Ei kahta kolmannetta, tietää sananlasku. Se pitää paikkansa silloin kun pitää. Usein ei. Tosin tänä keväänä se toteutui siten, että minua kosketti kolme kuolemantapausta. Kaikilla kuolleilla oli sama etunimi. Yksi oli opiskeluaikainen ystävä, toinen seurakuntanuoriaikainen, kolmas vaimon puolen sukulainen.
Ikätovereiden kuolemat koskettavat eri tavalla kuin sukualaisten, usein jos korkean iän saavuttaneiden. Suremalla omanikäisiä suree myös itseään, alati lisääntyvää päivien taakkaa, joka houkuttelee kuolemaa avaamaan oven. Se sanoo hiljaisella äänellä: Sun tarttis nyt tulla.
*
Lohdutus kuoleman äärellä ei niinkään ole iankaikkisen elämän tai jälleennäkemisen toivo, vaan kiitollisuus eletyistä yhteisistä hetkistä ja niiden merkityksellisyydestä.
Me olemme elävien ja kuolleiden ihmisten muovaamia.
Kuolemanjälkeinen elämä voi olla bonus, ei itsetarkoitus.
*
Sun tarttis nyt tulla.
Tulen kyllä, mutta en näe mitään syytä hoppuilla.
Kaikki aikanaan.
P.S. Kuva Hietaniemen hautausmaalta. Sammal ja jäkälä kruunaavat muistomerkit.
Kosti , joo kyllä uskon että samanlailla ajatellaan . Tuomenoksan laulussa on vaan syntisyyden näkökulma noissa virkkeissä . Niilo Tuomenoksalta on youtubessa vanha saarna jossa puhuu , että Kristus oli ”heikko ” mennessään ristille koska hän rakasti niin paljon meitä ja tahtoi täyttää Isänsä tahdon. Joka on tietyllä tavalla esikuvallista että heikoissa Jumalan voima väkevä . Tuo heikkous tietysti pitää ymmärtää oikein , mutta vuosia sitten kuuntelin sen ja se tietyllä tavalla puhutteli
Mikäli palataan blogin aiheeseen, niin hieman vaikea oli ajatella lähestyvänsä Olli S:n sanoituksella ”teologis-filosofisesti” ihmistä, joka oli temmattu kesken parhaitten päiviensä inhimillisesti katsottuna kuoleman äärelle sanalla – parantumaton syöpä – ja ehdotettu palliatiivista hoitoa. Siinä sitä sitten hiljaisuuden vallitessa tapaillaan joitakin sanoja, jotka kumisevat lähinnä ”ei-mitään”, kun on kipu jota eivät sanat tavoita. Voi olla, että elämän avatusta ikkunasta virtasi kiitollisuus ylöspäin ikuisuuteen, kun kaikki ei tapahtunutkaan ennustusten mukaan.
Ei sinulla vielä silti ole Kristusta, vaikka tiedätkin hänen olevan Jumalan ja ihmisen. Vasta silloin hän sinulla on, kun tiedät: tämän kaikkein puhtaimman ja viattomimman persoonan Isä on lahjoittanut ylimmäiseksi papiksesi ja lunastajaksesi, jopa palvelijaksesi, joka luovuttuaan viattomuudestaan ja pyhyydestään ja omaksuttuaan syntisen persoonasi, kantaa syntisi, kuolemasi ja kirouksesi, tulee edestäsi uhriksi ja kiroukseksi ja näin vapauttaa sinut lain kirouksesta.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 345-346, SLEY, 1957.
Viime aikoina on kuolema koskettanut lähipiirissäni useammankin kerran.
Lankoni kuoli jokin aika sitten ja hautajaiset pidettiin Tammelassa.
Erään ystäväni äidin hautasin viime viikolla Jokioisissa.
Yhden pikkuserkkuni uurna laskettiin eilen Somerolla.
Näillä lukijablogeillakin tekstejään julkaissut Jukka Teininen on kuollut, joten emme enää tapaa häntä, kun rakkaani Coletten kanssa, jos Herra suo, menemme juhannusjuhlaa pitämään Forssan evankelisella rukoushuoneella.
Aikoinaan Jukka ehti toimia monessa yhteydessä, mm. Forssan seurakunnan lähetyssihteerinä, SLEY:n Etelä-Hämeen piirisihteerinä, minun kotimaan yhdyshenkilönä tiedotusasioissa Kamerunissa toimiessani ja Forssan evankelisen rukoushuoneen asioiden hoitajana jne.