Kirkkopäivät ovat täydessä käynnissä Seinäjoella. Lakeuden ristissä keskusteltiin perjantaina aamupäivällä luomistyön moninaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta seurakunnissa. Mukana paneelissa olivat väitöskirjatutkija Milla Heinonen, johtava asiantuntija Hanna Mithiku ja työnohjaaja, pappi Late Mäntylä. Paneelia veti STEP-opintokeskuksen kouluttaja Anna-Leena Klemetti-Falenius.
– Yhdenvertaisuutta tarkastellaan kirkossa ihanteiden kautta. Sanotaan, että meillä kaikki ovat samanarvoisia, jokainen on Jumalan kuvaksi luotu. Tämä estää näkemästä niitä käytännön haasteita ja epätasa-arvoa, joka kirkossa vaikuttaa, Hanna Mithiku sanoi omassa puheenvuorossaan.
Epätasa-arvo näkyy hänen mukaansa kirkossa muun muassa hiljaisuutena, poissulkemisena, oletuksina ja puuttumattomuutena.
– Tuorein esimerkki on kirkolliskokouksesta, jossa pystytään aivan sujuvasti käsittelemään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintää pelkästään mielipidekysymyksenä ja erilaisten näkemysten vastakkainasetteluna. Sillä tavalla katsotaan ohi vähemmistöistä ja heidän syrjinnästään.
Toinen esimerkki on Mithikun mukaan kirkon rekrytointiprosessit, joissa etsitään ”sopivinta” tai ”pätevintä” hakijaa, vaikka itseasiassa haussa onkin normien mukainen henkilö.
– Kirkossa ei olla valmiita tarkastelemaan, mitä ne normit ovat, Mithiku jatkoi.
Mithikun mukaan vähemmistöt eivät kirkossa useinkaan uskalla puhua syrjinnän kokemuksistaan, sillä sellainen katsotaan helposti harmonian rikkomiseksi.
– Evankeliumi kutsuu rakentamaan yhteyttä, ei ylläpitämään harmoniaa.
”Toisaalta kirkossa ei tajuta, miten paljon pahaa tehdään, vaikka tarkoitetaan hyvää.”
KAIKKI KESKUSTELIJAT korostivat omien etuoikeuksien tunnistamista lähtökohtana syrjivien käytäntöjen näkemiselle ja tasavertaisuuden rakentamiselle. Tiedostamattomia etuoikeuksia voivat olla esimerkiksi vammattomuus, koulutustaso ja oma ihonväri.
– Kirkossa pitäisi pysähtyä sen äärelle, että olemme kaikki valkoihoisia suomalaisia, Late Mäntylä totesi.
Mäntylän mukaan kirkossa on siinä mielessä hyvä olla, ettei tarvitse pelätä fyysistä väkivaltaa ja voi luottaa siihen, että kaikki haluavat toiselle hyvää.
– Toisaalta kirkossa ei tajuta, miten paljon pahaa tehdään, vaikka tarkoitetaan hyvää.
Omassa puheenvuorossaan Mäntylä korosti, että kirkossa työyhteisöjä pitäisi johtaa Jumalan luomistyön moninaisuutta varjellen. Seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvan kirkon työntekijän osa on Mäntylän mukaan raskas.
– Jos elää omana itsenään ja edellyttää tasavertaista kohtelua, sitä pidetään radikaalina ja röyhkeänä.
Mäntylän mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat kirkon työntekijät pitäisi ottaa erityissuojelukseen.
Kirkossa kasvamisen pitäisi tarkoittaa sitä, että on turvassa. Näin ei kuitenkaan aina ole.
MILLA HEINONEN totesi, että paperilla kirkossa kasvamisen pitäisi tarkoittaa sitä, että on turvassa. Näin ei kuitenkaan hänen mukaansa aina ole. Heinonen viittasi THL:n tutkimukseen, jonka mukaan joka kolmas suomalainen on kokenut hengellistä väkivaltaa uskonnollisessa yhteisössä, ja kirkon omaan tutkimukseen, jonka mukaan 14 prosenttia työntekijöistä on kokenut hengellistä väkivaltaa.
– Se johtaa masennukseen, ahdistukseen, itsetuhoisiin ajatuksiin ja vakavaan identiteettikriisiin, kun se oma minuus, ruumis ja seksuaalisuus tuomitaan. Seuraukset on syviä ja pitkäkestoisia.
Heinonen ihmetteli, miten on mahdollista että kirkossa on edelleen yhteisöjä, jotka jättävät kaikki vähemmistöihin liittyvät teemat huomiotta.
– Tulen sellaisesta uskonnollisesta maailmasta, jollaiseksi uskonnolliset populistit haluaisivat muuttaa koko maailman, Heinonen sanoi.
Hengellisen väkivallan ehkäisemiseen Heinonen luetteli kolme keinoa. On tunnistettava hengellinen väkivalta, vaadittava uskonnollisilta yhteisöiltä vastuuta ja toisaalta rakennettava uskonnollisista yhteisöistä turvallisia.
Ilmoita asiavirheestä