Kun vuonna 1992 juhlittiin Suomen 75-vuotista itsenäisyyttä, päätettiin valita myös kansallismaisema. Itse asiassa maisemia valittiin yhteensä 27. Niistä ehkä tunnetuin lienee Koli, Pohjois-Karjalassa Lieksassa Pielisen rannalla.

Koli tuli jotenkin etäisesti mieleeni kun olin yhdessä kansallismaisemassa, Saaristomerellä. Tarkkaan ottaen kävin Seilin saaressa, Paraisten Nauvossa. Nousin kalliolle ja otin valokuvan.

Jälkikäteen katselin kuvaa ja mietin, kuinka osaisin kertoa siitä sanallisesti. Toki voisin kuvailla puustoa, saaria ja merta, mutta kuinka kuvaisin tunnelman, jonka kuva herättää ja minkä se herätti kuvanottohetkellä.

Aloin myös miettiä kaunokirjallisuudessa olevia maisemakuvauksia. Varsinkin vanhemmassa kirjallisuudessa kuvailtiin luontoa usein pitkään ja tarkasti.

TÄMÄNKERTAINEN TARINA liittyy juurikin maisemaan. Nimittäin kanttorin vaimo kuoli pitkän ja onnellisen avioliiton päätteeksi. Kanttori suri syvästi ja alkoi katsella vanhoja valokuvia yhteisen elon varrelta.

Hänen käteensä osui vanha maisemakuva.

– Mikäs tämä on?

Hetken mietittyään kanttori muisti missä ja milloin kuva oli otettu. Se liittyi kesään, jolloin hän oli ensimmäistä kertaa kesäkanttorina seurakunnassa. Hän muisti, että kuvanottohetkellä hän oli yhdessä suntion tyttären kanssa.

Kesäkanttori oli ihastunut tyttöön, mutta asia ei edennyt ujouden tai tapakulttuurin vuoksi.

Kanttori alkoi miettiä, että mitä jos ihastus olisi johtanut seurusteluun ja avioliittoon. Kuinka erilainen hänen elämänsä olisi nyt?

Kanttori päätti ottaa yhteyttä suntion tyttäreen. Sosiaalisen median ansiosta se onnistui. Hän sai kiinni ihastuksensa pojan.

– Äiti sairastaa dementiaa, mutta saattaisi ilahtua nähdessään tutut kasvot menneisyydestä.

Niin kanttori matkusti tapaamaan ihastustaan, joka alkoi hymyillä nähdessään hänet.

– Tunnetko vielä minut, kanttori kysyi liikuttuneena.

– Totta kai, sinähän olet…

Ja nainen sanoi nimen, joka ei ollut kesäkanttorin, vaan kuului silloiselle kesäteologille. Suntion tytär olikin ollut ihastunut toiseen kesätyöntekijään.

Paluumatkalla kanttori muisti äkkiä kirkkaasti, että maisemakuvan ottohetkellä paikalla oli ollut myös kyseinen kesäteologi. Häneen tyttö oli ihastunut.

– Miten saatoin unohtaa ja muistaa väärin. Jumala kujeilee kanssani, kanttori huokaisi.

Rukous

Ikiaikojen Jumala

armollisen unohduksen Herra.

Varjele minua vääriltä muistihkuvilta.

Vielä enemmän varjele minua

jälkijättöisiltä tulkinnoilta,

joilla ei ole juurikaan tekemistä

vähäisten muistojeni kanssa.

Aamen.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä