Jyväskyläläinen Mirja Kontio, 72, on hoitanut vapaaehtoisena srilankalaisten lasten hampaita jo yli kaksi vuosikymmentä. Lisäksi hän on ollut vaikuttamassa siihen, että tuhannet Sri Lankan lapset ovat saaneet suomalaisten avulla koulutusta. Yhteistyö buddhalaisten munkkien kanssa on ollut hedelmällistä.

Hammashoitajan työ kuormittaa niska- ja hartiaseutua. Vuosituhannen vaihteen tienoilla hammashoitaja ja suuhygienisti Mirja Kontio oli niskakurssilla Peurungan kuntoutuskeskuksessa.

‒ Minulle tuli juttelemaan tyttö, joka esittäytyi Swarnaksi. Hänet oli adoptoitu Suomeen Sri Lankansta muutaman vuoden ikäisenä, Kontio muistelee.

Juttu jatkui Swarnan äidin Helenan kanssa. Kolmikko ystävystyi. Kontio sai kutsun äidin ja tyttären kotiin Riihimäelle.

‒ He näyttivät minulle kuvia srilankalaisista lapsista. Ajattelin ääneen, että kukakohan noiden lasten hampaat hoitaa. ”Lähdetään katsomaan”, Helena sanoi. Ja niin me lähdimme käymään Sri Lankassa.

Ensimmäinen matka ajoittui vuoteen 2000. Kontio tiesi maasta lähinnä Ceylon-teen.

Koulutusyhteistyötä lastenkotien kanssa

Ensimmäinen Sri Lankan matka oli käännekohta Mirja Kontion elämässä. Maa tuntui ensi hetkestä alkaen tutulta ja sydämelliseltä.

‒ Sydämellisyys nousee ennen kaikkea sikäläisistä ihmisistä ja heidän asenteestaan kohdata muut. Sri Lankassa kaikki hymyilevät, mutta vuodet ovat opettaneet minut katsomaan myös hymyjen taakse, Kontio sanoo.

Jo ensimmäisellä matkallaan Kontio vei Sri Lankaan kilokaupalla hammasharjoja ja -tahnoja. Hammasterveyden ammattilaiselle vastassa oli melko tyrmäävä tilanne.

‒ Jo 15-vuotiailla on siellä poistettavia hampaita. Aikuisten hampaattomuus oli suurta. Oli paljon tietämättömyyttä hampaiden pesemisen tärkeydestä ja runsaasti ientulehduksia. Hammasharjat olivat liian isoja ja harjakset liian kovia.

Ensimmäisellä matkallaan Kontio päätyi tekemään hammastarkastuksia lastenkodin lapsille keittiön pöydän ääressä. Lastenkotia ylläpidettiin suomalaisten kummien maksuilla.

Kontio ryhtyi ystäviensä kanssa miettimään, miten saada näille lapsille mahdollisuus koulunkäyntiin. Sri Lankassa käytiin sisällissotaa vuosina 1983–2009 ja orpoja lapsia oli paljon.

”Tyttöjen koulutus on aina pysyvää pääomaa, jota ei voida viedä pois.”

Kontio käynnisti tukiverkostonsa avulla kolmevuotisen kehitysyhteistyöhankkeen, jonka päätavoite oli saada lapsille koulutusta. Rahoitusta hanke sai vapaaehtoisilta lahjoittajilta Suomesta sekä Ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroista.

‒ Ajattelin, että kun hanke loppuu, se loppuu. Vuonna 2007 tutustuin kuitenkin Pauli Lindströmiin. Silloin perustimme 50’s children -yhdistyksen ja aloitimme uuden hankkeen srilankalaisten lasten koulutuksen tukemiseksi.

Koulutusyhteistyötä on tehty useiden lastenkotien kanssa sekä yhteistyössä buddhalaisten munkkien kanssa.

‒ Tuhansia lapsia on saatu suomalaisin varoin koulutettua. Minun hammashoitoprojektini on kulkenut siinä rinnalla, Kontio kertoo.

Oma hammasklinikka keittiössä

Kontio on saanut lahjoituksena Sri Lankaan Suomesta jopa kokonaisen hammashoitoyksikön. Sitä tosin ei koskaan saatu käyttöön. Perinteiset hammashoitomenetelmät ja yksinkertaisemmat hammaskiven poistolaitteet ovat olleet käytännöllisempiä.

‒ Munkit tekivät minulle vanhaan keittiöön hammashoitohuoneen, joka on hienosti nimetty ”Mirja Kontio Dental Clinic” eli Mirja Kontion hammasklinikka.

Kontio on nyt 72-vuotias. Hän oli pitkään mukana työelämässä.

‒ Tein vielä eläkeiässä suuhygienistin töitä rahoittaakseni Sri Lankan matkani ja vapaaehtoistyöni siellä. Tuttavani välillä ihmettelivät, miksi en lopeta töitä, mutta ilman lisätöitä minulla ei olisi ollut varaa tähän vapaaehtoistyöhön. Nyt työn lopettaminen on kuitenkin ajankohtaista, Kontio sanoo.

Kuin toinen perhe

Kontio on käynyt Sri Lankassa yli 20 vuoden ajan keskimäärin kerran tai kahdesti vuodessa. Koronapandemian aikaan reissuissa oli parin vuoden tauko. Viimeksi hän on ollut Sri Lankassa toissa vuonna ja seuraava matka on edessä tammikuussa 2025.

”Lapseni ovat saaneet tottua siihen, että äiti tekee, mitä hän tekee.”

Sri Lankaan Kontiota vetää paitsi halu auttaa myös paikalliset ystävät.

‒ Minulla on siellä tavallaan kuin toinen perhe. Koen olevani kahden maan kansalainen. Vuosien varrella on syntynyt syviä ystävyyssuhteita, ja onneksi nyt yhteydenpito on esimerkiksi WhatsAppin kautta paljon helpompaa kuin ennen.

Suomessa Kontiolla on kaksi aikuista lasta ja kolme lastenlasta.

‒ Lapseni ovat saaneet tottua siihen, että äiti tekee, mitä hän tekee. Sri Lanka on pikkuhiljaa alkanut kiinnostaa myös seuraavia sukupolvia.

Tyttöjen asema lähellä sydäntä

Sri Lankan Kontio on huomannut olevan miesten maailma. Tyttöjen koulutusta ei arvosteta.

‒ Tyttöjen asema ei ole kovin hyvä. Tyttöjen koulunkäynti ja nuorten naisten opiskelu katkeaa avioitumiseen, vaikka kyse olisi lääkärinopinnoista. Avioliitto ja äitiys nähdään naisen elämän tärkeimpänä asiana, Kontio kertoo.

Kehitysyhteistyö on käytännössä näyttänyt Kontiolle, että tyttöjen koulutus on kuitenkin aina pysyvää pääomaa, jota ei voida viedä pois, vaikka tapahtuisi mitä.

Pelkkä koulupaikka ei auta, sillä päästäkseen kouluun lapset tarvitsevat koulupuvun ja kengät, joihin monilla perheillä ei ole varaa.

Kontio on kohdannut Suomessa paljon kritiikkiä avustustyöstään Sri Lankassa.

‒ Moni kysyy, miksi autan jossain kaukana, kun Suomessakin on avun tarvitsijoita. Minun polkuni on johtanut Sri Lankaan. Kaikkia ei voi auttaa, mutta on tärkeintä auttaa edes jossain joitakin. Yksilöllä on onneksi vapaus auttaa siellä, missä haluaa.

Auttamistyössä on myös paljon haasteita. Tarvitsijoita on paljon enemmän kuin apua on mahdollista antaa.

‒ Paikallisilla on paljon ideoita ja he pyytävät helposti rahaa ties mihin. On tärkeää osata vetää niin konkreettiset kuin omat henkisen jaksamisensa rajat, Kontio sanoo.

Sri Lanka on suomalaiselle edullinen maa. Paikallisille arki on kuitenkin käynyt koko ajan haasteellisemmaksi.

‒ Inflaatio on jopa 75 prosenttia, polttoaineesta ja polttopuista on pulaa, ja rahasta tietenkin myös. Riisin kilohinta on karannut jo osan ulottumattomiin. Viime aikojen tulvat ovat pahentaneet ihmisten ahdinkoa. Jopa 55 000 ihmistä oli kevään tulvien jäljiltä ilman kotia, Kontio kertoo.

”Olen oppinut suvaitsevaisuutta”

Mirja Kontio kokee, että matkat Sri Lankaan ja etenkin kohtaamiset siellä ovat muuttaneet häntä paljon.

‒ Ajatteluni ja maailmankuvani on laajentunut. Olen oppinut suvaitsevaisuutta, mutta myös paikallisten esimerkistä hetkessä elämistä, iloitsemista ja kiitollisuutta. Kohtaamisten myötä olen miettinyt paljon, mikä on yksilön vastuu omasta elämästään.

Kontio on tutustunut Sri Lankan pääuskontoon buddhalaisuuteen. Maan 22 miljoonasta asukkaasta valtaosa eli noin 70 prosenttia on buddhalaisia, noin 14 prosenttia hinduja, kymmenen prosenttia muslimeja ja noin seitsemän prosenttia kristittyjä.

”Buddhalaisessa vanhainkodissa asukkaat saavat elää täyttä elämää. Tässä olisi meille oppimisen paikka.”

Erityisen merkityksellisiä oivalluksia Kontio on saanut tutustuessaan buddhalaisiin munkkeihin. Kristinuskossa korostetaan, että ihminen pelastuu yksin uskosta ja yksin armosta. Buddhalaiset uskovat pelastuvansa tekojen kautta.

Kontion mukaan kristityt voisivat tehdä enemmän hyviä tekoja ja buddhalaisten olisi hyvä oivaltaa enemmän armon ajatusta. Buddhalaisuuden perustajan Siddhartha Gautaman eli Buddhan oppeja Kontio pitää kuitenkin hyödyllisinä kaikille ihmisille uskonnosta riippumatta.

Erityisen suuren vaikutuksen Kontioon teki vierailu buddhalaisten munkkien pitämässä vanhainkodissa.

‒ Asukkaat saavat olla siellä tasavertaisesti mukana arjessa, elää täyttä elämää vanhuudessaankin. Tässä olisi meille oppimisen paikka, Kontio sanoo.

Joulu ei näy Sri Lankassa

Srilankalaisten vuodenkiertoa rytmittävät lähinnä buddhalaiset juhlapyhät. Joka kuukausi vietettävä täyden kuun juhla on tärkeä yhteisöllinen tapahtuma, jolloin vieraillaan pyhiinvaelluksella temppeleissä.

‒ Buddhalaisten uskonnolliset kulkueet elefantteineen ovat näyttäviä ja upeita. Olen päässyt käymään myös pyhässä hammastemppelissä, jossa perimätiedon mukaan säilytetään Buddhan hammasta.

Jouluja Kontio on viime vuosina viettänyt tyttärensä luona maaseudulla.

‒ Joulumme on perinteinen maalaisjoulu ruokineen ja joululahjoineen. Joulukirkko on tärkeä osa joulutunnelmaa.

Vaatteet kulttuuria kunnioittaen

Sri Lankassa Kontio on kokenut olonsa lähes aina turvalliseksi, koska hänellä on ollut ympärillään joukko paikallisia ihmisiä.

‒ Pukeudun siellä kulttuuria kunnioittavasti. Nilkat pitää olla piilossa. Työasunani on batiikkinen pitkä mekko. Monesti peitän vaaleat hiukseni huivilla, koska olen kaikin tavoin kuin huutomerkki paikallisten mustatukkaisten ihmisten keskellä, Kontio kertoo.

Yksi pelottava tilanne Kontiolle tulee mieleen Sri Lankan matkoiltaan.

‒ Kävimme Helenan kanssa timanttikaivoksessa, jonka kaupasta ostamani sormus on aina sormessani. Lähtiessämme pois meitä alkoi seurata joukko mopoilijoita, joiden tarkoituksena oli ilmeisesti ryöstö, mutta kuljettajamme kaasutti meidät turvaan.

Ajatus johdatuksesta antaa luottavaisuutta

Mirja Kontio uskoo johdatukseen. Se on vienyt hänet mutkien kautta ensimmäisen kerran Sri Lankaan ja seurannut mukana kaikilla matkoilla ja kaikessa vapaaehtoistyössä.

‒ Suhtaudun luottavaisesti tulevaan. En usko, että johdatus haihtuu mihinkään.

Tällä hetkellä Kontio etsii lisää auttajia ja aktiivitoimijoita 50’s children -yhdistykselle ja Sri Lankan auttamistyölle. Rahankeräyslupaprosessi on vireillä.

‒ Minuun saa mielellään olla yhteydessä, jos haluaa olla mukana auttamassa Sri Lankan lapsia, Kontio sanoo. Hänen yhteystietonsa löytyvät tämän artikkelin lopusta.

Sri Lanka elää Kontion arjessa Suomessa paitsi tiiviinä yhteydenpitona srilankalaisiin ystäviin myös srilankalaisena ruokana. Hän tutustuu yhdessä suomalaisten ystäviensä kanssa eri maiden ruokiin ja resepteihin.

‒ Ruoka Sri Lankassa on maukasta ja se syödään sormin. Pääraaka-aine on riisi. Olen ajan myötä oppinut sekä tulisuuteen että sormin syömiseen. Hedelmät ovat siellä uskomattoman upeita, ja niitä kaipaan Suomessa.

”Uskontojen ei tarvitsisi taistella toisiaan vastaan, vaan voimme kaikki oppia jotain toisiltamme.”

Sri Lankassa juodaan paljon teetä, ja usein ison sokerimäärän kera. Kontio on käynyt paljon keskusteluja paikallisten kanssa teen sokerimäärän vähentämisestä.

‒ Äitien halu antaa lapselleen parasta on universaalia. Oikein köyhä äiti ei kykene antamaan lapselleen muuta hyvää kuin jotain makeaa ja sokerista.

Sri Lanka on opettanut Kontiolle ihmisten samankaltaisuutta kulttuurieroista huolimatta.

‒ Jokaisella on sama ihmisarvo. Myös uskonnoissa on paljon samankaltaisuuksia, vaikka pyhyyden kokeminen voikin olla kulttuurisidonnaista. Uskontojen ei tarvitsisi taistella toisiaan vastaan, vaan voimme kaikki oppia jotain toisiltamme.

Mirja Kontion sähköposti: mirjakontio52@gmail.com ja WhatsApp: +358 44 5959029