Kun ilmastoliike Suomen Elokapina ja ruotsalainen Återställ Våtmarker töhrivät keskiviikkoaamuna Suomen eduskuntatalon pylväät ja portaat verenpunaisella värillä, ne saivat aikaan valtavan mediahuomion ja vilkkaan keskustelun.

Aihetta ovat käsitelleet Suomessa kaikki merkittävät mediat lukuisin jutuin. Elokapinan edustaja pääsi tuoreeltaan A-studioon, ja aktivistien tempaus oli etusivun uutinen myös Ruotsissa. Mielenilmaukseen ovat ottaneet kantaa sosiaalisessa mediassa ja haastatteluissa niin ministerit, kansanedustajat ja eduskunnan puhemiehet kuin myös taiteilijat, toimittajat ja tutkijat.

VOIDAAN SIIS sanoa, että saadun mediahuomion näkökulmasta mielenilmaus oli onnistunut. Kun tempaus toteutetaan demokratian kaikkein pyhimmässä fyysisiä jälkiä jättäen, sitä ei voida sivuuttaa. Samalla on pakko kysyä, suuntautuuko suuren yleisön huomio tämän kaltaisissa mielenilmauksissa lainkaan siihen asiaan, jota mielenosoittajat haluavat nostaa esiin.

Elokapina ja kosteikkojen suojeluun keskittynyt Återställ Våtmarker ovat kertoneet iskun motiiviksi sen, että Suomen valtio sai EU:lta 450 miljoonaa euroa turvetuotannon alasajoon, mutta samalla se laajentaa toimintaansa Ruotsiin. Ruotsin turvetuotannosta noin 70 prosenttia on suomalaisyhtiö Neovan käsissä. ”Maaperästämme vain kolme prosenttia koostuu soista, mutta alueet varastoivat enemmän hiiltä kuin kaikki maailman metsät yhteensä. Jos menetämme nämä suot, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa 75 prosenttia nykyisestä tasosta”, teon taustalla olevat tahot viestivät.

Mediahuomio on keskittynyt kuitenkin siihen, että on tapahtunut ilkivallanteko eduskuntatalon portailla. Poliisi otti kiinni kymmenen ihmistä ja tutkii tapahtunutta törkeänä vahingontekona, josta voidaan tuomita vankeuteen. Mielenilmausta on luonnehdittu vakavaksi hyökkäykseksi demokratiaa vastaan. On myös pohdittu, joudutaanko ihmisten oikeutta kulkea ja osoittaa mieltään edustakuntatalon portailla jatkossa rajoittamaan. Jotkut ovat olleet huolissaan eduskuntatalon huokoisesta, vanhasta graniitista, josta vesiliukoinenkaan väri ei lähde noin vain kokonaan pois.

Pääministeri Petteri Orpon mukaan kyseessä oli täysin käsittämätön ja tuomittava ilkivalta. Jopa vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen on tuominnut mielenilmauksen yksiselitteisesti. Hänen mukaansa kansalaisaktiivisuus ja mielenosoittaminen on kannatettavaa, mutta historiallisen rakennuksen töhriminen ”silkkaa hölmöilyä”.

NUORET IHMISET ovat huolissaan siitä, että maailma palaa. Ilmastonmuutos ja luontokato kiihtyvät. On aina hienoa, kun ihmiset jaksavat ajatella muitakin kuin itseään ja vaatia toimia koko Luomakunnan pelastamiseksi. Erityisen tärkeää on, että Elokapina on linjannut toimintansa olevan ehdottoman väkivallatonta.

Ikuinen kysymys kuitenkin kuuluu: Mikä oikeasti auttaa ja vaikuttaa? Valitettavasti arvelen, että Elokapinan mielenilmaukset vain syventävät polarisaatiota. Ihmiset sekä Suomessa että muualla jakautuvat yhä syvemmin kahteen eri leiriin – myös ilmastokysymyksessä. Elokapina ei saa mielenilmaustensa avulla heräämään ja puolelleen niitä, joita se pyrkii herättämään. Myötätuntoa tulee vain niiltä, jotka ovat jo valmiiksi havahtuneet siihen, miten vakavasta asiasta ilmastonmuutoksessa on kyse. Muissa toiminta herättää yhä syvempää vastustusta ja torjuntaa järjestön sanomaa kohtaan. Pahimmillaan käy niin, että Elokapinan huolen jakavatkin kääntyvät tempausten vuoksi järjestöä vastaan.

EDUSKUNTATALON TÖHRIMISESTÄ pöyristyneet korostavat, että talo on kansanvallan ja demokratian symboli. Ymmärrän heitä. Huomasin ilahtuvani siitä, miten monet ovat tämän tempauksen myötä havahtuneet puolustamaan demokratiaa. Uhattunahan sekin maailman mittakaavassa kiistatta on.

Elokapinallisia puolustavat korostavat, että rakennuksen tilapäinen sotkeminen on erittäin pientä sen rinnalla, että maapallo on tuhoutumassa eivätkä valtiot ja suuryritykset tee riittävästi riittävällä vauhdilla tuhon pysäyttämiseksi. Ymmärrän heitä syvästi. Toisaalta samalla argumentilla voisi puolustaa huomattavasti rajumpiakin toimia, myös niitä väkivaltaisia. Toivottavasti tähän suuntaan ei kulje kukaan.

Lisäksi jäin miettimään, mikä on oikeasti vaihtoehto parlamentaariselle, demokraattiselle vaikuttamiselle. Ymmärrän elokapinallisten ajatuksen, että aika loppuu. Äänestäminen neljän vuoden välein ei tunnu riittävältä. He pyrkivät kansalaisaktiivisuudellaan potkimaan demokraattisesti valittuihin päättäjiin vauhtia.

Demokraattisen päätöksenteon ainoa todellinen vaihtoehto lienee kuitenkin diktatuuri, jossa diktaattori voi lopulta tehdä mitä vain. Sellaisessa yhteiskunnassa en halua elää, ja tällaista tuskin toivovat elokapinallisetkaan. Toisaalta: Kun yhä laajemmat alueet maapallolla muuttuvat elinkelvottomiksi ja puhdasta vettä ja ruokaa ei riitä kaikille, tarkoittaa sekin lopulta yhteiskuntien murtumista ja kaaosta, jonka keskellä kukaan ei halua elää.

Voi ihmistä!