Pyhä kolminaisuus kaipaa uutta tulkintaa. Vanhan kirkon kolminaisuusoppi on ongelmallinen loogisesti. Miten Jumala voi olla yksi ja kolme yhtä aikaa? On olemassa vaihtoehtoisia tapoja kuvata kolminaisuutta. Uusin tapa löytyy teatterimaailmasta. Muiden uskontojen kannattajien on ollut helppo arvostella vuosisatojen ajan kirkkoa epäloogisuudesta ja ristiriitaisista uskon sisällöistä.
Maailmankaikkeudessa vaikuttaa monia eri vuorovaikutuksia. Samalla tavalla Jumalan valtakunnassa voi vaikuttaa monia jumalallisia voimia eli Jumalia. Voimme puhua siinä tapauksessa myös Jumalan perheestä. Silloin Jumalan lisäksi olisi olemassa muita alemmanasteisia jumalolentoja.
Voimme kutsua Jumalaa monin eri tavoin. Toinen nimittää Isäksi, toinen Äidiksi, kuka mitenkin. Nimillä ei ole väliä. Jumala ei ole sidottu sukupuoleen. Kristinusko ei ole patriarkaalinen tai matriarkaalinen uskonto. Tasa-arvo on oleellinen osa kristillistä sanomaa. Se saa näkyä myös Jumala-kuvassa.
Jumala kuuluu maailmankaikkeutta korkeampaan jumalalliseen todellisuuteen. Tämä jumalallinen todellisuus on ikuinen ja ääretön. Jumala asuu tässä jumalallisessa todellisuudessa eli taivaassa. Hän voi toimia myös maailmankaikkeudessa. Enkeleitä voidaan pitää Jumalan apulaisina taivaassa.
Varhaiskristityt pyrkivät sanomaan, kuka Jeesus oikein oli. He päätyivät käyttämään tuntemaansa Jumalan Poika -käsitettä kuvatakseen Jeesuksen ihmisyyttä. Jeesuksen arveltiin olevan Jumalan valittu, jumalallisella valtuutuksella ja voimalla toimiva ihminen (adoptiaaninen tai dynamistinen kristologia), ei Jumala. Ylösnousemuksessa Jumala herätti Jeesuksen ja todisti Jeesuksen asemasta Jumalan valittuna.
Varhaiskristityt eivät heti tunnustaneet Jeesusta Jumalaksi. Tästä aiheutui myöhemmin vaikeita pulmia. Dogminkehittely Jeesuksesta vaikeutui kirkkoisien ryhtyessä yritykseen yhdistää Uuden Testamentin erilaisista näkökulmista syntyneet Jeesus-kuvat väkisin yhteen.
Varhaiskristityt kehittivät erilaisia tulkintoja Jeesuksesta. Monarkianistiset näkemykset korostivat Jumalan ykseyttä. Jeesuksen asemasta voidaan esittää erilaisia tulkintoja.
Dynamistinen monarkianismi katsoi Jeesuksen olevan ihmisenä Jumalan valittu ja piti Isää yksin Jumalana (edustaja mm. Paulos Samosalainen ja Nestorios).
Modalistisessa monarkianismissa Jeesusta pidettiin Jumalan yhtenä historiallisena ilmenemismuotona Isän ja Pyhän Hengen rinnalla (edustaja mm. Sabellios ja Kyrillos Aleksandrialainen).
Subordinationismi eli areiolaisuus tulkitsi Jeesuksen eräänlaiseksi luoduksi puolijumalaksi ja alemmanasteiseksi jumalalliseksi olennoksi (edustaja mm. Areios).
Dualistinen monarkianismi on sukua modalistiselle monarkianismille. Dualistinen monarkianismi pitää Isää ja Jeesusta Jumalan historiallisina ilmenemismuotoina ja Pyhää Henkeä Jumalan voimana. Dualistisen monarkianismin mukaan Jeesus on ihmiseksi tullut Jumala. Jeesus ja Isä ovat yksi ja sama Jumala.
Dualistisessa monarkianismissa Jumala tuli Jeesuksessa ihmiseksi ihmisten keskelle ja eli ihmisen elämän. Jumala asettui ihmisen asemaan. Jeesus muodosti oman uskonnollisen sanomansa historiallisesti oman ymmärryksensä mukaan kulttuuriympäristössään. Jeesus paljasti jumaluutensa vasta ylösnousemuksessa voittamalla kuoleman.
Humanistisen monarkianismin mukaan Jeesusta ei pidetä Jumalana, vaan ihmisenä, joka sai uskonnolliselle sanomalleen jumalallisen valtuutuksen viimeistään ylösnousemuksessa. Jeesusta voidaan pitää humanistisessa monarkianismissa Jumalan armon opettajana (pedagoginen humanismi) tai julistajana (profeetallinen humanismi).
Jumalallisen valtuutuksen eli akkreditoinnin ajankohdan perusteella humanistinen monarkianismi voidaan vielä jakaa joko immanenttiseen (tämänpuoleiseen) tai transsendentaaliseen (tuonpuoleiseen) muotoon.
Immanenttisessa akkreditoinnissa Jeesus saa jumalallisen valtuutuksensa vastaanottamalla Jumalalta tehtävän kertoa sanomaa Jumalan armosta. Jeesus muodostaa tämän sanoman oman ymmärryksensä mukaan opettaen sitä eteenpäin. Vaihtoehtoisesti voimme katsoa Jeesuksen saaneen myös tärkeimmän sanomansa suoraan Jumalalta pelkän tehtävänannon sijasta.
Transsendentaalisessa akkreditoinnissa jumalallinen valtuutus tulee vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen ylösnousemuksessa Jeesuksen muodostaessa täysin itsenäisesti oman uskonnollisen sanomansa maan päällä. Ylösnousemus tekee Jeesuksesta
Jumalan Pojan eli ihmisen, jonka sanoman Jumala hyväksyy opetettavaksi kaikille kansoille.
Vanhat kirkolliskokoukset päätyivät kuvaamaan Jumalaa kolmiyhteiseksi. Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki yhtä aikaa. Vanha kirkko väitteli kolminaisuudesta jatkuvasti ja päätyi kirkolliskokouksissaan omiin muotoiluihinsa lähinnä keisarin painostamana.
Kolminaisuusoppi sai täsmällisen kuvauksensa homousianismissa (sama olemus). Homousianismi kehitti opetuksen yhdestä ja samasta jumalallisesta olemuksesta kolmena eri persoonana, jotka olivat olemassa itsenäisesti. Homousia-oppi on loogisesti ongelmallinen Jumalan ykseyden kannalta. Usia eli olemus ei nimittäin kuvaa Jumalan ykseyttä, vaan jumaluuden luonnetta. Ajatus kolmesta erillisestä jumalallisesta persoonasta sopii huonosti Jumalan ykseyteen.
Jeesuksen ei ollut pakko kuolla eikä kärsiä. Häntä ei ole pakko pitää uhrina ihmiskunnan synneistä, vaan eettisenä opettajana Jumalan yhteyteen. Latinalainen sovitusoppi uhriajatteluineen edustaa varhaiskristittyjen historiallista tulkintaa Jeesuksesta. Ylösnousemuksellaan Jeesus osoitti olevansa Jumala tai Jumalan valittu eli Jumalan Poika.
Juutalaiset käyttivät Pyhän Hengen käsitettä kuvaamaan lopun aikoja, Jumalan voiman ilmentymää. Varhaiskristityt elivät kiihkeässä lopun ajan odotuksessa ja tulkitsivat kokemuksensa ja innostuksensa osallisuudeksi Jumalan voimasta.
Dualistisessa monarkianismissa Pyhä Henki ei ole Jumala, vaan Jumalan voima ihmisessä. Se kuvaa kristityn uutta mielentilaa uskossa. Usko, toivo ja rakkaus ovat Jumalan voimia ihmisen elämässä. Usko tekee ihmisestä pyhän ja Pyhällä Hengellä täyttyneen.
Pyhä Henki voidaan dualistisessa monarkianismissa ymmärtää myös osallisuudeksi Jumalan armosta. Silloin siitä tulee yliluonnollinen Jumalan voima ja apu ihmiselle. Näin tulkiten Pyhä Henki lähtee Jumalasta. Jumala antaa Pyhän Hengen eli Jumalan armon ihmiselle Jumalan sanoman ja sakramenttien kautta, mutta Pyhä Henki voi toimia myös muulla tavoin. Armo Pyhän Hengen lahjana uudistaa ihmistä ja synnyttää kaikkea hyvää ihmisen elämässä. Tällaisen armoon voi kuulua tietoja, taitoja ja kykyjä Jumalan lahjana ihmiselle. Pyhä Henki ilmenee ihmisessä uskona, toivona ja rakkautena. Näin se kuvaa samalla kristityn uutta mielentilaa uskossa.
Pyhää kolminaisuutta voidaa myös tulkita tai kuvata teatterimaailman käsitteillä. Maailmankaikkeutta ja Jumalan luomakuntaa voidaan pitää suurena jumalallisena näytelmänä, jossa pääosaa esittää Jumala itse. ”Minä olen se, joka minä olen.” Näyelmän aikana Jumala pukeutuu eri rooleihin. Alussa Jumala on kaiken Luoja. Sen jälkeen Jumala tulee ihmiseksi Jeesus Nasaretilaisen kautta. Lopuksi Jumala on Henki vaikuttaen sanan ja sakramenttien kautta. Tässä kuvauksessa Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat Jumalan eri rooleja suuressa jumalallisessa näytelmässä. Kuoleman jälkeen paljastuu, mikä on Jumalan rooli taivaassa.
Varhaiskristilliset kristologiat päätyivät yleensä samaan lopputulokseen: Jeesuksella on ylösnousemuksensa jälkeen valta-asema taivaassa. Dualistisen monarkianismin mukaan Jeesuksella on Jumalana kaikki valta taivaassa. Humanistisessa monarkianismissa kaikki valta kuuluu yksin Jumalalle ja Jeesusta pidetään vain ylösnousseena ihmisenä taivaassa. Jumala paljastaa lopullisen totuuden Jeesuksesta kuoleman jälkeen.
Vaikka pääsiäiskertomukset ovat historiallisesti kiistanalaisia, on mahdollista, että roomalaiset tuomitsivat Jeesuksen ristiinnaulittavaksi, mutta on myös mahdollista, että Jeesus kuoli myöhemmin muulla tavalla. Jeesuksen kuolintavalla ei ole merkitystä kristilliselle sanomalle.
Kristinusko syntyi uskosta kuoleman voittaneeseen ja ylösnousseeseen Jeesukseen. Vasta ylösnousemus auttoi kristittyjä huomaamaan, kuka Jeesus oikein oli. Vähitellen syntyi erilaisia tulkintoja Jeesuksesta.
Jeesus oli lopun ajan julistaja, joka opetti myös anteeksiantamuksen ja rakkauden sanomaa kaikkia lähimmäisiä kohtaan sekä toivoa kuolemanjälkeisestä elämästä eli ikuisuudesta. Jumalan valtakuntaa ei kuitenkaan koskaan tullut maan päälle. Jumala halusi tapahtumien kululla todistaa ja osoittaa, kuinka eettiset opetukset, anteeksiantamus ja rakkaus sekä voitto kuolemasta ikuisuuksineen olivat lopun aikojen odotusta tärkeämpiä kristillisessä sanomassa.
Kristillisen perimätiedon mukaan Jeesus oli merkittävä eettinen opettaja, josta jokainen aikakausi esittää oman historiallisen suhteellisen tulkintansa. Jumala jätti Jeesuksen kautta meille salaisuutensa ja sanomansa tulkittavaksi eri aikakausille ja antoi ihmiskunnalle mahdollisuuden elää uutta elämää. Elämme luonnonlakien vaikutuspiirissä ja voimme vaikuttaa itse elämäämme ja maailman kulkuun.
