Koulun aamunavaus on alkamassa. Saliin pakkautuu yläkoululaisia sekä lukiolaisia. Takarivi kansoittuu tuttuun tapaan isokokoisista teinipojista.

Opettaja Marjukka Ostrovljanovic alkaa kertoa tarinaa Saksan kielikurssin kaveristaan. Sitten hän lukee kappaleen Raamattua ja sanoo: rukoillaan.

Kädet menevät salissa ristiin, takarivin pojillakin. Päät painuvat.

– Auta meitä, että voidaan tehdä sinun tekojasi ja sanoa ystävällisen sanan, kun sitä tarvitaan. Aamen.

Hälinä käynnistyy. Muut lähtevät, mutta alttarin lähelle jää oppilasryhmä suunnittelemaan näytelmää.

Seinillä näkyy siellä täällä ristejä. Ulko-ovessa on ilmoitus rukousvälitunnista. Se on oppilaiden itsensä ideoima, kertoo rehtori Anitra Arkko.

Ollaan Varsinais-Suomessa Kaarinassa, Suomen Kristillisessä Yhteiskoulussa eli SKYKissä.

Koulun aamunavaus kuulostaa varmasti kotoiselta vanhoista sukupolvista, mutta monia nykykoululaisia ajatus rukoilemisesta koulussa hätkähdyttää.

Suomen kouluja alettiin riisua kristillisyydestä vuonna 2003 uuden uskonnonvapauslain tultua voimaan, ja ilmiö on näkynyt viime vuosina yhä voimallisemmin. Kristinuskoa ei uskalleta vilauttaa oppilaiden näkyviin aina edes osana kulttuuriperintöä.

Viime syksynä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta suositteli Hämeenlinnaa maksamaan korvauksen oppilaalle uskonnollisten laulujen kuulemisesta. Sen jälkeen Kirkkonummella koulu perui viime hetkellä klassisen musiikin konsertin, sillä Händelin Messias-oratorio perustuu Jeesuksen elämään. Oulussa koulu lähetti vanhemmille varoitusviestin siitä, että joulujuhlassa tulisi olemaan uskonnollista sisältöä eli joululaulu.

Muutamat suomalaiskoulut kulkevat jyrkästi tätä valtavirtaa vastaan, mutta ne eivät riko lakia.

Suomessa on tällä hetkellä 14 virallisesti kristillistä peruskoulua. Lisäksi kristillinen päivälukio löytyy SKYKistä ja aikuislukio Sastamalasta. Niille kaikille on annettu erillinen lupa uskonnolliseen pohjavireeseen, mutta lupa ei heltiä helposti. Usea koulu odottelee hyväksyntää ja toimii toistaiseksi kotikoulun statuksella.

Kristillisissä peruskouluissa opiskelee yhteensä kolmisentuhatta nuorta, mikä on pieni osuus Suomen 500 000–600 000 peruskoululaisesta. Toisaalta määrä kasvaa vauhdilla. Monissa kristillisissä oppilaitoksissa ovat seinät alkaneet tulla vastaan eivätkä kaikki halukkaat pääse sisään. Uutisten mukaan esimerkiksi Tampereella jonotetaan.

– Viime lukuvuonna meillä oli 167 oppilasta, tänä vuonna 206. Määrä on historiallinen, iloitsee puolestaan
SKYK:in rehtori Anitra Arkko.

SUOMEN KRISTILLISTEN koulujen ja päiväkotien liiton puheenjohtaja Jukka Sipilä kertoo, että oppilasmäärä on kasvanut erityisen voimakkaasti Espoon ja Oulun kristillisissä kouluissa. Samoin Järvenpäässä, Kuopiossa ja Jyväskylässä on ollut reipasta kasvua, ja plusmerkkistä suuntaa on myös Porissa ja Helsingissä.

Taustalla on useita tekijöitä. Tieto kristillisistä vaihtoehdoista on alkanut levitä, luultavasti perheiden havahduttua tavallisen peruskoulun jyrkkään uskontokielteisyyteen.

– Ideologinen ilmapiiri on polarisoitunut, ja perusopetus on keskellä tätä jännitettä, Sipilä miettii.

Muitakin syitä on. Joskus kristillinen koulu sattuu vain olemaan lähellä kotia. Kaarinassa Anitra Arkko puolestaan lisäsi koulun markkinointia.

Ajatus kristillisestä koulusta herättää monissa ihmisistä lämpöisiä tunteita: iloa siitä, että jälkikasvu saa kokea saman rakkauden ja turvallisen perinnön kuin itse on saanut uskonnosta.

Toisissa ihmisissä ajatus panee kylmiä väreitä kulkemaan selkäpiissä. Uutisista on luettu järkyttäviä väärinkäytöksiä maailman kristillisistä kouluista. Uskonnollisen opinahjon voisi olettaa olevan ahdasmielisyyden tyyssija, jossa ei opeteta lapsille mitään evoluutiosta, kielletään seksuaalisuus ja syrjitään sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä.

Nämä pelot eivät voi Suomessa toteutua, ainakaan kokonaan. Kristillinen koulu ei saa opetuslupaa, ellei se noudata valtakunnallista opetussuunnitelmaa. Oppilaiden täytyy saada sama tiedollinen anti kuin missä tahansa koulussa, evoluutioineen ja seksuaalikasvatuksineen.

Tämä voi herättää kristilliseen kouluun hakeutuvissa perheissä yhtä lailla helpotusta kuin harmistumista. Eri asia on myös, jos koulun henkinen ilmapiiri ei hyväksy sateenkaariväkeä tai tunnelma koetaan muulla tavoin hengellisesti painostavaksi.

SUOMEN KRISTILLISEN Yhteiskoulun lukiossa tällaista ilmapiiriä eivät tunnista ainakaan 16–19-vuotiaat Lahja Vehkavuori, Jonatan Arola ja Elena Savarelli.

Vehkavuoren opintie on ollut kokonaan kristillinen, kun taas helluntailaisesta perheestä tuleva Arola on käynyt tavallisen peruskoulun. Savarellin perhe ei kuulu kirkkoon, mutta hänen lähin peruskoulunsa sattui olemaan kristillinen ja hän hakeutui itse SKYK:iin.

He ovat kokeneet kristillisen lukionsa tunnelman hyväksyvänä, avoimena ja turvallisena. Syyn nuoret arvelevat olevan nimenomaan kristillisyydessä.

– Täällä pidetään arvoja tärkeinä. Kaikki miettivät, miksi he toimivat niin kuin toimivat, Savarelli sanoo.

– Ihmisistä huomaa, että he ovat oikeasti uskossa. Tulee tilanteita, joissa huomaa, miten Jumala pystyy toimimaan näiden ihmisten kautta. Kaikki ovat aina valmiita auttamaan, Vehkavuori pohtii.

Heidän kokemuksensa mukaan koulussa otetaan huomioon se, että ihmisillä voi olla erilaisia katsomuksia. Koulu on adventtikirkon ylläpitämä, mutta alle puolet oppilaista on adventisteja. Osa oppilaista ei kuulu mihinkään kirkkoon.

– Eri taustoista tulevien kanssa on aina todella hyviä keskusteluita ilman, että loukkaannutaan tai hyökätään, Vehkavuori sanoo.

Samaa kommentoi uskonnon opettaja Marjukka Ostrovljanovic:

– Oppilaiden kokemus vaikuttaa olevan, että koska minustakin oman maailmankatsomukseni huomioiminen tuntuu kivalta, samaa halutaan muille.

Entä miltähän kristillisessä koulussa tuntuisi olla seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjen edustajana? Kysymys saa nuoret mietteliääksi.

– En usko, että ketään jätettäisiin ulkopuolelle, vaikka kristillisessä koulussa homoseksuaalisuus herättää varmasti mielipiteitä, Jonatan Arola sanoo lopulta.

Lahja Vehkavuori ja Elena Savarelli nyökkäävät. Savarellin mukaan tässä koulussa jokainen saa joka tapauksessa olla oma itsensä. Rehtori puolestaan painottaa, että oppilas on SKYK:issä arvokas sellaisena kuin on: kristilliseen arvopohjaan kuuluu, että kaikkia kunnioitetaan.

Aiheesta opettaminen kuuluu Marjut Saarisen vastuulle. Biologian, maantiedon ja terveystiedon opettajan harteille on osunut kaikki, mikä jakaa jyrkästi uskonnollisia piirejä, evoluutiosta seksuaalikasvatukseen. Saarinen ei silti koe työnsä eroavan tavallisesta koulusta.

Ehkäisy ja abortti ovat aina herkkiä opetusaiheita, hän miettii. Lisäksi nykypäivän nuoret ovat fiksuja ja tiedostavia: jos joku oppilas onkin ajatellut homoseksuaalien kuuluvan sinne pahimpaan paikkaan, tätä ei ole sanottu ääneen.

– Silloin taas, kun joku oppilas on ihmetellyt ääneen evoluutioteorian opettamista kristillisessä koulussa, olen vastannut, että jos ajattelit jotain kritisoida, se pitää ensin tuntea, Saarinen toteaa.

– Tieteellisen lähestymistavan kautta on myös helppoa rakentaa kiihkotonta suhtautumista asiaan, joka muuten herättää kiihkeitä mielipiteitä yhteiskunnassa. Esimerkiksi muunsukupuolisuutta vastaan on vaikea argumentoida, kun kuulee biologisesta perustasta.

Saarinen itse on uskovainen, eikä koe ristiriitaa opettamansa asian kanssa.

OTSIKOT TAVALLISEN peruskoulun uskontokielteisyydestä ovat herättäneet Lahja Vehkavuoressa, Elena Savarellissa ja Jonatan Arolassa surua ja huolestuneisuutta. SKYK:in opettajat ovat kokeneet kiitollisuutta siitä, että omassa koulussa saa toimia toisin.

– Uskonnonvapautta käsiteltäessä opiskelijat kommentoivat usein, miten kivaa on, kun koulussa saa olla avoimesti sitä mitä on. Aika moni opiskelija vaikuttaa kokevan, että heidän ajatusmaailmaansa ei välttämättä kuunneltaisi muualla, sanoo uskonnon opettaja Ostrovljanovic.

Koulussa ei tarvitse piilotella omaa uskonnollisuutta. Voi rukoilla ja puhua Jumalasta. Asuntolassa, jossa Vehkavuori, Savarelli ja Arola asuvat, on iltahartaudet. Ylioppilaskirjoituksetkin alkavat yhteisellä rukouksella siitä, että kaikki pystyisivät parhaimpaansa.

– Eikä musiikintunnilla tarvitse varoa gospel-lauluja! Mutta on meillä paljon muutakin musiikkia, rehtori Arkko kommentoi.

Ilmoita asiavirheestä