Olla kallellaan, – oikeaan suuntaan?
Jes. 48:1 KK33 mukaan:
Kuulkaa tämä, Jaakobin heimo, te, joita kutsutaan Israelin nimellä ja jotka olette lähteneet Juudan lähteestä, jotka vannotte Herran nimeen ja tunnustatte Israelin Jumalan, mutta ette totuudessa ettekä vanhurskaudessa בִצְדָקָה ṣᵊeḏāqâ,
Vahvennettu osa KK92 mukaan: ”.. ette vakaasti ja vilpittömästi.”
Tämäkin kohta KK92 mukaan osaltaan vahvistaa käsitystäni siitä, että se on heikoin suomenkielinen laitos. Alkuperäiset Kirjoitukset käännetään kullekin kielelle ja pysyttävä erossa muokkauksesta inhimillis-sakramentaliseen tarkoitusperään. Muille kielille tämän kohdan käännös on tehty asianmukaisesti, niin, että Jumalan Hengen uudestisynnyttävä vaikutus (vanhurskautus) on vapaaehtoisesti vastaanotettavissa oleva Jumalan työ. Sanoman muokkauksella tarkoitan sitä, että halutaan irrottautua lahjavanhurskautuksen vastaanottamisesta, koska uskoontuloon ei voisi itse vaikuttaa, vaan toisen ihmisen työ, lapsikaste, hoitaa taivaskelpoisuutemme viimeiselle veräjälle asti.
Tässä Jumala antaa Jesajan kautta ilmoituksen Israelin kansalle, Baabelin vankeudessa.
Totuus, siis valheen vastakohta ja vanhurskaus, millä sanalla suomeksi ilmaistaan Jumalan ominaisuus, johon ihminenkin uskon kautta saa pääsyn, eli omistaa täydellisyyden. Tässä yhteydessä on, taas, muistutettava, että Jumala ei tee täydelliseksi ihmistämme, siis meidän luotua/ katoavaa osaa eli lihaa ja tunteita= sielullisuutta. Nämä ovat ajalliseen ”koteloon” kuuluvia, jossa kotelo-temppelissä pitää majaa meidän ikuisuusosamme eli meissä oleva Jumalan henki. Tämä ikuisuusosastomme voi hyvin, kun me tähän maailmaan, eli veden kautta, synnymme, vt. Joh. 3:5, ”.. jos joku ei synny vedestä ja Hengestä.. ” Tämä syntymäkelvollisuutemme tule esille Jeesuksen sanoissa ”.. sillä senkaltaisten on Taivasten Valtakunta”. Muutkin kuin lapset voivat tulla ”sen- kaltaisiksi”.
——
Syy, miksi jouduttiin Baabeliin oli Jumal’suhteen hiipumisesta seurannut ympäröivien pakanakansojen epäjumalien palvonta, joka sai tilaa mm. erilaisina esineinä, epäjumalien kuvina.
Israelin ja Juudan kuninkaat, lähes kaikki, tekivät sitä mikä oli paha Herran silmissä. Nekin, jotka halusivat palata oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, eivät tehneet sitä kokosydämisesti ja näin koko Jaakobin heimo ei saanut esimerkkiä kokosydämisestä Jumalanpalveluksesta. Ei tehty totta sydämen salatuimpaan saakka.
Vielä tänäänkin uskonnolliset laitokset, jotka monessa kansassa edustavat ylintä hengellistä arvovaltaa, antavat viestin, esimerkin, alhaalta, sielunvihollisen valtakunnasta. Näitä viestejä on nyt meneillään oleva virallinen hyväksyttämiskeskustelu avioliittovaihtoehdoista. Saman viestin antaa nyt, viimeinkin, käytävä poleeminen paavin ja RKK:n edustajien avoin papiston pedofilian harjoitus. Eli kosketellaan sitä saastaa, josta Raamattu kehoittaa vain pysyä erossa, mitä uskovien yhteyteen, ek-klesiaan, tulee. Jumalan nimeä mainitsevat kirkot siunaavat sodat.
Jeesus on tie Isän sydämelle, eli kaikkein pyhimpään, täydelliseen pelastukseen. Pelastus on omistettava ennen kuolemaa, eikä osallistuttava sille tuomiolle, missä ikuinen ero Jumalasta todella todellistuu. Tuota paikkaa, erossa Jumalasta, kutsutaan Helvetiksi joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen, eli demoneille.
Otsikolla ”Olla kallellaan” haluan tuoda esille harhauttavat ”Herra, Herra” huudahdukset.
Kovasti Reijo kritisoit sakramentteja , armonvälineitä , jotka itse Jeesus on asettanut . Niiden kautta Jumala välittää meille armon ja anteeksiantamuksen . Ja kasteen merkityksen Paavali kuvaa monesti ja hyvin tarkasti ; kastetaan hänen kuolemaan , yhdessä ristiinnaulittu ja yhdessä haudattu . Ei nämä ole mitään inhimmillisiä ihmiskeksintöjä , joita alusta asti kristikunta on viettänyt . Vanhurskauttaminen on yksinkertaisesti syyttömäksi julistamista , kelpaavaksi Jumalalle ja uskon saamista ja ihmisestä on kiinni mitä hän lahjalla tekee . Jumala on rakkaus ja armollinen ja antaa lahjojaan yltäkyllin , joka haluaa vastaanottaa ja pysyä Kristuksessa
Timo,
Kaikki ikuinen on vielä näkymätöntä aisteillemme tai edes tunteillemme. Tämä on Raamatussa, läpi Raamatun. Eli ”välineoppi” on ihmisen oppi, jollaista on sitten alkuseurakunnan yritetty uittaa Jumalan Seurakuntaankin. Ne kirkot, joita kaste yhdistää, perustavat uskon/uskomisensa näkyvään, katoavaan.
Ne jotka ovat yksi uskon kautta ovat yksi Jeesuksen kanssa.
”Kaikki ikuinen on vielä näkymätöntä aisteillemme tai edes tunteillemme.” Jeesus, ikuisen Jumalan Poika, syntyi ihmiseksi, aistein havaittavaksi ja tuntein kohdattavaksi. Hän kutsui seuraajiaan omaksi ruumiikseen, joka edelleen tuo ikuisen yhä uudelleen aistein ja tuntein vastaanotettavaksi.
Martti,
Täydellinen, evlut-sakramentalisen opin perusteella, tehty selvitys.
Kuitenkin jatkan sen verran, että jo perustuen kehotukseen, ”meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia” 2.Kor.4:18. Taivaaseen matkaaja ei kiinnitä katsettaan, sisintään siihen mikä näkyy vaan katselee toivossa, uskossa Siionin vuorta, jopa koskettelee sitä. Uskon, että käsität tämän Jeesuksenkin harjoittaman ilmaisumuodon, eli vertaukset ja esikuvat esimerkkkeinä.
Jeesus syntyi ihmiseksi tähän maailmaan ja oli ihminen, jossa Jumalan ihmiseen puhaltama Henki oli elävä, niinkuin jokaisessa uskovassa. Jeesuksen ruumis, Seurakunta, on käsite-ilmaisu eikä sen sisäistäminen uskovalle ole ongelmallista. Nyt ajassa näkyy materia ja kuuluu tuntemukset ja ovat usein Hengelle alistettuna, vaikka ylilyöntejä jatkuvasti esiintyy. Esiintyi jo paikallisissa ensimmäisissä uskovien yhteyksissä, seurakunnissa. Jatkuvana esimerkkinä käytetään kielilläpuhumista, johon Paavali antoi täydellisen selityksen ja ohjeet, ettei homma lähtisi ”lapasesta”.
Kaikkien näiden ylilyöntien keskelläkin on todellinen, näkymätön ja kuulumaton Ydin. Alilyöntien keskellä ydintä ei aisti henkisesti eikä hengellisesti.
”Jeesus syntyi ihmiseksi tähän maailmaan ja oli ihminen, jossa Jumalan ihmiseen puhaltama Henki oli elävä, niinkuin jokaisessa uskovassa.” Olen havaitsevinani tässä ajatuksessa aika lailla doketismia. Sanahn tarkoittaa oppia, että Jeesuksen ihmisyys oli vain jonkinlainen hänen Henkensä välikappale tai suorastaan valepuku.
Martti,
Kaksiluonto-oppi kuin doketismi ovat ihmisen ”parantelua” siihen mitä Raamatussa on luettavissa.
Olen suorastaan ihmetellyt ja ihmettelen nytkin sitä, etteivät Hebrealaisille-kirjeen kaksi ensimmäistä lukua selkeytä Jumalan, osan itseään-uhraamista Pojassaan. Sakramentalismi on muissakin yhteyksissä tulkinnut Jeesuksen -Jumalan sanat ikäänkuin-merkityksellisiksi.
Hebrealaiskirjeen 1 ja 2 luvut käyvät ristiin ja rastiin sen, mikä on profeetoista lähtien ennustettu. Vahvistus uhrin todellisesta luonteesta vahvistetaan Hebr. 10:
5 Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: ”Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit;
Ruumis on todellinen ihmis-ruumis, missä Jeesus syntyi, eli, kärsi ja kuoli. Tämän yksikertaisuus sumenee, kun lukee kirjoja, jotka kertovat mitä Kirjoituksissa lukee.
Hebrealaiskirje UT:n puolella on Jeesuksen ihmiseksi syntymistä selkeyttävin kirje.
Alkuseurakunnasta lähtien oli Kirjoituksista poikkeavia opetuksia. Niihin ohjeet oli ainoastaan ”kirjoitettu on”. Näin vastasi Jeesuskin Saatanalle, kun tämä tulkitsi, vaikka tarkasti, Kirjoituksia.
”Ruumis on todellinen ihmisruumis, missä Jeesus syntyi, eli, kärsi ja kuoli.” Käytät ilmaisua ’missä’. Juuri tämä on eräänlaista doketismia. Jeesus oli ihminen. Hän ei ainoastaan elänyt ihmisruumiissa kuin jossakin kuoressa. Jätit tuosta pois sen, että Jeesus myös nousi kuolleista ja astui ylös taivaisiin. Ylösnousemusruumis on varmasti erilainen kuin ajallinen, mutta ruumis kuitenkin.
Kyllä uskon kautta kaikki pelastuu , yksin armosta ja yksin Kristuksen työn kautta . Kaikkien pelastuksen perustana on Kristuksen sovitustyö , ymmärsimme tai käsitimme sen miten tahansa . Kaikkien uskovien perusta on siis yleinen vanhurskauttaminen joka saadaan lahjana omistaa . Ja olemme näin kaikki kuolleet yhdessä Kristuksen kanssa , kuten Paavali ennen kuolemaa sanoi ja tässä hän vetosi kasteeseen . Ymmärrän että luterilaisuus joka on ollut Suomessa ”vallalla” ei ole opettanut monessakaan kohdin , kuten kastekäsky velvoittaa .
Timo,
Väljyytesi, ei pelkästään ilmaisullinen vaan Asiaan liittyvä, ei pitäisi esiintyä, kun Uskon Perusteita käsitellään.
Kannatan täysin Lutherin alkuperäistä lausahdusta: ”Ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen ansion tähden.”
Tämä ei kuitenkaan ole Raamatusta, vaan se on Lutherin oikea selitys, ”tulla uskoon”, joka löytyy Raamatusta, etenkin Uudesta Testamentista. Uskoontuleminen, eli ihmisen alistuminen Jumalan työlle on kaiken alku. Ennen sitä ei ole hengellisiä perusteita edes mainita taivaallisista, vt. ” Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: ”Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi? (Ps. 50:16)
Kaikki on Armoa, mitä Jumalan asioihin tulee. Eli tämä Jumalan hyvä tahto kattaa ensin Hänen vetonsa Jeesuksen pelastettavaksi, eli kutsutaan myös herätyksen tilaksi. Siihen yleensä kirkollisuus on antanut ohjeet, että ”kyllä se siitä ohi menee”. Puhun ensikäden tietoa ja kokemusta, josta lisää, jos muuta väität.
Väljyyksissäsi teet suuren harhautuksen, eli: ”.. ei ole opettanut monessakaan kohdin , kuten kastekäsky velvoittaa.
Mitä Paavaliin tulee, niin hän nimenomaan painottaa, ”Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan-ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.” 1.Kor.1:17
Tällaiset sakramentalistiset kaste-opit ovat sitten kolmannelta vuosisadalta alkaneet mitätöidä Kristuksen ristintyötä.
Hyvä kommentti Pentti Martilta , se on juuri noin !
Epäilemättä niin ”luterilaisuudessa” kuin ”helluntailaisuudessa” (ja muissakin ”laisuuksissa”) on erilaisia painotuksia ja joskus myös painotusten yksipuolisia ylikorostamisia. Joskus jopa näistä korostamisista tehdään suoranainen hyve(oppi) tai ajatus ”oman porukan” paremmuudesta.
Liian vaikeaa tuntuu olevan se, että ”noiden toisten” näkemyksistä poimittaisiin jotain sellaista, josta voisi itse aidosti ja oikeasti jotain oppiakin, ikäänkuin oman porukan näkemys ei sittenkään aivan täydellinen olisi. Sen jälkeen voisi toki niitä ”toisten” outouksiakin ihmetellä ääneenkin. Ulkoapäin ja oman porukan vinkkelistä ”nuo toiset” saattavat näyttää toisenlaiselta mitä ne todellisuudessa ovat ja mitä tai miten ne ajattelevat. Eivätkä eri ”xxx-laiset” edes aina aivan yhtenäisesti asioista ajattele tai asioita syvällisemmin ymmärrä.
Yhteys on siinä kun tunnustamme Kristuksen lihaan tulleeksi ja että hän syntiemme sovittaja , se riittää arjen yhteyteen ja mahdollista kokea veljeyttä . Se on kuitenkin pohja kaikille jotka pelastuvat kun turvaavat uskossa Kristuksen sovitustyöhön . Ja onnistuu myös vallan hyvin kun emme yritä toista käännyttää tai osoittaa toisen olevan väärässä . Eri asia jos haluaa jutella teologista asioista . Seurakunnallinen konteksti on eri ja omiensa kanssa voi kokea opissa yhteyttä .
Jumalan, Jeesuksen ja Raamatun voi ottaa ilmaisuihinsa vain uskoontullut, vt. edellämainitsemani Ps.50:16.
Joo, omien parissa on tietenkin syytä olla johdomukainen ja toki kukin ryhmä pitää parhaimpana sitä omaa käsitystään – miksipä he muuten siihen ryhmään kuuluisivat ja pysyisivät. Siltikin voisi hiemen toisella tavalla ajattelijoilta oppia yhtä sun toista, kuitenkaan suorastaan omasta käsityksestä luopumasta: omista ja toisten näkökulmista voisi saada uusia ajatuksia vaikkei niitä täysin sellaisenaan omaksuisikaan. Tiukka väittely yleensä johtaa lähinnä siihen, että etsitään toisten näkemyksistä vain oman mielikuvan mukaisia virheitä ja ”vääryyksiä” ja omia perustellaan ”kaikella mahdollisella (ja mahdottomallakin) mikä liikkuu (tai on paikallaan?). ”Perheriidat” voivat joskus olla sitkeitäkin.
Reijo ei usko ala kun joku saa syntinsä anteeksi . Jumala on valmistanut kaikille pelastuksen jo ennen meitä . Jumala on kuollut kaikkien ihmisten puolesta ei vain uskovien .
Timo,
Puheesi on täysin ristiriitaista, mutta menestyy välineellistetyssä uskonnollisuudessa.
Tämä ei ole pilkkapuhetta, vaikka sanon, että: opinmuodossasi ei ole päätä eikä häntää. Tämän voit kiistää tai joku muukin?
Toki Jeesus on sovittanut kaikkien synnit. Mutta eipä se hyödytä, jos sitä ei tiedä tai sitä ja omaa syntisyyttään ei myönnä. Jos puhutaan uskosta, on syytä myös kertoa, uskosta mihin. Riivaajatkin uskovat – ja vapisevat.
Jukka,
Oikein, että Jeesus on kaiken ja kaikkien synnit sovittanut.
Tämän työn sattumanvaraista jakautumista ilman synnintunnossa tai lapsenuskosta siirtyvän omaa tietoisuutta ei ole. Kuitenkin Franciscus sanoi evlut delegatiolle, että ”meidät yhdistää kaste”.
Reijo ajattelen että teologiasi ja opinmuotosi ihmisen tunnelatautunut uskoontulo ja helluntaiopin askeleet . Ensin rukoillaan niin vaikka vähän väkisin että tulisi kielilläpuhuminen ja kasteelle . Olen nähnyt tämän teologian ,”opin muodon” . Onneksi siellä helluntaipiirissä on alettu tutkia teologiaa syvemmin ja toivottavasti oppi Kristuksen sovitustyöstä kirkastuu kokonaisuudessaan . Opin muoto ei ole Raamattu palapeli ja puheet yhden jakeen teologiaa kontekstista irroitettuja jakeita. Kun korostat oppia niin varmaan pystyt vastaamaan kysymykseen , missä olet kuollut yhdessä Kristuksen kanssa tai mikä on oppisi Jumalan liitto? Syntikäsitys avaa oppia ja evankeliumia . Kaikella kunnioituksella olen nähnyt monen elämästä perustaan uskoontulokokemus johtaa ilman raamatullista opetusta . Se on totta kun ihminen saa synnit anteeksi ja näkee elämän muuttuneet . Ja tunteisiin perustuva oppi vie ihmisen luottamaan omiin tunteisiin . Korinttolaiskirjeessä Paavali sanoo korinttolaisille että ettekö tiedä että teissä asuu Pyhä Henki , jotka oli kastettu Kristuksen kuolemaan . Kaikilla ei ole vanhurskauttamisesta kokemusta . Sen merkitys että Jumala lahjoittaa uskon ja antaa syyttömyyden Jumalan edessä on Jumalan suurta armoa ja sanan mukaista . On myös ilman traditiota hullua väittää että lapsikaste ei ole ollut alkuseurakunnasta lähtien tähän päivään ja kaikenikäisiä on aina kastettu . Kristuksen sovitustyöhön ( kuolema, ristiinnauliseminen, hautaaminen) ei tule yrittää liittää meidän kuuliaisuuden askelia , ne on Kristuksen pyhyyden pilkkaamista , se on täytetty .
Timo,
Olen maininnut jutustelustasi, jonka ilmaisun, jos ei synonyymi, niin jatke, voisi olla mussutus. Toivon, ettei ole tarvis avata näiden sanojen merkitystä, vaan toivon niin olevan itsensä-selittäviä.
Tässä kommentissa on viittauksia ja vihjeitä laillisiinkin asioihin, mutta ovat sattumanvaraisia.
Yksi selkeä punainen lanka kertomisessasi kuitenkin esiintyy, eli nk. helluntalaisuuden ja nk. helluntalaisten puutteellisuuden paljastelu. Asia ei kuitenkaan ole nyt oivallus ja esiintullut, vaan vaiva, johon Jeesus ja Paavali puuttuivat ensimmäisille paikallisseurakunnille lähettämissään kirjeissä. Olemme tänään parempia tai huononmpia ja meitä on selkeinä paikallisseurakuntina ja ikäänkuin koteloitumina uskonnollis-hengellisiin laitoksiin. Olen kutsunut apostolien tekojen toisen luvun Seurakuntaoppia Helluntaipäivän Kastajaliikkeeksi perustautumisena. Eli on kysymys maailmanlaajuisesta Seurakunnasta, jonka järjestäytymisen runko on tuossa Apostolien Tekojen toisessa luvussa.
Kaikki Apostolien Tekojen toisen luvun jälkeinen on yhtä-puuta, eli samalla, Apostolien ja Profeettain laskemalla perustuksella. Eli yksityiskohdat käytännöllisiin kysymyksiin on paljolti Paavalin kautta annettua tietoa. Ennen vuotta 30 kirjoitettu on täydellisessä sopusoinnussa, koskien Jeesuksen syntymää, työtä ja siitä ennustaneisiin profeettojen ilmoituksiin.
Yrität perustaa tietokilpailua uskovan kuolemisesta Kristuksen kanssa. Hieman väkinäistä! Vt. Fil.1:
21 Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto. KK38
21 For to me to live is Christ, and to die is gain. JKV
21 Sillä eläminen on minulle Kristus ja kuoleminen on voitto.STLK 2017
Tietäminen ontuu, kaikissa kirkkoraamatuissa, koskien tätä Paavalin julistusta. On kysymys teonsanasta, kuolla ja elää. Kristuksen kanssa-kuoleminen on elää Hänessä.
Oppia ei tarvi korostaa, jos kulkee oikeilla raiteilla. Sana/Jeesus on tämän junan veturi. Kulku on tasaista, suoraa ja korkealla. Kaikkea ohivilisevää ei tarvi käsittää, koska jos kulkee Sanan raiteilla kaikkeen tulee tarpeen mukaan tieto, lukemalla Kirjoituksia eikä kirjoja, jotka kertovat, mitä Kirjoituksissa lukee..
”Olen maininnut jutustelustasi, jonka ilmaisun, jos ei synonyymi, niin jatke, voisi olla mussutus. Toivon, ettei ole tarvis avata näiden sanojen merkitystä, vaan toivon niin olevan itsensäselittäviä.” Ne selittävät paljon sanojen käyttäjästä itsestään. Ne kertovat, miten vähän edellytyksiä Reijo Mänttärillä on keskustella avoimesti ja toisia kunnioittaen.