Vaikka kristityt kuolevat, he eivät ole kuolleet, vaan he nukkuvat, jopa nukkuvat niin vienosti, että Kristus voi heidät yhdellä sanalla herättää. Martti Luther, Huonepostilla, s. 635, SLEY, 1945.
Jeesus sanoi Lasaruksestakin: ”Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta”. (Joh. 11:11). Jeesus huusi suurella äänellä: ”Lasarus, tule ulos!” (Joh. 11:43-44). Ja Lasarus käveli ulos haudasta, vaikka oli maannut haudassa neljä päivää.
Samoin Jeesus sanoi synagoogan esimiehen Jairuksen tyttärestä: ”Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu. … ”Ja hän tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: ”Talita kuum!” Se on käännettynä: Tyttö, minä sanon sinulle, nouse.” (Mark. 5:39, 41). Ja lapsi tietysti nousi heti ylös! Jeesus myös herätti kuolleista Nainin lesken ainoan pojan ainoastaan sanomalla: ”Nuorukainen, minä sanon sinulle, nouse.” (Luuk. 7:14).
Kuolemaa ei siis tarvitse uskovaisen pelätä, koska Jeesus on sen voittanut ja noussut kuolleista ensimmäisenä ja esikoisena (Apt. teot 26:23, 1. Kor. 15:20, 23). Seurakunnan pää on ylösnoussut, ja muut jäsenet seuraavat aikanaan varmasti perässä. On pää ylösnoussut ja nostaa myös mun, se riemu on sieluni armahdetun. ”Kristus on minulle elämä, ja kuolema on minulle voitto.” (Fil. 1:21, Biblia).
Joku on sanonut, että ylösnousemuksemme on jo tapahtunut enemmän kuin puoleksi ja toinen jalkamme on jo haudan ulkopuolella.
Tahdomme, veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa. 1. Tess. 4:13
Sinulle, joka huudat avuksesi Jeesuksen nimeä, ei tapahdu kuollessa mitään pahaa. Nukahdat vain, kuin pieni lapsi kehtoon, ja kun heräät, olet kotona.
Juha Vähäsarja, Jumalan kämmenellä, s. 48, Symbolum Oy, 2024.
Niin kuin suutari tekee kenkiä ja räätäli takkeja, niin on kristitynkin rukoiltava. Rukoileminen on kristityn käsityötä. Ja kirkon rukous saa aikaan suuria ihmeitä. Se on meidän aikanamme herättänyt kolme ihmistä kuolleista: minut, joka olen usein ollut kuolemansairaana; vaimoni Käthen, joka oli myös kuolemansairas; ja maisteri Philipp Melanchthonin, joka Herran vuonna 1540 makasi kuolemansairaana Weimarissa; vaikka vapautuminen taudista ja ruumiiseen kohdistuvista vaaroista ei kyllä olekaan mikään erinomainen ihme, on kuitenkin syytä huomata se uskossa heikkojen tähden. Minulle ovat näet paljon suurempia ihmeitä ne, että Herra, meidän Jumalamme joka päivä kirkossa kastaa, ojentaa alttarin sakramentin, antaa synninpäästön ja vapauttaa synnistä, kuolemasta ja iankaikkisesta kadotuksesta. Nämä ovat minusta suuria ihmeitä.
Martti Luther, En minä kuole-vaan elän, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirjat, 2016, TR, 6, 6751.
Omassa gradussani on vielä kerrottu kuolemansairaasta Friedrich Mykoniuksesta. Luther kirjoitti ystävälleen: ”Käsken sinua Jumalan nimessä elämään, koska olet minulle hyvin tarpeen kirkon parantamiseksi.” Kun kirje luettiin, Mykonius tervehtyi ja eli vielä kuusi vuotta.
Markku Särelä, Vähä katekismus sekä Kristinoppi, s. 282, STLK, 1990.
Luther totesi, että Philipp oli noussut kuolleista kuin Lasarus.
Sen, joka säästyy omilta kärsimyksiltä, on pidettävä luonnollisena muiden kärsimysten lieventämistä.
Albert Schweitzer
On vaikeata ´pelastaa´ sitä, jonka jalkoja paleltaa.
William Booth
Pelastusarmeijan iskulause on: Soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa.
Herra Jeesus! Auta meitä, ettemme poikkeaisi pois valkeuden ja totuuden tieltä. Rukoile, suuri esirukoilijamme, meidän puolestamme, etteivät voimamme pettäisi kiusauksen hetkellä. Mikään ei ole mahdotonta sinulle. Tee meistä aseita rakkautesi palvelukseen, niin että alttiisti sinua tottelemme ja olemme valmiit omastamme luovuttamaan sen, minkä sinä tahdot. Herra, kaikki, mitä meillä on, on sinun. Mekin olemme sinun. Sinä olet meidät omalla verelläsi ostanut ja voittanut.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 167, WSOY, 1965.
Pääsiäinen
Herrani Kristus,
ylösnousemuksellasi
olet voittanut ja tallannut jalkoihisi
sen, mikä erottaa minut sinusta.
Miksi pelkäisin ja kauhistuisin,
miksi ei sydämeni
olisi rohkea
ja iloinen?
1. Kor. 15:55-57
Rukoilemme Lutherin kanssa tänään, s. 13, SLEY, 1980.
YLÖSNOUSEMUS
Ole siis valmis kuulemaan pyhää Paavalia, kun hän kuvaa tämän elämän luonnetta ja laatua. Huomaatko, ettei hän puhu itse ihmisestä, vaan siitä vaatteesta, jota me kannamme yllämme elämämme aikana. Siispä koittaa kerran aika, jolloin saamme riisua ajalliset vaatteemme ja pukea yllemme toisen puvun. Älkää siis kunnioittako kuolemaa ja hautaa enempää kuin vanhaa rikkinäistä nuttua, joka joutaa poisvedettäväksi ja tiehensä heitettäväksi. Ylösnousemuksessa meidän päällemme puetaan näet kaunis uusi takki, joka on nimeltään immortalis, kuolemattomuus. Se ei voi lainkaan kulua tai vanheta, koska Kristus on sen itse voitollaan meille kutonut ja valmistanut.
Martti Luther, En minä kuole-vaan elän, s. 329-330, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirja, 2016. WA 36, 678-679. A. H.
Kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen. 1. Joh. 3:1
Jumala kutsuu minua lapsekseen. Suurempaa armoa ei voi mistään saada. Kristukseen kastettu, Jeesusta avukseen huutava ihminen on kristitty.
Juha Vähäsarja, Jumalan kämmenellä, s. 53, Symbolum Oy, 2024.
Herra Jeesus, tule keskellemme, että sinun taisteleva seurakuntasi saisi esimakua riemuitsevan seurakuntasi olosta ja ilosta. Anna ylimaallinen rauhasi sydämeemme. Puhdista meidät kaikesta lihan ja hengen saastasta palvellaksemme sinua pyhyydessä. Näytä meille, mikä elämässämme on tärkeätä, mikä vähäpätöistä. Tee suureksi meille valtakuntasi voittoon saattaminen. Kulje kanssamme. Vie meidät kuolemasta elämään. Tulkoon sinun valtakuntasi.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 218, WSOY, 1965.
Herra on todella noussut ylös. Luuk. 24:34
Jeesuksen ylösnousemus todistaa, että se sovintouhri, minkä hän oli uhrannut kaikkien syntisten edestä, oli kelpaava ja täydellinen. Sillä kuten kuolema on synnin palkka, ja Jeesus oli ottanut tehtäväkseen nostaa tämän palkan meidän sijastamme, niin hän ei olisi koskaan päässyt kuoleman kidasta, ellei hän olisi viimeiseen ropoon asti maksanut velkaamme.
Lorens Kristoffer Retzius, Armoa armosta, s. 103, SLEY, 1966.