” Koko luomakunta hartaasti odottaa Jumalan lasten ilmestymistä”. Rm.8:19
”Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarsillensa ja kantaa niitä sylissään” Jes. 40:11.
(Liberaalin paradigman epäonnistuminen – oppi, seksuaalietiikkka ja Raamatun auktoriteetti, osa 4.)
Ruotsin kirkossa saman sukupuolen avioliitoa perusteltiin sillä, että avioliitossa ”ero sen välillä, mikä kuuluu luomisen ja mikä pelastuksen piiriin menettää merkityksensä.” Tämä on opillinen perustelu, jonka seuraukset vievät pohjan kirkon eettiseltä opetukselta. O’Donovan pitää tätä varoittavana esimerkkinä.
”Maailman luominen Jumalan toimesta ja sen lunastus Jeesuksessa Kristuksessa ovat ne navat, joiden suhteen kristityt ovat johdonmukaisesti kertoneet maailman moraalihistoriasta…Jos luomakunnan ja lunastuksen välisellä erottelulla ei ole merkitystä, ei sakramentillakaan ole merkitystä. Luomisen ja lunastuksen kertomus on seurannut ja kurittanut kristittyjen yrityksiä pohtia jokaisen aikakauden aiheuttamia moraalisia ongelmia: orjuutta, sotaa, teknologiaa, vaurautta ja markkinoita jne… Mutta nyt ehdotetaan, että samaa sukupuolta koskevaa kysymystä on parempi ajatella ilman tätä kerrontaa.”
Luomisen ja lunastuksen dialektiikka ei ole vain yksi episodi perinteen ja liberaalien uudistajien välisessä taistelussa. Se on sen keskeinen ja ratkaiseva taistelukenttä, koska se antaa rakenteen uskontunnustuksille, jotka erottavat kristinuskon deismistä. O’Donovan sanoo, että jos erotamme Jumalan menneisyyden luomistyöt luomakunnan nykyisistä hyvistä asioista, ei ole juurikaan syytä uskoa, että Jumala olisi tarkoittanut yhtään mitään luodessaan maailman. Raamatussa uusi luomakunta on ennallistettu ja uudistettu luomakunta – ei lakkautettu. ”Kaikkea, mitä voidaan ajatella tulevaisuudessa olevan, ei voida ajatella Jumalan valtakunnaksi. Kyborgien uljas uusi maailma ei ole Jumalan valtakunta. Jumala on ilmoittanut valtakuntansa toisessa Aadamissa”.
Jos avioliiton sisältö irroitetaan Jumalan luomistöistä (aivan riippumatta mitä perusteita käytetään) ja siirretään joko eskatologiseen tulevaisuuteen tai postmoderniin ihmisten omaan kokemukseen, niin meille ei jää mitään luotettavia teologisia välineitä arvioida sitä . Tähänkö pyritään?
Onko piispojen kahden avioliittomallin esitys hyvä uutinen homoseksuaaleille kristityille?
Sateekaariliikkeen helmoissa pyörivät liberaalit kuvittelevat usein tietävänsä mitä seksuaalivähemmistöt tarvitsevat kirkolta: ” avioliittoa”. Mutta onko tämä esimerkiksi homoseksuaalien oma kokemus? Ainakin sateekaariliike puhuu tästä kovin vähän jukisuudessa. Myöskään Setan sivuilla huoli avioliitosta ei nouse esille mitenkään.
Omasta mielestäni kirkolla ei ole lupaa muuttaa perinteistä miehen ja naisen avioliittoa eikä luoda sen rinnalle vaihtoehtoista avioliittoa. Liberaaliteologinen nykyinen avioliittoteologia lähtee tasa-arvosta ja omasta kokemuksesta, josta on tehty kyseenalaistamattomia ja suuntaudutaan niistä kohti avioliittoa. Kirkossa sen sijaan pitää lähteä liikkeelle perherakenteista ja kutsumuksista, naimattomuudesta ja avioliitosta, jotka Jumala on maailmaan asettanut ja nämä lähtökohtana tulkita homoseksuaalisuuden vaikeasti hahmotettavaa kokemusta. Kun lähtöjärjestys käännetään, niin kaikki muuttuu, avioliittoteologia muuttuu.
Homoseksuaalisen vähemmistön kirkolle tuomaa haastetta voi lähestyä myös toisesta näkökulmasta. Ytimeen ei tarvitse asettaa liberaaliteologian ajamaa vapautusta, vaan homoseksuaalisuuden oman erityisluonteen, johon heidän on itse löydettävä vastaukset. Miten löytää kristillinen elämäntapa palvella Jumalaa ja elää Kristuksen opetuslapsena? Haaste kirkolle on tällöin enemmän pastoraalinen ja hermeneuttinen.
Oliver O’Donovan on puhunut seksuaalivähemmistöjen kahdesta hyvin erilaisesta reitistä kirkossa.
- Ihmisoikeuksien juridinen kieli tarjoaa homoseksuaaleille tietyn tunnustuksen. Tämä nousee liberaaliteologian tulkinnasta, että homoseksuaalit tarvitsevat ennenkaikkea tasa-arvoa ja emansipaatiota kirkolta. Liberaalien emansipaationarratiivi ei välttämättä osu yhteen sen kanssa mitä seksuaalivähemmistöt pitävät itsessään erityisenä. Liberaalien piirissä tätä erityisyyttä ei ole riittävästi huomioitu, koska heidän lähtökohtansa mukaisesti ”yhdenvertaisuus” on kaiken mitta. Kun yhdenvertaisuus on saavutettu, liberaalien kiinnostus lopahtaa. Seksuaalivähemmistöille tässä muodostuu enemmän tai vähemmän asiakkaan ja ikuisen vetoomusten esittelijän rooli seurakunnassa.
- Kyseenalaistava ystävyyden kieli. O’Donovanin mielestä liberaali kristinusko on torjunut ”hallinnoivalla juridisoimisen vaateellaan” seksuaalivähemmistöiltä avoimen ja rehellisen ystävyyssuhteen kaikkien seurakuntalaisten kesken. Se on rooli olla ystävä ystävien joukossa, kyseenalaistettuna kenties ja itse itseään kyseenalaistavana, mutta ”mukana pyhiinvaeltajien joukossa, jotka etsivät uutta nimeä, jota kukaan muu ei tiedä paitsi se jolle se on annettu. Se on aivan eri rooli, mutta ikuisesti sitä etsivien käytettävissä”. Tällä reitillä seksuaalivähemmistön uskovalle ei tarjota sen vähempää kuin muillekaan: osa Jeesuksen seuraajana ja todistaminen hänen lunastuksestaan.
Seksuaalivähemmistön jäsenille nämä kysymykset ovat eksistentiaalisia. Näitä reittejä on vaikea sovittaa yhteen, on tehtävä valintoja, millä pohjalla seurakunnassa elää. Valinnoilla on iso merkitys kaikkien seurakuntalaisten elämään, jotka samalla tavalla etsivät rehellisiä vastauksia elämäänsä.
Ilkka Kurjenmäki
Oliver O’Donovan, Creation, Redemption and Nature ,2006
Oliver O’Donovan, Good News for Gay Christians , 2007
