Kunta- ja aluevaalien kampanjointi on kuumimmillaan. Viime päivinä eräät perussuomalaisten ehdokkaat ovat ilmaisseet huolensa siitä että sosialidemokraatit jakavat maamme vieraskielisille äänioikeutetuille äänestysohjeita useilla eri kielillä. Yhtenä näistä kielistä arabia. Sosialidemokraattien mielestä yksi osa yhteiskuntaan integroitumista on äänioikeuden käyttäminen. Perussuomalaisten motiivi vieraskielisten äänestämisen vastustukselle vaikuttaisi olevan puhdas rasismi.
Helsinkiläinen kuntavaali ehdokas Laura Korpinen väittää X viestipalvelussa, ettei vaaleissa ole kyse koulutuksesta ja sosiaalipalveluista, vaan siitä tuleeko kunnasta islamilainen kalifikaatti. Ensiajattelemalla voisi kuvitella Korpinen on huolissaan kristinuskon asemasta Suomessa, mutta siitä ei taida olla kyse.
Perussuomalaisten ollessa edellisen kerran hallituspuolue tuli Suomeen ennätysmäärä muslimoitaustaisia turvapaikan hakijoita. Suomalaiset kristilliset seurakunnat järjestivät heille mahdollisuuden tutustua kristilliseen uskoon ja jumalanpalveluselämään. Muslimitaustaisille henkilöille jaettiin satamäärin arabiankielisiä Raamattuja. Niitä on edelleen jäljellä jaettavakis. Laura Korpista taikka muita perussuomalaisia ei ole juurikaan ole näkynyt näitä Raamattuja jakamassa.
Mietitäänpä tätä asetelmaa hieman: Perussuomalaiset ovat huolissaan muslimiväestön osuuden kasvusta Suomessa. Kristillinen sisälähetystyö ei heitä kuitenkaan vaikuta kiinnostavan. Johtopäätös: Perussuomalaisia ei motivoi asiassa kristinusko vaan puhdas rasismi. Mielestäni rasismi ei kuitenkaan ole suomalaisuutta eikä kuulu Suomeen. Kristinusko ja kristillinen lähetystyö sitävastoin kuuluu.
(Laura Korpinen on ehdolla Helsingissä. Minä Espoossa ja Länsi-Uusimaalla. Emme siis kilpaile samoista äänistä.)
Jukka
Kiitos että nostat esille rasismin vastaisen asenteen.
Rasismia vastaan on aihetta toimia jokaisessa tilanteessa ja kaikilla tavoin.
Esimerkiksi somalien tultua Suomeen ensimmäinen heistä tehty TV -ohjelma missä heidän näkökulmansa pääsi esiin tehtiin meidän Lapinjärven ruotsalaisen seurakunnan pappilassamme. Vein heidän edustajiaan myös moniin kouluihin joissa tulkkasin heidän edustajiaan. Osallistuin myös heidän perhejuhliinsa jne.
Nykyisin me prinsessa Coletten kanssa olemme elävä todiste siitä miten me afrikkalainen ja suomalainen pariskunta voimme elää yhdessä yhteisessä kirkossamme. Aikaisemmin Tampereen hiippakuntaan kuuluessamme Colette oli paitsi kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen myös hiippakuntavaltuutettu ja kirkolliskokouksen varaedustaja. Someron siirryttyä Turun arkkihiippakuntaan tilanne on muuttunut. Minä ole eläkkeellä papin virasta ja hän on vain kirkkovaltuutettu, kirkkoneuvostossa varajäsen.
Tänä vuonna me kumpikin olemme keskustan listoilla ehdolla Someron kaupunginvaltuustoon.