee opin kanssa.
Homopareista tuli kirkossa vaikea kysymys, kun yhteiskunnassa sallittiin samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröiminen vuonna 2002 ja avioliiton solmiminen vuonna 2017.
Hankalinta tuntui olleen juuri piispoilla. Toiset odottivat piispoilta myönteistä suhtautumista, toiset olivat vastaan pieniäkin liikkeitä siihen suuntaan.
Vielä vuonna 1993 arkkipiispa John Vikströmiä moitittiin harhaoppiseksi, kun hän oli lausunut jotain homomyönteisitä.
Lähtökohta 1960-luvulla oli, että homoseksuaalisuus oli yhteiskunnassa rikos ja sairaus, kirkossa synti. Homosuhteiden rangaistavuus poistui rikoslaista jo vuonna 1971 ja homoseksuaalisuus sairausluokituksesta vuonna 1981.
Vastustajat pitänevät sitä yhä poikkeavuutena, josta voidaan eheyttämällä palata heteroksi. Eduskunta kipuilee nyt eheytyshoitojen kiellon kanssa.
Keskustelu käy yhä siitä, mitä Raamattu ja kristinuskon perusteet tarkoittavat ja miten niitä tulkitaan maailman muuttuessa.
Vähitellen on hyväksytty, että rakastuminen samaa sukupuolta olevaan on ok, mutta saako sen näyttää julkisesti, ja saako hänen kanssaan solmia avioliiton?
Kirkossa sukupuolivähemmistöt hyväksyttiin oikeastaan vasta 2000-luvulla. Nyt de facto he pääsevät kirkon töihin ja kaikki halukkaat vihitään. Kotiseurakuntani avasi tilansa kaikkien vihkimiselle jo pari vuotta sitten.
Kunnissa osallistuminen Pride-tapahtumiin herättää yhä keskustelua. Muutama vuosi sitten meillä kunnanhallitus (sic!) päätti, että sateenkaarilipulla ei täällä liputeta. Tarvetta tasa-arvotyölle siis edelleen on.
Markku,
ettei olisi vain tullut avatuksia Pandoran lipas?
Karmelinvuorella Elia kääntyi kansan puoleen ja sanoi: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle?” 1. Kun. 18:21
Tahtoisimme palvella kahta herraa, maailmaa ja Jumalaa. Kirkoille kiusaus on todellinen. Kumarretaan nimellisille jäsenille ja yleiselle mielipiteelle. Samalla selkä kääntyy Herran omille, jotka tarvitsevat oikeita paimenia ja suunnan näyttäjiä.
Juha Vähäsarja, Jumalan kämmenellä, s. 89, Symbolum Oy, 2024.
Liekö kyseessä jonkinlainen postmoderni logiikka? Totuus on vain tulkintaa… vai onko kyse jonkinlaisesta ”taktisesta totuudesta” – täällä lännessäkin.
Piispathan ohjeistavat sellaista minkä Raamattu ja kirkon perinne torjuu. Piispojen ohje ei ole mitenkään pastoraalinen, vaan päinvastoin. Suomen evankelis-luterilinen kirkko on piispojen johdolla hyväksynyt saman sukupuolen väliset liitot. Yksinkertaista.
Venäjähän harrastaa vranjoa varsin taitavasti.
Minä olen eläissäni ollut rikollinen, hullu, syntinen ja haureudenharjoittaja siksi, että rakastan ja osoitan rakkautta.
Syntinen olen toki kohdusta hautaan, mutta Jeesushan seurusteli nimenomaan syntisten kanssa. Fariseusten kanssa Hän ei taas ollut kovin hyvissä väleissä: https://www.raamattu.fi/raamattu/KR38/MAT.23 . Pidän erityisesti tästä vanhan käännöksen sananmuodosta.
Voisiko nyt tämä homoseksuaalisuudesta erityisen kiinnostunut herrakerho tehdä tästä jotakin johtopäätöksiä?
Jarille vielä tiedoksi, että sukupuolivähemmistöt (transihmiset ja intersukupuoliset) ovat eri asia kuin seksuaalivähemmistöt (homot ja lesbot).
Kostille kysymys: Mikä on Venäjän harjoittama ’vranjoa’?
Seija R,
En tainnut nimetä ketään rikolliseksi tms., enkä maininnut asioita joista kirjoitat.
Jeesus seurusteli syntisten kanssa, mutta ei koskaan kehottanut tekemään syntiä. Sen sijaan hän antoi anteeksi katuville.
Mainitsemasi ”vähemmistöjä” ei voida niputtaa. Yhdessä on kyse elimellisistä kehityshäiriöistä (intersukupuoliset)), toisessa itse valitusta käyttäytymistavasta. Omaa käytöstä voi säädellä, mutta esim. kromosomipoikkeavuuksia ei voi muuttaa.
Ja lopuksi vielä hyvä Seija, jokainen saa tietysti käyttäytyä miten haluaa, ei se minulle kuulu, mutta ehkä siitä voi keskustella onko kaikki käytös sopivaa kristitylle.
Jari: Viittaan blogistin tekstiin mainitessani rikolliset, hullut jne. Kannattaa lukea blogiteksti ennen kuin kommentoi.
Kristitylle sopivaa käytöstä Jeesus nimenomaan kuvaa linkittämässäni Matteuksen evankeliumin otteessa. Kannattaa lukea sekin tarkoin ja miettiä, mitä se tarkoittaa omassa elämässä.
Vranjo on vähän sama kuin Pravda, muttei istina sovellettuna Gordionin solmuun.
Kohdatkoon meitä mikä kiusaus, hätä, murhe ja vaino tahansa, Kristus on kuitenkin kanssamme ja suojelee meitä, niin että me vihdoin voitamme ja löydämme pelastuksen, eikä se olekaan vain ajallinen, vaan iankaikkinen pelastus. Tämä rikas ja iankaikkinen perintö meidän tulisi omistaa ja siitä iloita. Siihen toivoon Kristus meitä kutsuukin nimittäessään meitä veljiksensä. Mutta surkeaa on, että me iloitsemme enemmän siitä, että joku lahjoittaa tai hankkii meille sata markkaa (euroa), kuin siitä, että Jumalan Poika asettaa meidät näin runsaan, iankaikkisen perinnön osallisuuteen.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 340, SLEY, 1945. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Vladimir Vysotskyn laulelma Ballada o Pravde i Izhi sopii paitsi ”Kremlin kelloihin”, myös Gordionin solmuun.
Lienee todennäköistä, että piispainkokouksen pastoraalisessa ohjeessa on seurattu samaa linjaa kuin kirjassa Jumalan synty- Isän ja pojan kätketty historia. Teologiassa myös avioliiton osalta tapahtuvan tutkimuksen tulee alistua luonnontieteen lähtökohdille ja metodeille. Kun ei oikein tiedetä, kenestä Aadam ja Eeva ylipäätään ovat polveutuneet, (mikäli ei satuta uskomaan Raamatun ilmoitusta) on kaiketi sama jälkipolvien osalta, ketkä kirkossa liitetään yhteen.
Siitä sitten seuraa, että koko kiistan ydin saatiin koskemaan kirkkolain 16 §:n 1 momentin tulkintaa. Raamatun näkemys tosin voitti kirkolliskokouksessa, koska kirkon positiivinen oikeus ei ole ristiriidassa kirkon yli-positiiviseen arvoperustaan nähden. Mutta se oli piispainkokouksen enemmistölle kompastus ja enemmistön näkemykseen sitten taivuuttiin myös E-P:lla. Kuopion hiippakunnasta en tiedä.