Ensi viikolla Turussa kokoontuva kirkolliskokous jatkaa seurakuntarakennekysymyksen käsittelyä. Vuosi sitten toukokuun 2024 kirkolliskokouksessa lähetekeskustelussa ollut edustaja-aloite kirkolliskokoukselle 1/2024 esittää, että kirkolliskokous pyytää kirkkohallitusta tekemään esityksen seurakuntarakenteen muuttamiseksi. Valmistelua tulee aloitteen mukaan tehdä tiiviissä vuoropuhelussa kirkolliskokouksen kanssa.

Edustaja-aloitteen perusteluissa viitataan muun muassa monien seurakuntien kasvaviin taloudellisiin vaikeuksiin. Aloitteen on allekirjoittanut 52 kirkolliskokousedustajaa.

Kirkolliskokouksen hallintovaliokunnan mietintö edustaja-aloitteesta toteaa, että kirkolliskokouksessa on 2000-luvulla käsitelty useaan kertaan seurakuntien ja seurakuntayhtymien jäsenyyteen, rakenteisiin, toimielinorganisaatioon ja niiden jäsenten valintaan liittyviä asioita.

Mietinnön mukaan keskustelu seurakuntarakenteesta jatkui kirkolliskokouksessa viime kaudella eri valiokuntien ja kirkkohallituksen yhteistyönä. Kirkkohallitus järjesti myös iltakouluja aiheesta. Monipuolista tilanne- ja tulevaisuusanalyysiä tehtiin, mutta johtopäätöksiin ei ehditty. Esille nousi mietinnön mukaan myös, että uudistus- ja muutosprosessissa seurakuntien kuuleminen asiassa on tärkeää ja myös sille on varattava riittävästi aikaa.

Syksyllä 2023 Kirkkohallitus toteutti mietinnön mukaan laajan kyselyn seurakuntien toimintaedellytysten turvaamisesta tulevaisuudessa. Vastauksia kyselyyn saatiin yli 2000 vain parissa viikossa.

On vaikea rakentaa yhtä mallia, joka sopisi kaikkiin toimintaympäristöihin.

KAIKEN KAIKKIAAN hallintovaliokunta on mietinnön mukaan syventynyt aiheeseen ja todennut, että nykyinen kirkkolaki ja kirkkojärjestys mahdollistavat monenlaisia toimintamalleja. Toimintaympäristöt vaihtelevat eri puolilla Suomea. Tämä näkyy siinä, miten kirkon järjestysmuodon suomia mahdollisuuksia on käytetty hyväksi. Maantieteellä, väestörakenteella ja erilaisilla toimintakulttuureilla on valiokunnan mietinnön mukaan ollut tässä merkitystä.

Kuulemisissa nousi esiin, että on vaikea rakentaa yhtä mallia, joka sopisi kaikkiin toimintaympäristöihin. Mietinnön mukaan siten on perusteltua olla useampi malli, joita voidaan soveltaa erilaisissa toimintaympäristöissä.

Itsenäisen talouden seurakunta on mietinnön mukaan edelleen laajimmin käytössä oleva malli kirkon perusrakenteena. Suomessa on 346 seurakuntaa ja 246 seurakuntataloutta. Talousyksiköistä seurakuntayhtymiä on 30 ja yksittäistalouksia 216. Yhtymiin kuuluvia seurakuntia on 137 (lähde: kirkon tilastot). Mietinnön mukaan suurin osa näistä itsenäisistä seurakunnista on taloudellisesti terveellä pohjalla. Huolta aiheuttavat pienet seurakunnat, joiden toimintaedellytykset lähestyvät kriisiseurakunnan tilaa asetettujen mittarien mukaan.

Mietinnössä viitataan myös kirkkohallituksen 19.3.2024 päivittämään Kriisiytyvän seurakunnan mittarit -asiakirjaan, jonka avulla tunnistetaan ennakoitavissa olevia tai akuutteja talouteen sekä toimintaan ja hallintoon liittyviä haasteita seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä.

Seurakuntarakennemuutoksesta päättäminen siirrettäisiin kirkkohallituksen täysistunnolta tuomiokapitulille.

HALLINTOVALIOKUNTA ESITTÄÄ mietinnössään kirkolliskokoukselle, että se pyytää kirkkohallitusta päivittämään ja kehittämään
sopimusyhteistyömallia, jossa vastuuseurakunta (isäntäseurakunta) toteuttaa yhden tai useamman tukipalvelun toisten seurakuntien puolesta erityisesti hallinnollisen päätöksenteon näkökulmasta, sekä itsenäisten seurakuntien yhteistyömallia (tai yhteistyöaluemallin), jossa seurakuntien tukipalvelut toteutetaan yhteisinä ilman, että yksi seurakunta toimii vastuuseurakuntana.

Kirkolliskokouksen pitäisi pyytää kirkkohallitusta myös selvittämään ja valmistelemaan yhteistyössä tuomiokapitulien kanssa muutosta, jossa seurakuntarakennemuutoksesta päättäminen siirrettäisiin kirkkohallituksen täysistunnolta tuomiokapitulille. Samoin kirkkohallituksen pitäisi varata hiippakunnille riittävät resurssit säännöllisesti ja ennakoiden seurata ja ohjata seurakuntien ja seurakuntayhtymien talouden ja toiminnan kestävyyttä. Kokonaiskirkon avustusjärjestelmää pitäisi hallintovaliokunnan mukaan kehittää myös siten, että se kannustaa seurakuntia mietinnön tavoitteiden mukaisiin rakennemuutoksiin.