Ero parisuhteesta on suuri kriisi ja vedenjakaja elämässä. Eron mukanaan tuomat vaikeudet, muutokset ja mahdollisuudet ovat helpompia ymmärtää ja hyväksyä ryhmässä vertaisten kanssa.

Seisoin reilu vuosi sitten oman elämäni vedenjakajalla: avioero oli vääjäämätön. Puolisen vuotta järjestelin asioita, muutin, puhuin ja taas puhuin ystävieni kanssa, mutta tunsin lopulta kuitenkin jääneeni tunteissani jumiin. Tarvitsin apua. Olin tietoinen eroseminaariryhmistä, ja ajattelin menetelmän ehkä sopivan minulle.

Pohditko sinä eroa itseksesi? Oletteko puolison kanssa hakeneet jo apua, eikä se tunnu auttavan? Vai oletko keskellä yllättävää erokriisiä? Tai kaihertaako jo vuosia sitten tapahtunut ero? Kaikissa tapauksissa voit saada apua ja tukea erotyöskentelystä ryhmässä.

Olin lukenut Marianna Stolbowin kirjaa Erosta eteenpäin, joka toimii runkona Suomalaiselle eroseminaarille. Se on kehitetty amerikkalaisen psykologin Bruce Fisherin eroaiheisen kirjan pohjalta.

Fisherin menetelmässä puretaan tunnekuormaa ja tutkitaan parisuhteen tarinaa sekä yritetään löytää vastausta kysymykseen: minkä takia olen valinnut juuri tämän ihmisen puolisoksi, mihin tarpeeseen hän on vastannut? Syyllisiä ei etsitä, vaan otetaan selvää omasta osuudesta ja toimintamalleista. Ryhmässä luodaan myös tukevaa pohjaa eron jälkeiselle elämälle.

”Tunnetyöskentely ryhmässä helpotti viikko viikolta oloa. Olin turvassa.”

Riippumatta siitä, onko ihminen itse tehnyt eropäätöksen vai joutunut eroon vasten tahtoaan, ero vaikuttaa tulevaisuuteen monin tavoin. Helpolla ei pääse kukaan. Tunteita voi päästä pakoon hetkeksi, mutta ne tulevat kyllä vastaan ennemmin tai myöhemmin. Sen takia ne on hyvä käsitellä.

Lapsiperheissä lasten turvattu elämä ja tulevaisuus on tietysti yksi keskeisimmistä kysymyksistä erotilanteessa.

Osaksi ryhmää

Menin eroseminaariryhmän ensimmäiseen kokoontumiseen jännittyneenä: Löydänkö joukosta paikkani ja toimiiko ohjattu vertaistuki? Olin sitoutunut 11 tapaamiseen.

Kynnyksen ylitettyäni huomasin, miten tunnetyöskentely helpotti viikko viikolta oloa, ja miten paljon kaipasin näitä tapaamisia ja ryhmän muita jäseniä. Tunsin olevani turvassa.

Viikoittaista teemaa ja tuntoja käsiteltiin ensin isossa ryhmässä, jonka jälkeen jakaannuimme pienryhmiin keskustelemaan annetuista aiheista. Näin myös tutustuimme toisiimme lähemmin. Teimme myös toiminnallisia harjoituksia.

Ryhmätapaamisen jälkeen piti soittaa joka viikko jollekin ryhmän jäsenelle. Tämä kuumotti kyllä ensin, mutta johdatti pois eristäytyneisyydestä ja auttoi avautumaan ja luottamaan.

Jokaisen tapaamiskerran jälkeen saimme erilaisia kirjoitustehtäviä. Kirjoittaminen jäsensi oloa ja ajatuksia. Lisäksi piti päivittäin kirjoittaa jotain positiivista itsestään. Avioero moukaroi itsetuntoa, joten sen vahvistaminen oli todella tarpeen.

Pikkuhiljaa huomasin, miten paljon hyvääkin minusta löytyy, mihin kaikkeen pystyn ja mitä osaan. Myös ryhmäläisten positiiviset kommentit nostivat leukaa aina vähän ylöspäin.

Piirsin samalla yltiöraadollista sarjakuvaa erokuukausista. Tällä tavoin pystyin kuvallisesti purkamaan vihan tunteita ja surua. Tuhosin nämä kuvat prosessin lopussa, koska niitä ei enää tarvittu.

Kipeiden tunteiden käsittely auttaa

Kävimme läpi myös lapsuudessa opittua perhemallia. Tutkin, minkälaisia tapoja kommunikoida ja näyttää tunteita olin omaksunut lapsena, ja miten tämä vaikutti omassa liitossani. Suurin osa tästä osiosta oli entuudestaan tuttua, mutta kertaamalla oppii aina jotain uutta ja ymmärrys syventyy.

Kuuntelemalla toisten tarinoita pystyin myös löytämään sellaisia omia piirteitäni tai tapoja toimia, joita en ole halunnut nähdä tai hyväksyä, sekä hyviä puolia, joita en ole osannut arvostaa tarpeeksi. Yksin ihminen on helposti sokea itselleen.

Kun nyt kuukausia myöhemmin luen muistiinpanoja ja aistin tunnekuohujani, huomaan miten vähän ne enää vaivaavat mieltä. Kun kipeitä tunteita – kuten surua, vihaa, yksinäisyyttä, hylätyksi tulemista, mustasukkaisuutta ja katkeruutta – tuulettaa ja pöyhii yhdessä, ne menettävät voimaansa ja vähitellen sulavat pois tai pienenevät.

Muistiinpanoihin palaamalla voi havaita, miten elämä muuttuu ja menee eteenpäin. Jos olisin yrittänyt pitää kaikkea pelkästään mielessäni, en muistaisi murto-osaakaan tapahtuneesta.

Ryhmässä sivuttiin keskusteluissa eron jälkeistä taloudellista puolta, ystävyyssuhteita, suhdetta sukuun ja erilaisten käytännön asioiden järjestämistä. Päätarkoitus oli kuitenkin emotionaalisen puolen vahvistaminen. Kun tunteet eivät enää vie kaaokseen, pystyn paremmin hoitamaan myös käytännön asioita harkiten ja viisaasti.

Eteenpäin

Eroseminaariryhmässä pohditaan ja visioidaan myös eron jälkeistä elämää, jälleenrakentamista. Millä tavoin ja mistä palikoista voin uudelleen kasata niin hyvän ja mielenkiintoisen elämän, että olen aidosti tyytyväinen ja viihdyn omissa nahoissani?

Itse olen lisännyt liikuntaa, palannut eläkkeeltä osa-aikaiseen työelämään ja tavannut uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Olen myös keskustellut enemmän kuin vuosiin. Ehkä olen vähän rohkeampikin. Jälleenrakennushommissa riittää sarkaa. Kirjoittamista en ole lopettanut.

Ymmärrän eron syitä ja eri näkökulmia paremmin. Entiselle puolisolleni voin jo toivottaa kaikkea hyvää.

Ryhmän jälkeen jotkut myös valitsevat palata uudelleen yhteen entisen puolison kanssa. Kun ymmärrys parisuhdedynamiikasta on kasvanut ja omat yhdessäolon esteet on purettu, uusi yritys on mahdollinen.

Yhteys ryhmän jäseniin ei ole katkennut, vaikka ryhmäkokoontumiset päättyivät. WhatsApp toimii ja ryhmätapaamisia on kalenterissa. On hienoa seurata, miten ryhmäläisten asiat lähtevät järjestymään.

Sain ryhmästä sen, mitä lähdin hakemaan: apua jumittuneisiin tunteisiin ja rakennuspuita eteenpäin elämässä. Ehkä osaan tämän jälkeen olla myös paremmin apuna muille eroa läpikäyville.

Suomalainen eroseminaari

Suomalainen eroseminaari on ohjattu vertaistukiryhmä. Se pohjautuu amerikkalaisen psykologin Bruce Fisherin kehittämään menetelmään. Ryhmässä käsitellään koulutetun vetäjän johdolla eroon liittyviä kysymyksiä, tunteita ja tapahtumia.

Psykologi ja parisuhdeterapeutti Kari Kiianmaa toi menetelmän Suomeen ja Marianna Stolbow on kehittänyt sitä toiminnallisempaan ja suomalaisille sopivampaan suuntaan. Ohjaajia on koulutettu parisataa. Ryhmiä löytyy kansalaisopistoista, järjestöistä, seurakunnista ja yksityisten tahojen järjestäminä.

Lisätietoa eroseminaarista ja alkavista eroryhmistä löytyy netistä suomalaineneroseminaari.fi