Kanteletaiteilija Ida Elina valloittaa kuulijansa niin pophiteillä kuin hengellisillä sävelmillä. Vaikeudet ja menetykset ovat juurruttaneet lahjakkaan laulajan ja lauluntekijän Päivi Ida Elina Kujasen lujasti kiinni Kristus-kallioon.

Espoossa asuvan kanteletaiteilijan, popkanteletar Ida Elinan viime syksy oli kiireinen. Hän keikkaili Yhdysvalloissa, Norjassa presidentti Stubbin seurueessa, Ruotsissa, Britanniassa ja laajalti kotimaassa. Konserttisaleissa, seurakunnissa, tapahtumissa, juhla- ja yksityistilaisuuksissa.

Keikkojen välissä hän ehti myös studioon äänittämään tuoretta, itse säveltämäänsä musiikkia. Jossain vaiheessa tänä vuonna on luvassa levyllinen uutta musiikkia.

Suuri yleisö saa nähtäväkseen myös vartin mittaisen, Kalevala 190 vuotta -teemaan liittyvän lyhytelokuvan. Teoksen musiikki on Ida Elinan säveltämää. Kuvaukset alkoivat viime syksynä ja viimeiset lumiset otokset kuvataan alkutalvesta.

– Julkaisemme elokuvan Suomessa, kun olemme ensin kiertäneet sen kanssa maailmalla lyhytelokuvafestivaaleja ja saaneet muutaman sulan hattuun, Ida Elina suunnittelee.

Samaan hengenvetoon hän myöntää, että tekemistä oli syksyn mittaan liikaakin, mutta parempi niin.

– Se olisi ihan kamalaa, jos ei tapahtuisi mitään. Se olisi paha tilanne, hän parahtaa.

Ida Elinan ura noudattelee tapahtuma-alan ja esiintyjän kalenterirytmiä. Syksyt ovat kiireisiä, alkuvuodesta vedetään henkeä, kevättä kohden keikkarintamalla vilkastuu, kesä on jo täyttä tykitystä ja sitten ollaan jälleen syksyssä.

Kaikella on määräaikansa.

Kantelekriisi

Ida Elina astui parrasvaloihin kymmenisen vuotta sitten. Jo yläasteikäisenä hän päätti hakeutua lukion jälkeen Sibelius-Akatemiaan ja kouluttautua ammattimuusikoksi.

Pianon ohella Ida Elina oli alkanut soittaa kannelta. Tämä tapahtui oikeastaan vahingossa, sillä hänen setänsä oli ostanut huutokaupasta konserttikanteleen, jota Ida Elinan pikkusisko ryhtyi soittamaan. Siskoa ärsyttääkseen Ida Elinakin halusi kokeilla. Kaikkien yllätykseksi soitin veikin hänet mennessään.

– Pettymys oli suuri, kun en lukion jälkeen päässyt Sibelius-Akatemiaan solistisen kanteleen linjalle.

Paikka avautui kuitenkin musiikkikasvatuksen puolelta, minkä Ida Elina on jälkeenpäin ymmärtänyt onnenpotkuksi. Tulevat musiikinopettajat perehtyivät laajasti yhteissoittoon eri instrumenteilla ja popmusiikkiin, joka sykki lähimpänä Ida Elinan sydäntä.

Opinnot vaativat osansa ja kolmantena vuonna Ida Elina ajautui umpikujaan kanteleensa kanssa.

– Kiinnostus klassisen musiikin soittamiseen kanteleella oli inflaatiokierteessä. Kun yritin soittaa kanteleella muuta musiikkia, vaikkapa poppia, se tuntui mahdottomalta. Ajattelin, että tämä ei ainakaan onnistuisi, Ida Elina muistelee.

Katkeruuden tunteet nostivat päätään.

– Olin vihainen Jumalalle ja musiikille. Koska halusin palavasti esiintyä, ajattelin, että minun on vaihdettava instrumenttia ja opeteltava soittamaan poppia jollain muulla soittimella.

Kantele saisi jäädä nurkkaan pölyttymään.

Armon korkeakoulu

Kriisin keskellä Ida Elina lähti opiskelijavaihtoon Japaniin ja otti kuitenkin kanteleen mukaansa. Vuosi Hokkaidon saarella osoittautui armon, uskon ja luottamuksen korkeakouluksi helluntailaisessa kodissa kasvaneelle muusikonalulle.

– Minulla oli Helsinkiin muutettuani vaihe, jolloin ajattelin ihmisten uskovan johonkin satuun. Eihän Jumalaa ole! Vastoinkäymisten keskellä totesin, että uskon kyllä Jumalaan, mutta en ainakaan halua olla mikään Jeesuksen seuraaja.

Japanissa juuri kukaan ei puhunut englantia eikä Ida Elina liioin japania. Yksinäisyys, asunto- ja rahahuolet, Suomeen jääneet sydänsurut ja turhautuminen musiikkiopintoihin painoivat mieltä. Ida Elina rukoili apua. Ihmisvilinässä hän alkoi ymmärtää omaa syntisyyttään.

– Siihen asti oli ajatellut olevani ihan hyvä ihminen, joka tietää uskonasioista järjen tasolla. Japanissa ymmärsin olevani yksi muiden joukossa ja tarvitsevani Jeesusta sydämen tasolla vapahtajakseni. Jeesuksen seuraaminen alkoi tuntua ihan hyvältä ajatukselta.

Ura alkoi ilmaiskeikoista

Ida Elinan käytännön huolet järjestyivät, mutta suurimman vastauksen rukouksiinsa hän sai tietokoneensa äärellä. Illat kuluivat Youtube-videoita katsellen. Sattumalta löytynyt kitaristi Adam Raffertyn omintakeinen versio Michael Jacksonin Billie Jean -hitistä räjäytti tajunnan. Ida Elina ymmärsi voivansa tehdä tämän kaiken kanteleella! Se oli uuden alku ja vastaus.

– Kaivoin videolta sekunti sekunnilta, miten Rafferty soittaa ja treenasin samanlaista tekniikkaa kanteleella. Se vei aikaa tovin jos toisenkin.

Uuden edessä turhautuminen väistyi ja kanteleensoitto uudella twistillä sai tulta alleen. Ida Elina ryhtyi sovittamaan coverhiteistä kanteleversioita.

Suomeen palattuaan hän voitti Kanteleliiton järjestämän kansainvälisen kantelekilpailun muun musiikin ammattilaissarjan, mutta keikkapyyntöjä voitto ei poikinut.

Esiintymispolte oli palava, joten Ida Elina tarjoutui soittamaan ilmaiseksi Bulevardin Kahvisalongissa Helsingissä ja seurakuntien tilaisuuksissa eri puolilla Suomea. Hiljalleen sinnikkyys tuotti hedelmää ja keikkakutsuja festivaaleille ja tapahtumiin alkoi sadella.

Suuren yleisön tietoisuuteen Ida Elina ponnahti viimeistään 2019, jolloin hän esiintyi televisiossa Linnan juhlien jatkot– ohjelmassa ja kahta vuotta myöhemmin itse juhlissa.

Korona vei kauppatieteilijäksi

Hyvässä nosteessa ollut ura katkesi kuin veitsellä leikaten koronaan. Juuri Yhdysvalloissa, Etelä-Koreassa, Singaporessa ja Taiwanissa keikkailleen taitelijan kalenteri tyhjeni ja leipä kaventui olemattomiin.

Ida Elina oli jälleen suurten kysymysten äärellä. Hellittämätön ahdistus omista valinnoista puski päälle.

– Mietin ihan tosissani, mitä teen tällä elämällä. Olenko hukannut kymmenen vuotta musiikkiin? Oliko kanteleura tässä? Kuka jaksaa enää kuunnella ja jaksanko itsekään? Pitäisikö mennä oikeisiin töihin?

Tyhjinä päivinä hän alkoi suorittaa kauppatieteen maisterin opintoja Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Perusopintojen jälkeen hän pääsi sisään Jyväskylän yliopistoon. Pääaineeksi valikoitui markkinointi.

Kun epidemian selkä taittui, Ida Elinan keikkakalenteri alkoi jälleen täyttyä vauhdilla. Opintonsa hän suoritti kuitenkin loppuun, sillä markkinointitaidoista on freelancer-muusikolle hyötyä.

– Jos mietin, istunko päivän koneella ja naputan firman markkinointisuunnitelmaa vai soitanko musiikkia, valinta on aika helppo. On tämä popkanteletar vaan hauska ammatti, vaikka aallonpohjiakin on kynnetty!

Maailman paras stylisti

Ida Elina kertoo oppineensa, että hyvää markkinointia tehdäkseen taiteilijan on palkattava apua. Yksin ei ehdi eikä jaksa kaikkea. Tällä hetkellä Ida Elinan palkkalistoilla on tuottaja, joka hoitaa monia käytännön asioita. Lisäksi yhteistyökumppaneita on useita: studio- ja keikkateknikoita, muusikoita, some-tuottaja ja keikkamyyjiä.

Ida Elinan näyttävien esiintymisasujen ja upean lookin taustalla on hänen mukaansa maailman paras ja luotettavin stylisti.

– Aviomies! Hän osaa sanoa, toimiiko joku vai ei.

Myös musiikillisiin ratkaisuihin Ida Elina saattaa kysyä mielipidettä puolisoltaan Olavi Kujaselta, mutta vastuu on taiteilijan käsissä. Sama pätee kääntäen sisustukseen. Hirsitaloja työkseen suunnitteleva Olavi vastaa kodin ilmeestä.

– Itse on osaisi koskaan valita juttuja, jotka hän poimii, mutta lopputulos on aina että wau!

Kujaset ovat osallistuneet television Suomen kaunein mökki -ohjelmaan. Uutta, Kemiönsaarella sijaitsevaa huvilaa on ihasteltu myös sisutuslehden palstoilla.

Olemme lainassa toisillemme

Tärkeä ja rakas henkilö Ida Elinan perheessä oli Olavi Kujasen edesmennyt isosisko Reija.

”Vaikka sairaus varjosti elämää, en koskaan ajatellut, että hän voisi kuolla siihen yllättäen.”

– Hän oli minullekin kuin sisko ja tärkeä tytöillemme Ellelle ja Charlottelle. Koska keikkailevan muusikon elämä on vauhdikasta, hän auttoi meitä arjessa valtavasti. Hän oli perheenjäsen.

Karkauspäivänä 2024 Reija menehtyi pitkäaikaiseen sydänsairauteen.

– Vaikka sairaus varjosti elämää, en koskaan ajatellut, että hän voisi kuolla siihen yllättäen, Ida Elina vakavoituu.

Läheisen poismeno jätti suuren ikävän ja horjutti elämän perusrakenteita.

– Makasin öisin valveilla ja mietin, miten selviämme ja jaksamme, kun Reija on poissa viisi vuotta, kymmenen vuotta, koko loppuelämän.

Yön hetkinä Ida Elinalle kirkastui vahvasti, kuinka olemme jokainen täällä vain lainassa toisillemme.

– Voin kuvitella omistavani puolisoni tai lapseni, mutta minulla ei ole omistusoikeutta heihin. Voin menettää heidät kuoleman kautta, jäädä yksin, menettää terveyteni, rahani tai omaisuuteni. Ainoa, mikä jää ja kestää on Kristus-kallio. Se ei horju ja kantaa kuolemankin rajan yli.

”Haluan olla rohkeasti kristitty.”

Tästä oivalluksestaan Ida Elina puhuu usein keikoillaankin.

– Haluan olla rohkeasti kristitty. Olen miettinyt, että monet muutkin vakaumukset huudetaan pää punaisena julkisuuteen. Miksi minä en puhuisi tästä? Sitä paitsi taitelija saa paljon anteeksi. Minä saankin olla vähän hörhö, hän kuittaa hymyssä suin.

Yhden päivän matka

Läheiseksi taiteilijaystäväkseen Ida Elina nimeää muusikko Jukka Leppilammen.

– Hän on kotoisin Ylivieskasta, minä Oulaisista, joten olen ristinyt hänet serkkupojaksi, Ida Elina naurahtaa.

”Viime kesänä rukoilin ihmisten kanssa ABC:n ruokalinjaston vieressä ja keikalla Bajamajojen edessä.”

Yhteistyön lomassa taiteilijat rukoilevat ja lukevat Raamattua yhdessä. Reijan kuoleman jälkeen Ida Elinan voimat olivat vähissä ja rukoushetkessä kaksikko pyysi, että saisi kulkea sen päivän matkan Jumalan ennalta valmistamissa askeleissa. Tämä rukous on kulkenut Ida Elinan matkassa siitä lähtien, päivittäin.

– Minulle on avautunut yllättäviä kohtaamisia ja tilanteita kertoa Jeesuksesta, rukoilla ja lohduttaa. Monesti ihmettelen, miten meillä on niin ihmeellinen Isä, joka johdattaa meitä niin, että sattumalta törmäämme ihmisiin, joiden kanssa avautuu merkittävä kohtaaminen.

– Viime kesänä rukoilin ihmisten kanssa ABC:n ruokalinjaston vieressä ja Hamina Tattoon keikalla Bajamajojen edessä.

Johdatusta Ida Elina kokee myös tuoreen lyhytelokuvahankkeen etenemisessä. Rahoitus Kainuun liitolta ja muutamalta yritykseltä järjestyi, ja sopivat yhteistyökumppanit löytyivät tuttujen verkostojen kautta.

– Halusimme kuvata elokuvan nimenomaan Kainuussa, koska sinne suuntautuivat Elias Lönnrotin runonkeruumatkat.

Seurakunnassa saan olla Päivi

Paljon on meneillään. Ida Elina käy edelleen säännöllisesti laulutunneilla. Estill-tekniikan opit ja laulunopettaja Maija Kaunismaan neuvot ovat kullanarvoisia. Vauhdikkaaseen elämänvaiheeseen kuuluu kuitenkin myös rentoutumisen hetkiä.

– Kun istun pikkutyttöjeni kanssa pöydän ääressä piirtelemässä, se on oikeastaan aika mukavaa. Perhe on tärkeä.

Tärkeä yhteisö on myös helluntailainen Helsingin Lähetysseurakunta, jossa Ida Elina perheineen käy joka sunnuntai, kun ei ole keikkoja. Vastuuta hän kantaa musiikkityöstä.

– Tykkään valtavasti käydä seurakunnassa. Siellä saan olla aivan oman itseni. Ihmiset tuntevat minut Päivinä, ajalta ennen kuin olin Ida Elina. Jos on huono päivä, saa olla huono päivä.

Rentoutumisen hetkiä ovat myös Herculet Poirot- sarjan parissa vietetyt hetket. Harrastuksekseen Ida Elinan nimeää brittienglannin opiskelun.

– Olin loppuvuodesta Pikku-Finlandiassa keikalla ja yleisö oli kansainvälistä. Eräs britti tuli kysymään olenko asunut Englannissa, koska aksenttini kuulosti Etelä-Englannissa asuvan ihmisen murteelta. Silloin olin kyllä aika ylpeä itsestäni.

Toinen harrastus on ulkopoliittisen kirjallisuuden lukeminen. Kansallissoittimemme avaa usein ovia lähetystöihin ja diplomaattipiireihin eri puolille maailmaa. Jännitteisessä maailmantilanteessa Ida Elina ymmärtää valtioiden välisten suhteiden ja olevan ensisijaisesti ihmissuhteita.

– Musiikilla ja yhdelläkin biisillä voi olla niissä iso merkitys ja vaikutus.