Vuosi 1524 oli Saksanmaalla jokseenkin kaoottinen. Reformaatio levisi, kiistoja käytiin ja yli 100 000 talonpojan kuolemaan johtanut talonpoikaiskapina oli aluillaan. Näiden kuohujen keskellä ilmestyi jotain kirkkohistoriallisesti radikaalia: Etlich Cristlich Lider, kahdeksan kristillisen laulun kokoelma, jonka tekemiseen osallistuivat muun muassa Martti Luther, Paul Speratus sekä Justus Jonas.

Nyt 500 vuotta täyttävää laulukokoelmaa on kutsuttu Achtliederbuchiksi. Ajankohtainen teos on juhlavuotensa lisäksi myös siksi, että suomalainen virsirunoilija Pekka Kivekäs on juuri suomentanut kokoelmasta neljä virttä. Kivekäs tiivistää Achtliederbuchin syntyneen reformaation tarpeisiin.

– Virret kirjoitettiin palvelemaan reformaation sanomaa. Aluksi teos palveli sangen suppeaa piiriä, sillä eiväthän juuri muut osanneet lukea kuin papisto ja aatelisto.

Kivekäs kertoo Kuninkaantien Muusikoiden ottaneen hänen yhteyttä ja pyytäneen häntä suomentamaan erään virren heidän käyttöönsä. Pian Kivekäs huomasi suomentaneensa myös kolme muuta.

– He olivat ilmoittaneet, että 14.10. he esittävät virret messun yhteydessä. Niin minä sitten istuin tietokoneen äärellä valtavan pitkään.

Lutherin virsi Kielellään tyhmät kehuvat on toki löytynyt suomeksi jo ennestään itsensä Elias Lönnrotin suomentamana, mutta Kivekkään mukaan Lönnrotin suomennos on vanhentunutta kieltä ja ennen kaikkea Kuninkaantien Muusikoiden käyttämään nuottikuvaan sopimatonta.

Ympäristön levottomat olot löivät virsiin leimansa. Kivekäs nostaa esimerkiksi Speratuksen virren Oi Herra, katso hätää ihmisen.

– Se heijastelee runoilijan myötätuntoa levottomassa, jatkuvien kapinoiden leimaamassa yhteiskunnassa eläviin ihmisiin.

Achtliederbuchissa julkaistiin myös Lutherin virsi Sua syvyydestä avuksi. Kivekäs kiinnittää huomiota siihen, että Luther ei alkuperäistekstissä puhu muusta kuin armollisesta Jumalasta, mutta ruotsinnoksen ja suomennoksen sävy on toinen.

– Puukon terä vilahtaa. Jumala voikin olla myös julma ja koetella.

Kivekkään mukaan viittaukset Jumalan ankaruuteen liittyvät virsikirjan yhteiskunnalliseen rooliin Ruotsi-Suomessa.

– Siitä tuli paljon muun ohella järjestyksen ja kurin ylläpitäjä.

Virsikirja kytkettiin siis valtiollisiin valjaisiin ensin Ruotsissa ja sitä myötä Suomessakin. Kivekäs kertoo Jacobus Finnon saaneen virsikirjan teon tehtäväkseen kuningas Juhana III:lta jo 1578 ja Hemminki Maskulainen virsikirjalleen Turun tuomiokapitulilta. Sekin oli valtion virasto.

Virsikirjan tuottamisesta päätettiin Ruotsin valtiopäivillä 1645, ja niin sanotun Vanhan virsikirjan (1701) olisi pitänyt olla prikulleen sama kuin Ruotsin karoliininen virsikirja 1695. Kivekkään mielestä on onni, että suomalaiset toimittajat eivät totelleet

– He järjestivät vain virsien lukumäärän samaksi.

1700-luvulla virret alkoivat muuttua. Opetuksellinen sisältö oheni ja virsistä tuli enemmänkin yksilöllisen hartaudenharjoittamisen välineitä.

HYMNOLOGIAN JA liturgiikan seuran puheenjohtaja Samuli Korkalainen näkee Achtliederbuchin juhlavuoden arvon pääasiassa siinä, että se muistuttaa takanamme olevasta valtavan pitkästä historiasta. Yksinkertaistuksia on silti vältettävä.

– Pintapuolisesti voidaan luulla, että Luther keksi virret ja siitä se sitten lähti, mutta ei se ihan niin mennyt.

Korkalainen painottaa, että jo aiemmin oli olemassa rikkaita hengellisen laulun perinteitä. Reformaatio ei myöskään oikopäätä onnistunut levittämään virsien veisuuta kansan pariin. Virsilaulu ei vakiintunut nopeasti, ja Korkalainen pohtii messun pysyneen pitkään melko samanlaisena. Pikku hiljaa virret kuitenkin virisivät.

Virret auttoivat ymmärtämään katekismusta ja evankeliumeja. Enkeli taivaan -virttä Korkalainen pitää klassisena esimerkkinä evankeliuminselittämisestä.

– Reformaation aikaiset virret olivat etupäässä opetuksen välineitä, joilla selitettiin evankeliumin tekstiä. Niiden avulla iskostettiin luterilaista oppia kansaan.

1700-luvulla virret alkoivat muuttua. Opetuksellinen sisältö oheni ja virsistä tuli enemmänkin yksilöllisen hartaudenharjoittamisen välineitä. Korkalaisen mukaan kyse oli pietismin vaikutuksesta.

– Yksilöhurskauden tavoittelu muutti virret kollektiivisista opetuslauluista henkilökohtaisemmiksi pohdinnoiksi.

Se, mikä laulu kulloinkin on virren mitat täyttänyt, ei ole ollut lainkaan itsestään selvää. Keskustelua siitä, mikä laulu sopii virreksi, käydään yhä aktiivisesti.

– Tarvitseeko virren olla yhteinen? Tarvitseeko sen olla yhteislaulettava?

Nykyaika hakee ja kokeilee virren rajoja. Siihen liittyy keskustelu siitä, millainen musiikki sopii ja mahtuu kirkon seinien sisälle. Korkalainen toteaa, ettei ilmiössä ole mitään uutta.

– Jo 1800-luvun Suomessa keskusteltiin, voidaanko hengellisiä lauluja ottaa virsikirjaan. Sitten keskusteltiin siitä, voiko virsikirjaan ottaa lauluja, joissa on kertosäe.

Keskustelua käytiin 1800-luvulla myös esimerkiksi siitä, sopivatko kansan suussa syntyneet toisinnot virsikirjaan, vai pitäisikö kirkossa keskittyä alkuperäisiin koraalisävelmiin.

Korkalainen itse on iloinen siitä, että virsikirjasta löytyy nykyään niin monenlaista musiikillista tyyliä ja väriä. Se on merkki siitä, että virsikulttuuri elää. Lisäksi Korkalainen muistuttaa, että viime aikojen keskustelu virsien laulamisesta kouluissa liittyy olennaisesti siihen, että virren paikka ei ole vain kirkossa.

– Virsi elää kulttuurissamme myös kirkon ulkopuolella.

KANTTORI JA filosofian tohtori Jenni Urponen kertoo, että virret pyrkivät tänäkin päivänä heijastelemaan ympäröivää todellisuutta.

– Olennaista on, että virsi osallistaa seurakuntalaisia ja antaa mahdollisuuden osallistua, ollen samalla ymmärrettävä parhaalla mahdollisella tavalla.

2020-luvulla se tarkoittaa myös sitä, että virsiä on suomen lisäksi kuudellatoista muulla kielellä ja tukiviittomin. Virsien syntymaiden kirjokin on moninaisempi: edustettuina ovat Euroopan lisäksi myös monet muut mantereet. Virsikirjan lisävihko toi mukanaan myös runsaasti erilaisia toteutustapoja. Seurakunta pääsee uudenlaisilla tavoilla osallistumaan, laulamaan moniäänisesti, kaanonissa ja vuorolaulussa.

– Lisävihkossa on myös toisteisia, Taizé-tyyppisiä lauluja. Se mahdollistaa erityisen osallistumisen ja syventää ymmärrystä.

Urposen mukaan työntekijöiden virsituntemuksen lisääminen, monipuolinen pedagoginen osaaminen, positiivinen asenne ja yhteistyö ovat olennaisia, jotta vuosisatainen virsiperinne matkaisi edelleen eteenpäin. Urponen toivoo kaikilta seurakuntien työntekijäryhmiltä sitä, että nämä ottaisivat virret omakseen ja löytäisivät sen aarteiston, mikä Virsikirjan kansien välistä löytyy.

– Se on huikea näky. Vuosisadat avautuvat. Virsiin mahtuu ja linkittyy esimerkiksi kirkon, musiikin, kirjallisuuden ja teologian historiaa. Siitä meidän tulee pitää kiinni.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä