Mitä kuuluu?
– Päivittäinen ilo on siitä, että saan elää yhteisessä, omin käsin rakennetussa kodissamme puolison kanssa. Ilo on myös siitä, että lapset ja lapsenlapset voivat hyvin. Jotkut lapsuuden ja nuoruuden ystävät sekä vuosien työtoverit yhä elävät. Monet omat fyysiset kyvyt ikävästi heikkenevät ja katoavat.
Toimit pitkään Kirkon perheasiain keskuksen perheasiain työalasihteerinä. Mihin asioihin perheiden hyvinvoinnissa KPK tahtoi silloin eniten vaikuttaa?
– 30 vuoden ajan työalani oli seurakuntien perhetyö. Sen ensimmäinen painopiste liittyi puolisoiden suhteen vahvistamiseen. Voisiko puolisoiden ystävyyttä syventää, rohkaista kertomaan toiveista, vaikeuksista, näkemään vahvuuksia ja jakamaan kokemusta toisten parien kanssa? Idean ja mallin tästä saimme amerikkalaisilta työtovereilta. Rauhallisessa paikassa viikonhlopun aikana pareilla olisi mahdollisuus keskenään jakaa kokemusta siitä, mikä parisuhteessa ja kumppanissa, tämän persoonassa ja tavassa olla on hyvää ja omaa jaksamista tukevaa. Lisäksi voi kertoa toiselle omista tavoitteista, mahdollisesti muutostoiveista. Näitä kahdenkeskisen tapaamisen herättämiä tunteita ja havaintoja vahvistaa niiden jakaminen ryhmässä.
– Parisuhteessa usein itsekin pakenin vaikenemiseen. Asioiden esille nostaminen oli pelottavaa. Vielä 1970-luvun alussa ajatus siitä, että kokoonnuttaisiin vieraan ryhmän kanssa puhumaan omasta parisuhteesta tuntui mahdottomalta. Eihän siitä kotonakaan puhuttu. Toiminta alkoi vuonna 1972. Ratkaisevaa oli, että monet kirkon perheneuvojat puolisoineen tulivat mukaan. Heidän panoksensa oli korvaamaton.
– Parisuhdetyön merkittävä kulmakivi oli myös Pariviestinnän kurssi. Saimme sen Suomeen yhdysvaltalaisen professori Elam Nunnallyn kautta. Koulutimme tuhansia seurakuntien maallikoita ja työntekijöitä ohjaamaan näitä kursseja. Perusoivallus oli se, että vuorovaikutustaitoja voidaan ymmärtää ja opetella. Hänen kanssaan oli myös pitkä yhteistyö ratkaisukeskeisen terapian kouluttajina.
Miten työ laajeni?
– Työhön vanhemmuuden tukemiseksi. Yhdysvaltalainen psykologian tohtori Thomas Gordon, joka toimi lasten ja nuorten terapeuttina, kiinnitti huomiota siihen, miten vanhempia syytetään, mutta kukaan ei auttanut heitä toimimaan paremmin. Hän alkoi yhdessä tiimin kanssa kehitellä kurssia, jolla vanhemmat oppisivat kuuntelemaan lapsiaan ymmärtääkseen heidän elämäänsä. Toinen taito oli oppia puhumaan niin, että lapset haluavat kuunnella. Johtavana ajatuksena oli ongelmien ratkaisu ymmärrystä lisäämällä, ei valtaa käyttämällä.
– Suomen aloitteesta syntyi Gordonin kurssien Euroopan yhteistyöverkosto. Pidimme pariviestinnän kursseja Ruotsissa, Norjassa ja Virossa. Toinen erityisen merkittävä Gordonin kurssi oli Nuisku eli nuorten ihmissuhdetaitojen kurssi. Siitä tuli tärkeä osa rippikoulun isosten koulutusta. Kirkon kentässä tärkeä oli lastenohjaajille sovellettu ihmissuhdehtaitojen kurssi.
Missä asioissa kirkon pitäisi olla nyt erityisenä tukena perheille ja parisuhteille?
– Oleellista on, että seurakunnissa ihmisten kohtaamisessa uskallettaisiin kysyä, miten ihmiset voivat tärkeimmissä suhteissaan sekä miten voisi vahvistaa sitä mikä on hyvin.
Oma avioliittosi on kestänyt 60 vuotta. Mitkä tekijät ovat edesauttaneet pitkää liittoa?
– Tutustuimme kristillisen opiskelijatyön piirissä. Meitä yhdisti näkemys maailmassa ja yhteisöissä olevasta hyvästä sekä siitä mitä pitäisi muuttaa ja korjata. Meillä oli myös saman suuntainen näkemys kristinuskon kantavasta voima.
– Ratkaisevaa on ollut yhteinen työ parisuhteiden ja perheiden hyväksi. Ilman yhteistä kokemusta vuorovaikutustaitojen opettelussa ja uskalluksessa avoimuuteen työni ei olisi ollut mahdollista.
Olit aikanaan perustamassa Yhteysliikettä. Mitä muutoksia kirkossa pitäisi vielä tapahtua suhteessa seksuaalivähemmistöihin?
– Sydänten muutos. Halu eläytyä myötätunnolla niiden elämään, jotka ovat syntyneet erilaiseen todellisuuteen, eivätkä voi muuttaa sitä mitä heille on syntymässä annettu. Silloisen arkkipiispa John Vikströmin ja emeritusarkkipiispa Mikko Juvan tuki olivat ratkaisevan tärkeitä liikkeen syntyvaiheissa 2000-luvun alussa.
Toimit vuoden 1988 presidentinvaaleissa valitsijamiehenä. Mitä ajattelet nykyisestyä poliittisesta ilmapiiristä?
– Uhkaavinta on vihamielinen vastakkainasettelu ja tutkitun tiedon hyljeksintä.
Missä asioissa kokonaiskirkko on mennyt parempaan suuntaan?
– Ehkä kirkko on ymmärtämässä, että sen rikkaus on jäsenissä.
Entä missä asioissa sen pitäisi vielä muuttua?
– Teologisessa rehellisyydessä ja kyvyssä myötätuntoon.
Paras lapsuusmuistosi?
– Olen elänyt lapsuuteni sodan vuosina ja heti sodan jälkeen vanhempani erosivat. Mikään yksittäinen tapahtuma ei ole paras muisto vaan se on äitini läsnäolo ja kyky kertoa satuja ja tarinoita.
– Isoveljeni kanssa jaoimme ystävyydessä elämää ja kaikkea tekemistämme. Hän oli turvani pelkoa vastaan. Isän persoonallisuus ja olemassaolo on myös vahva.
Lue myös
Ilmoita asiavirheestä