Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2018 saaneen puolalaisen Olga Tokarczukin romaanilla on nimi, joka oudoksuttaa, Empusion. Se on yhdistelmä naisdemonia tarkoittavasta sanasta empusa ja antiikin vapaiden miesten keskustelua tarkoittavasta sanasta symposion.

Empusion on samalla feministisesti virittynyt kommentti Thomas Mannin Taikavuoreen (1924), joka on yksi 1900-luvun merkittävimmistä romaaneista. Vaikka ei kyseistä järkälettä tuntisikaan, Empusionin voi silti lukea.

Kumpikin kirja tapahtuu keuhkotautiparantolassa 1900-luvun alussa ennen ensimmäistä maailmansotaa, ja keskiössä ovat parantolan potilaat. Tokarczuk laittaa miehet keskustelemaan taiteesta, tieteestä, politiikasta ja lopulta aina naisista. Kirjan misogyniaa tihkuvat repliikit perustuvat historiallisiin lähteisiin.

Empusonionin päähenkilö on puolalainen insinööriopiskelija Mieczyslaw Wojnicz, joka päätyy 1913 Görbersdorfin parantolaan Sleesiaan.

Empusionia voi lukea myös eräänlaisena kauhutarinana, joka sukeltaa sairauden ja terveyden, elämän ja kuoleman rajoille. Parantolassa ja sen ympäristössä tapahtuu selittämättömiä kuolemantapauksia. Ahdistava tunnelma rakentuu hitaasti pala palalta – lopulta lukijalle paljastuu myös Wojniczin identiteettisalaisuus.

Parantolassa Wojnicz tutustuu jo sairautensa loppuvaiheessa olevaan Thiloon, joka tutkii maisemamaaluksia. Niihin liittyy kiinnostava Thilon tekemä teologinen havainto. Kun Aabraham oli uhraamassa poikaansa Iisakia, Jumala tunnetusti puuttui tilanteeseen. Mutta Raamatussa kerrotaan, että Abraham palasi palvelijoineen kotiin. Isakista ei puhuta mitään. Ehkä Abraham oikeasti tappoikin poikansa uhrina Jumalalle?

Empusion on virkistävää ja itsetietoista kaunokirjallisuutta, joka samaan aikaan on jotenkin iätöntä ja täsmäiskuin aikaamme kommentoivaa.