Piispojen nykyistä esitystä kahdesta avioliitosta ei pidä hyväksyä. Syy on ilmeinen: se ei ole mikään kompromissi, vaan puhtaasti liberaalin agendan läpimurto, joka ei ota konservatiivien huolia juuri lainkaan huomioon. Esityksessähän on kyse puhtaasti siitä, että liberaali näkemys avioliitosta tulee kirkossa hyväksytyksi ja kaikki seurakunnat pakotetaan toteuttamaan sitä. Ainoa kädenojennus konservatiiveille on, että heitä ei (vielä) pakoteta toimimaan uuden näkemyksen mukaan – paitsi kirkkoherrat, josta virasta siis konservatiivit vähitellen savustetaan ulos.

Olen jo vuosia ehdottanut toisenlaista mallia. Myös sen mukaan kirkossa hyväksyttäisiin kaksi avioliittonäkemystä mutta siten, että molemmille näkemyksille taattaisiin aidosti kotipaikkaoikeus myös tulevaisuudessa. Käytännössä ehdotan, että hyväksytään kaksi avioliittonäkemystä mutta samalla:
a) Taataan kaikille työntekijöille täysi omantunnonvapaus ja säädetään se kirkkolakiin määräenemmistön taakse,
b) Annetaan lupa (ja luodaan käytäntö) perustaa itsenäisiä seurakuntia (ns. henkilösrk) suoraan kapitulin / piispan kaitsennan alle ja näille seurakunnille vapaus itse valita avioliittonäkemyksensä,
c) Annetaan seurakunnille lupa perustaa hengellisiä yhteisöjä, joiden piirissä on mahdollista pitää esillä jompaa kumpaa avioliittonäkemystä siten, että saman aluesrk:n sisällä voi olla yhtäaikaa sekä sateenkaariyhteisöjä että konservatiiviyhteisöjä,
d) Vahvistetaan kirkon yksimielisyyttä evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta (CA VII), jotta kirkon sisäinen yhtenäisyys vahvistuu vaikka toiminnallisesti moninaisuus lisääntyykin.

Näin toimien kirkossa olisi aidosti tilaa moneudelle eikä ketään pakotettaisi toimimaan omaatuntoaan vastaan. Malli edellyttää joustavuutta ja hyvää johtamista, mutta on muutoin täysin realistinen. Kansankirkolla on erityinen velvollisuus antaa aidosti tilaa erilaisille hengellisille virtauksille. Tämä malli mahdollistaa sen.