Jokainen meistä on käynyt Brasiliassa, vähintäänkin virtuaalisesti. Osaamme visualisoida brasilialaisen jalkapallon, sambakarnevaalit, Rion rannat ja Corcovado-kukkulan Kristus-patsaan. Brasilian paikka mielenmaisemassamme on silti suhteettoman mitätön ja pinnallinen siihen nähden, että kyseessä on maailman viidenneksi suurin maa. Litteät maailmankartat vääristävät Brasilian kokoa, mutta kahdeksan ja puoli miljoonaa neliökilometriä mahduttaisi koko EU:n sen sisälle. Väkilukukin – 212 miljoonaa – on maailman seitsemänneksi suurin, mikä on enemmän kuin Venäjän ja Iso-Britannian väestöt yhteensä.

Ehkä kaikkein vähiten tiedostetaan Brasilian roolia nousevana talousmahtina. Myös bruttokansantuotteen näkökulmasta Brasilia on maailman kymmenen suurimman joukossa. USA:n ja EU:n taloudellis-poliittista johtajuutta tasapainottamaan on luotu BRICS-liittouma, jossa ovat mukana Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina, Etelä-Afrikka, Egypti, Etiopia, Iran ja Arabiemiirikunnat. Viimeksi mainitut neljä maata liittyivät liittoumaan tänä vuonna.

Lennolla Frankfurtista Rio de Janeiroon luen Brasilian historiasta ja viimeaikaisesta noususta kertovia kirjoja ja opin paljon uutta. Törmään laulaja-säveltäjä Tom Jobimin tunnettuun sitaattiin, joka kuvaa maan moniulotteisuutta: ”Brasilia ei ole aloittelijoita varten.”

Huomaan olevani aloittelija: en edes tiedä, että Brasilian nimi juontaa juurensa puusta, maan ensimmäisestä suuresta vientituotteesta. Portugalilaiset löytöretkeläiset nimesivät kesaplinioiden sukuun kuuluvan puun hehkuvaa hiillosta tarkoittavalla sanalla brasil.

Nykyään brasilpuuta tai brasilianpuuta pidetään uhanalaisena, mutta näen sen Etelä-Amerikan vanhimmassa kasvitieteellisessä puutarhassa, Rio de Janeiron Jardim Botânicossa, vilkkaan kaupungin ja vehreän sademetsän välissä.

Museu Histórico Nacional -museossa kerrataan, kuinka liiankin tehokkaasti hakatun puun tilalle tulivat vieläkin suositummat vientituotteet, nimittäin sokeri ja kahvi. Työn tekivät afrikkalaiset orjat, joita Brasiliaan tuotiin 1500–1800-luvuilla enemmän kuin mihinkään muuhun maahan, jopa 5,5 miljoonaa eli koko Suomen väkiluvun verran. Orjaperimä näkyy vahvasti myös väestön värissä, synkretistisissä uskonmuodoissa kuten candombléssa sekä Suomeenkin rantautuneessa capoeirassa, joka on tanssiksi naamioitu afrobrasilialainen taistelulaji.

Kristuksen siunaavat kädet toimivat kompassina, jonka avulla voi suunnistaa sademetsän, slummien, hiekkarantojen ja hektisen keskusta-alueen sävyttämässä ihmeellisessä kaupungissa.

RION KUULUISA Kristus-patsas liittyy orjuuden lakkauttamiseen. Se tapahtui Brasiliassa Amerikan mantereiden viimeisenä maana vuonna 1888 prinsessa Isabelan Kultaisella lailla (Lei áurea). Tämän johdosta ehdotettiin, että Isabelan kunniaksi pystytetään patsas maan tuolloiseen pääkaupunkiin, Rio de Janeiroon. Prinsessa kuitenkin halusi, että patsas pystytettäisiin ihmisten varsinaiselle lunastajalle eli vapahtajalle (redentor), Kristukselle. Tällainen on Rion kuuluisan Cristo Redentor -patsaan tausta, vaikka kuningaskunnan korvautuminen tasavallalla (1889) viivyttikin vuonna 1931 valmistuneen, 30-metrisen patsaan pystyttämistä.

Itsenäisyyspäivänä 7.9. osallistun Riossa kaupunkikierrokselle, jonka opas kertoo, että korkealla kohoavan Kristuksen siunaavat kädet toimivat eksyneille erehtymättömänä kompassina. Sen avulla voi suunnistaa sademetsän, slummien, hiekkarantojen ja hektisen keskusta-alueen sävyttämässä ihmeellisessä kaupungissa (cidade maravilhosa). Täällä elää rinta rinnan kaksi aivan erilaista maailmaa, yhtäältä kaikkein rikkaimpien luksuskaupunginosat kuten Ipanema ja Leblon, toisaalta slummit eli favelat, joissa eletään rekisteröimätöntä, väkivaltaisen rikollisuudenkin sävyttämää elämää. Siinä missä Yhdysvaltojen poliisivoimat tappavat vuodessa noin 1 200 ihmistä, Brasiliassa luku on yli 6 000.

KÖYHYYS ON ollut Brasilian suuri ongelma, mutta siihen on myös tartuttu tehokkaasti. ”Etelä-Amerikan Trumpin” Jair Bolsonaron jälkeen vuonna 2023 presidentiksi palannut Lula da Silva nosti ensimmäisen kautensa Bolsa Família -tukiohjelmalla noin 22 miljoonaa brasilialaista äärimmäisestä köyhyydestä – neljä kertaa Suomen väkiluvun verran.

Toisaalta kolmasosa brasilialaisista elää yhä alle satasella kuukaudessa, joten tekemistä riittää. Copacabanalla lekottelevaa turistia tulee puhuttelemaan Rocinhan favelasta kotoisin oleva perheenisä, joka hankkii elantonsa kauppaamalla rantalomailijoille karkkeja. Itse asiassa kaupustelijoita tulee vastaan jatkuvalla syötöllä.

Korruptio on toinen perinteinen kompastuskivi. Presidentti Lulakin istui kausiensa välissä rahanpesusta tuomittuna vankilassa 580 päivää, ja vuonna 2016 Brasilian ensimmäinen naispresidentti Dilma Rousseff pantiin viralta valtiontalouhteen liittyneiden rikosten takia. Ilmeisesti jo satojen vuosien takaiset portugalilaiset keksivät Brasiliassa lentävän lauseen, jonka mukaan ”syntiä ei ole olemassa päiväntasaajan eteläpuolella”. Lausetta on sovellettu paitsi sambakarnevaalien seksikkäissä tunnelmissa, myös Brasiliassa tyypillisen sääntöjen ohi keinottelun (jeitinho) yhteydessä.

Myös kirkko on reagoinut rikkaiden ja köyhien väliseen kuiluun. Brasilia on väkiluvultaan maailman suurin katolinen maa, ja se on ollut johtavassa asemassa muun muassa vapautuksen teologian saralla (mm. Leonardo Boff). Edesmennyt suomalainen nunna Benedicta Idefelt kertoo kirjassaan Viipurista Vatikaaniin, kuinka hän koki Brasiliassa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden herätyksen. Sisar Benedicta päätyi läheiseen yhteistyöhön arkkipiispa Hélder Câmaran (k. 1999) kanssa. Hänet tunnettiin köyhien auttajana ja vapautuksen teologian kannattajana.

Vuonna 2015 Jumalan palvelijaksi julistetun Câmaran kerrotaan sanoneen: ”Kun annan rahaa köyhille, he kutsuvat minua pyhäksi. Kun kysyn miksi he ovat köyhiä, he kutsuvat minua kommunistiksi.”

Jumalan palvelijaksi julistaminen on pyhäksijulistamisprosessin varhainen vaihe.

KATOLISEN KIRKON keskittyminen köyhyyden ongelmaan jätti kuitenkin paikoin tietynlaisen hengellisen tyhjiön. Rio de Janeiron modernia arkkitehtuuria edustavassa katolisessa Pyhän Sebastianuksen katedraalissa on sunnuntaimessussa paljon tyhjää tilaa.

Viime vuosikymmeninä brasilialaisten sieluista on kilpaillut kasvavaan tahtiin joukko evankelikaalisia ja helluntaikarismaattisia kirkkoja. Brasiliassa vaikuttaa ensinnäkin ruotsalaisten lähetyssaarnaajien maahan tuoma klassinen helluntailaisuus, eli yli 12 miljoonan jäsenen Assembleias de Deus.

Lisäksi on uusia kotoperäisisiä kirkkoja, joista merkittävin on Edir Macedon (s. 1945) perustama ”Universaali Jumalan valtakunnan kirkko”. Se on rakennuttanut São Pauloon päämajakseen ”Salomon temppelin” ja levittäytynyt jo viidelle mantereelle. Tämän menestysteologisen kirkon vaikutus on paljon sen kaksihmiljoonaista jäsenmääräänsä suurempi, sillä se on onnistunut nousemaan Brasilian johtavaksi mediamahdiksi useiden radio- ja TV-kanavien välityksellä. Kuvittele, että Suomessa MTV3:n tilalla olisi TV7 – sellainen on Brasilian todellisuus. Kun avaan television hotellihuoneessa, saan saman tien kuunnella raamattuopetusta.

Karismaattisuus on kuitenkin levinnyt myös katoliseen kirkkoon. Asian voi esittää myös niin, että katolinen karismaattisuus on vastaus protestanttisen karismaattisuuden tarjoamaan haasteeseen. Joka tapauksessa tämäkin ilmiö on valtava ja Euroopassa kenties kielimuurin takia aivan liian vähän tunnettu.

Esimerkiksi Marcelo Rossi on karismaattinen katolinen pappi ja laulaja, jolla on YouTubessa 3,5 miljoonaa tilaajaa ja lähes 4 000 videota, joista suosituimmalla on yli 200 miljoonaa katselukertaa. Vertailun vuoksi englanninkielisen maailman suosituimmalla katolisella YouTube-piispalla Robert Barronilla on puolet vähemmän tilaajia kuin Rossilla.

VAIKKA BRASILIALAINEN karismaattinen kristillisyys saattaa tuntua kaukaiselta asialta, se näkyy jo vahvasti myös Suomen kristillisellä kentällä. Northwind-kirkon Rodrigo Campos ja Harvest Churchin Roberto Brandão tuottavat modernia ylistysmusiikkia ja johtavat suomalaisten vaimojensa kanssa seurakuntia, jotka vetävät puoleensa erityisesti nuoria aikuisia.

Mitä tästä pitäisi päätellä? Ainakin sen verran, että vaikka Brasilia ”löydettiin” viitisensataa vuotta sitten, se odottaa yhä löytämistään. Median muovaamassa mielenmaisemassamme Brasilia on aivan liian marginaalisessa roolissa. Pääsyy lienee kielimuuri: kielivalikoimamme vääristää maailmankäsitystämme aivan liian USA- ja eurooppakeskeiseksi. Latinalaisessa Amerikassa on niin vahva oma kulttuuri, että siellä maantieteellisestä läheisyydestä huolimatta Yhdysvaltojen vaikutus tuntui paljon pienemmältä kuin Suomessa.

Tilanne saattaa muuttua pian, kun tekoäly mahdollistaa yhä paremmin erikielisten sisältöjen nopean ja korkealaatuisen tulkkauksen. Silti kannattaa harkita portugalin opiskelua: se on maailman kuudenneksi puhutuin kieli, joka avaa oppijalleen paitsi Portugalin ja Brasilian rikkaudet, myös ainutlaatuiset ikkunat Afrikkaan (Angola, Mosambik, Kap Verde) ja Aasiaan (Macau, Itä-Timor, Goa).

Kirjoittaja on teologian tohtori, joka matkusti Brasiliaan syyskuussa.

Brasilia

Väkiluku: 212 miljoonaa

Suurimmat kaupungit: São Paolo, Rio de Janeiro

Pinta-ala: 8 510 000 km2

Bruttokansantuote: 2,1 biljoonaa USD

Itsenäisyys: 7.9.1822 (202 vuotta)

Virallinen kieli: portugali

Suurin uskonto: roomalaiskatolisuus (65%)

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä