Juhannusaattona 1868 ensimmäiset suomalaiset lähetyssaarnaajat, seitsemän nuorta miestä, astuivat laivaan Helsingin etelähsatamassa. He soittivat torvillaan virren Meidän linnam´ on Jumala taivaast´, ja satapäinen saattojoukko lauloi sen. Kun lähetit saapuivat nykyiseen Namibiaan, he tervehtivät vastaanottajia, saksalaisia lähetystyöntekijöitä samalla virrellä.

Sen sanat ja sävel ovat Martti Lutherin. Se on tunnetuin Lutherin virsistä ja siitä tuli jo 1500-luvulla luterilaisuuden tunnusmerkki. Se on käännetty yli 30 kielelle ja se on otettu myös muiden kirkkohkuntien virsikirjoihin.

Virsi on ensimmäisessä, 1583 ilmestyneessä suomalaisessa virsikirjassa ja kaikissa myöhemmissä. Nykyinen, vuoden 1986 teksti pohjautuu Elias Lönnrotin suomennokseen. Se on seurakuntavirsi, jota kirkkokäsikirja suosittaa laulettavaksi kolmantena rukouspäivänä eli uskonpuhdistuksen muistopäivänä.

Taisteluvirttä on veisattu enemmän muissa tilaisuuksissa kuin jumalanpalveluksissa.

Taisteluvirttä on veisattu enemmän muissa tilaisuuksissa kuin jumalanpalveluksissa. Se oli aluksi eräänlainen uskonpuhdistuksen marseljeesi. Kun kuningas Kustaa II Aadolf valmistautui viimeiseen taisteluunsa Lützenissä 1632, hän viritti tämän virren. Kolmikymmenvuotisessa sodassa taistelimme vanhaa vainoojaa, katolista keisarikuntaa vastaan.

Virsi voitiin ottaa myös muuhun käyttöön. Kalajoen käräjillä 1839 tuomitut heränneet esittivät sen protestina esivallan tuomiolle. 1800-luvulla nouseva nationalismi kohotti virren eräänlaiseksi kansallislauluksi. Virttä veisattiin Senaatintorilla Aleksanteri II:n patsaalla protestina vuoden 1898 helmikuun manifestille, ja se otettiin – myös protestina venäläisille sortotoimille – Turun joulurauhan julistukseen 1905.

Sisällissodassa ja pitkään sen jälkeen taisteluvirsi oli valkoisen Suomen virsi. Siitä, kuka oli se vanha vainooja ja missä hän asui, ei ollut epäselvyyttä. Kun rauhanneuvottelijat lähtivät 9. lokakuuta 1939 Moskovaan, Helsingin rautatieasemalle kokoontui tuhatpäinen joukko, joka lauloi Maamme-laulun ja Lutherin virren.

SOTIEN JÄLKEEN virsi vakiintui isänmaallisten ja muidenkin juhlatilaisuuksien ohjelmiin. Se kuuluu monien kaupunkien uudenvuoden vastaanottajaisiin. Helsingissä sitä laulettiin tuomiokirkon portailla vielä muutama vuosi sitten.

Kehitys luterilaisesta kansalliseksi symboliksi näkyy selvimmin Saksassa. Lutherin palvonta voimistui 1800-luvulla. Keisari Vilhelmin ja valtakunnankansleri Otto von Bismarckin johtamassa keisarikunnassa 1800-luvun lopulla Lutherin virsi oli ranskalaisvastainen kansallislaulu. Se oli kaikissa sotilasvirsikirjoissa, ja se kuultiin paraateissa ja keisariperheen juhlapäivinä. Virren mainitsema ”se vanha vainooja” ei enää ollut katolinen kirkko, vaan perivihollinen Ranska. Viimeisen säkeen valtakunta ei tarkoittanut Jumalan valtakuntaa vaan Bismarckin yhdistämää Saksan keisarikuntaa.

Tämä valtakunta hävisi ensimmäisessä maailmansodassa, mutta 1933 valtaan nousi Adolf Hitler ja syntyi kolmas valtakunta. Natsit löysivät jo unohdetut Lutherin juutalaisvastaiset teokset, ja myös virsi kelpasi kansallissosialistien laulukirjoihin ja sotilasvirsikirjoihin.

Onko virsi taisteluvirsi vai lohdutusvirsi? Sitä pidettiin sotaisena jo Lutherin aikana. Luther laati virren psalmin 46 pohjalta. Tämä psalmi ei ole taistelulaulu. Päinvastoin se kertoo, kuinka Jumala ”hävittää sodat koko maailmasta, hän särkee jousen ja taittaa keihään, hän tuhoaa kilvet tulessa”. Lutherin omassa jaottelussa psalmi kuuluu lohdutuspsalmien ryhmään.

Taisteluvirsi on saanut herätteensä psalmista, mutta ei ole sen käännös eikä mukaelma. Virsi käyttää rajumpaa kieltä. Psalmi ei puhu mitään perkeleistä, jotka olivat vielä Lönnrotin käännöksessä virren kolmannen säkeistön alussa. Perkeleet sievennettiin pimeyden enkeleiksi 1800-luvun lopulla.

Lutherin omassa jaottelussa psalmi kuuluu lohdutuspsalmien ryhmään.

Emme tiedä, missä tilanteessa 1520-luvun lopulla Luther kirjoitti virtensä. Joka tapauksessa se on syntynyt ”kaikessa hädässä, joka meitä on nyt kohdannut” vahvistamaan vielä vakiintumatonta uskonhpuhdistusliikettä ”ajalla vaaran, vaivan”.

Virrestä tuli tämän liikkeen ja koko protestanttisen kristikunnan tunnusmerkki. Se kelpasi isänmaalliseen ja sotilaalliseen käyttöön, mutta myös lohdutusvirreksi silloin, ”kun pahan valta kasvaa ympärillä”.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä