Näkökulma: Varastetaan kristinusko!

Kuva: Jukka Granström

Kuuluuko aate tai usko niille, jotka pitävät siitä eniten meteliä? Tuskin.  Olen kasvanut kodissa, missä kristinusko oli osa jokapäiväistä elämää. Silti ajatus siitä, että olisin nuorena kovaan ääneen uskostani mekastanut ja huutanut, tuntuu vieraalta. Ei välttämättä väärältä, mutta vieraalta. Osa ujoudesta selittynee kulttuuriympäristöllä: ehkä kristinusko ei 1990-luvulla syntyneissä nuorisoporukoissa ollut kaikkein cooleinta. Osa julistamattomuudesta liittynee…

Lue koko artikkeli

Tutustumistarjous uusille asiakkaille!
Pääsy kaikkiin Kotimaa.fi artikkeleihin vain 1€ kuukausi. Kuukauden jälkeen tilaus jatkuu automaattisesti 9.90€/kk. Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa, ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu tästä

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliPääkirjoitus: Piispojen esitys ei ole täydellinen, mutta se on nyt syytä hyväksyä
Seuraava artikkeliKirkolliskokouksen kevätistunto alkoi: ”Toivon, että kahden mallin avioliittoesitys etenisi tavalla tai toisella — se on vienyt aikaa ja energiaa todella kauan”

Ei näytettäviä viestejä