Hyvän messun rakennuspuita koottiin yhteen Jaetut eväät – jumalanpalveluspäivillä helmikuussa Jyväskylässä. Nämä 12 vinkkiä jäivät takataskuun.
1. Anna valtaa
Työntekijöiden pitää ymmärtää, että he eivät toimita ja tee messua, vaan pelkästään mahdollistavat sen. Työntekijöiden pitää antaa seurakuntalaisille valta, vastuu ja luottamus toteuttaa messu, ja seurakuntalaisten pitää ottaa tämä vastuu. Siitä syntyy tekemisen meininki ja messun yhteisöllisyys.
Vähimmillään työntekijöistä tarvitaan vain pappi johtamaan messu ja siunaamaan sekä jakamaan ehtoollisleipä. Kaiken muun seurakuntalaiset voivat hoitaa. Kanttori on tärkeä, mutta nuorten musiikkibändi voi korvata toisinaan urut.
Idea ei ole, että seurakuntalaisia käytetään messun pikku apulaisina, vaan että seurakuntalaiset ovat messun tekijöitä ja saavat apua työntekijöiltä. Kirkkoherran pitää antaa siihen kutsu ja valtuutus, mutta keille? Mistä messutalkoolaiset otetaan?
2. Perusta messuryhmät
Seurakuntaan perustetaan useita jumalanpalvelusryhmiä. Ryhmät rakennetaan hallitusti vuoden kuluessa. Tämän jälkeen ei tarvitse sattumanvaraisesti huhuilla seurakuntalaisia talkoisiin. Aluksi kirkkoneuvoston asettama jumalanpalvelustoimikunta valitsee tunnetuista seurakuntalaisista 9–10 ryhmänjohtajaa. Kirkkoherra soittaa heille ja myöntävän vastauksen jälkeen valtuuttaa heidät ryhmänjohtajiksi.
Näin he saavat valtaa suoraan kirkkoherralta, mikä herättää vastuun ja tekemisen ilon. Tehtävästä voi myös irrottautua, sitä ei sovita loppuiäksi.
Kukin ryhmä vastaa vuorollaan jumalanpalveluksen toteuttamisesta. Ryhmässä on hyvä olla noin 10 jäsentä, ja ryhmiä puolestaan voi olla jopa 10. Näin saadaan vähintään 100 seurakuntalaista aktivoitua huolehtimaan messusta. He vetävät mukaansa lisää läheisiään. Vastuuvuoro osuu kohdalle noin neljä – viisi kertaa vuodessa. Se ei ole liian iso taakka kellekään.
– Näin tehtiin Kangasniemellä, ja jumalanpalveluselämä aktivoitui niin että ainakaan minä en halua enää paluuta entisen, kirkkoherra Matti Tolvanen kertoo.
3. Kouluta ryhmät
Kirkkoherra kutsuu valitut ryhmäläiset koulutukseen, jossa annetaan ohjeet, mitä tehdään sekä innostetaan käyttämään mielikuvitusta. On tärkeää, että mokia ei tarvitse pelätä. Parempi yrittää, tehdä ja kehittyä kuin varoa, Tolvanen evästää.
Koulutukseen kutsutut ryhmänjohtajat saavat valita lähipiiristään kymmenkunta jäsentä omaan ryhmäänsä. Ryhmiin tulee jäseniä lähetys- ja diakoniapiireistä, rukousryhmistä tai eläkeläisistä, kirkkokuoroista, muusikoista, nuorista ja lapsistakin. Jäseniä tulee herätysliikkeiden ja kristillisten järjestöjen piiristä, luottamushenkilövaaleihin osallistuneista, maatalousnaisista, Martoista, rotareista, leijonista, partioista, harrastusryhmistä, urheiluseuroista, metsästysseuroista tai Suomen Ladusta.
Mukaan voi tulla ihmisiä melkein mistä vain, kuten vammaisjärjestöistä, maahanmuuttajista, poliittisista järjestöistä tai vapaaehtoispankkien kautta. Kutsu synnyttää vastuun, innostuksen ja kansanliikkeen, kun oma tehtävä nimetään seurakuntaan.
On tärkeää, että eri taustoista tulevat jakautuvat tasaisesti eri ryhmiin. Se auttaa ymmärtämään erilaisuutta. Vapaaehtoisille voidaan tehdä jopa oma käyntikortti ja heidät voidaan rekisteröidä nettiin omaan toimintaryhmäänsä, jossa he voivat keskustella tehtävistä ja vastuuvuoroista. Netti ei saa silti rajoittaa pois niitä, jotka eivät käytä tietotekniikkaa. Puhelin on toimiva yhteysväline, samoin kirjeposti ja tapaamiset.
4. Hoida ryhmiä
Ryhmäläiset voivat vaihdella keskenään messun tehtäviä tai erikoistua joihinkin palveluihin. Esimerkiksi viestinnän, musiikin tai äänentoiston ammattilaiset voivat keskittyä näihin tehtäviin, ja tukea useita ryhmiä.
Liian isossa ryhmässä palvelutehtäviä voi osua kohdalle turhauttavan vähän, jolloin ryhmän on järkevä jakautua. Jos messussa ei riitä tarpeeksi tehtäviä, ryhmät voivat palvella seurakunnan kampanjoissa, kutsutiimeinä kaduilla sekä Yhteisvastuun tai kirkon kriisiavun kerääjinä sekä muissa tapahtumissa.
Nimetty seurakunnan työntekijä hoitaa ryhmiä. Heille järjestetään kahdesti vuodessa tapaamisia, kokemusten vaihtoa, koulutusta ja ehkä retki sekä juhlaruokailu ainakin kerran vuodessa.
Seurakunnissa on myös paljon muita vapaaehtoisia, joista tulee huolehtia samaan tapaan. Keskeisillä vapaaehtoisilla on avaimet kirkon tiloihin, jolloin vahtimestaria ei tarvita avaamaan ovia.
5. Musiikkia ja tervetulotoivotukset ennen messua
Messuryhmän jäsenet toivottavat kirkkovieraat tervetulleiksi. He jakavat virsikirjat ja messun esiteen sekä esirukouslaput ja lyijykynät niitä haluaville. Messun alussa ja lopussa he kantavat kynttilöitä tai krusifiksia muiden messun toimittajien kulkueessa.
Messuryhmäläiset voivat valita virsiä ja bändit voivat säestää niitä. Noin 20 minuuttia ennen messun alkua musiikkiryhmä voi soittaa musiikkia ja päivän virsiä ennakkoon. Ryhmä voi pyytää kanttoria opettamaan virsiä ennen messun alkua. Tarvittaessa musiikkia voi soittaa myös äänilevyiltä.
Musiikki tekee kirkkosalin kodikkaaksi ja auttaa tulijaa hiljentymään ja heittämään pois huolensa. Äänetön kirkko voi tuntua etäiseltä ja kolkolta.
Tarvittaessa messuryhmäläiset voivat ohjata tulijoita etupenkkeihin. Kirkon penkeissä voi olla jopa sulkuköysiä, joita ryhmäläiset avaavat sitä mukaa kun kirkko täyttyy edestäpäin. Virren veisuu sujuu vahvemmin, kun ihmiset istuvat lähekkäin, ja se lisää kodikasta tunnelmaa.
Näin kenenkään ei tarvitse ujouttaan jäädä istuman takanurkkaan, mutta siihenkin pitää antaa tilaisuus. Jos bändi ei säestä virsiä, kanttori säestää uruilla, mutta ei liian lujaa, että virsien sanat kuuluvat.
6. Juonna messu
Seurakuntalainen juontaa messun. Sitä ei kannata tehdä kirkonkellojen soiton aikana, koska silloin ääni ei kuulu. Juontaja kertoo, ketkä toimittavat messun ja missä tehtävässä kukin palvelee, mitä musiikkia soitetaan ja ketkä kuorolaiset esiintyvät.
On tärkeää kertoa, ketkä messun toimittajista ovat seurakuntalaisia, koska se yhdistää heidät muuhun kirkkokansaan. Näin messusta tulee koko seurakunnan yhteisesti toimittama. Jos kirkkovieraat eivät tiedä, ketkä messun toimittajista ovat seurakuntalaisia, idea heidän tehtävästään menee hukkaan.
Virsitaulut eivät aina näy joka kolkkaan ja virsijärjestys voi unohtua messun kuluessa. Kanttori tai juontaja voi kuuluttaa veisattavan virren numeron. Näin messusta tulee nykyistä rennompi.
Pappi tai juontaja voi näyttää tai kertoa selvästi, koska noustaan ja istutaan. Tietämättömyys lisää ulkopuolisuutta. Juontaja voi kertoa, että penkissä voi istua tarvittaessa koko ajan. Seurakunnan seisottamisen tiheyttä ja pituutta voi myös harkita.
7. Kerro kolehdista
Messuryhmäläiset keräävät kolehdin ja rukouspyyntölaput, kokoavat rukoukset yhteen ja lukevat ne saman tien erirukousosiossa. Kun esirukoukset luetaan heti, se tuo messuun tuoreutta ja voimaa ja henkeä. Tämä on tärkeää esirukouksen jättäjälle, ja se hitsaa seurakuntaa yhteen.
Seurakuntalainen ilmoittaa, mihin kolehti kerätään. Hän voi kertoa, että kolehti liittyy alkukirkon ehtoolliseen. Silloin ihmiset toivat tullessaan leivän ja viinin. Yli jäänyt ehtoollisleipä ja viini vietiin niille, jotka eivät päässeet messuun. Samoin kolehdin raha tuodaan nyt kirkkoon ja jaetaan tarvitseville.
Messuryhmäläiset lukevat raamatunjakeet ja jakavat ehtoollisviiniä. Myös lapset voivat kerätä kolehtia. Lasten näkyminen messun tehtävissä kertoo kristinuskon ytimestä; tulkaa lasten kaltaisiksi. Lapset välittävät aina viestiä tulevaisuudesta ja toivosta.
8. Heijasta messu seinälle
Ryhmäläiset voivat visualisoida messua niin, että sen kaikki tapahtumat, virret ja hymnit heijastetaan valkokankaalle, kirkon seinille tai digitaalisille näyttötauluille. Näin kirkossa kävijä ei putoa kärryiltä ja voi osallistua täysin rinnoin messun kulkuun. Kun hän tietää, mitä tapahtuu, olo ei tunnu ulkopuoliselta. Näin toimitaan muun muassa Muuramessa ja Toivakassa kerran kuukaudessa iltamessussa.
Kun virren sanat heijastetaan seinälle, seurakuntalaiset katsovat samaan suuntaan ja hengittävät samaan tahtiin. Harva tietää, mistä löytyvät virsikirjasta pyhä pyhä – tai Jumalan karitsa -hymnit, mutta näyttötaulun avulla kaikki voivat osallistua ylistykseen.
Seinälle voi heijastaa yhteiset rukoukset, synnintunnustuksen ja synnin päästön. Tämä auttaa keskittymään messun sisältöön. Tarvittaessa valkokankaalle voi heijastaa saarnan ydinsanoja, lauseita tai havainnollistavia kuvia. Valkokankaalla voi näyttää, koska seurakunta nousee ja istuu.
9. Saarnaa eloisasti
Saarna on messun keskipiste. Saarnaaja voi irtautua puhujapöntöstä ja liikkua kirkon etuosassa. Näin saarnasta tulee vapaampi ja saarnaaja tavoittaa seurakuntalaiset paremmin.
Saarnaan voi liittyä myös vuorokeskustelua sovitusti seurakuntalaisen tai messuavustajan kanssa. Saarna ei silti saa tuntua näytelmältä. Sen pitää liittyä kuulijan arkeen ja herättää toivoa, iloa, rohkaisua ja yhteisöllisyyttä. Musisoiva pappi voi vaikka soittaa kitaraa.
10. Herra siunatkoon sinua
Herran siunauksen pappi lukee sinä tai me-muodossa, mutta ei te-muodossa. Te-muoto tulee ylhäältä alaspäin alamaisiin kollektiivisesti, ja on ristiriidassa yhteisöllisyyden tavoitteen kanssa. Siunauksen me-muodon avulla pappi voi liittää itsensä samaan joukkoon seurakuntalaisten kanssa. Sinä- tai me-muoto koskettavat henkilökohtaisesti ja vahvistavat seurakunnan yhteisöllisyyttä.
Herran siunaus eli Aaronin siunaus on Raamatussa sinä-muodossa. Se on alkuperäinen raamatullinen muoto, vaikka katekismus on muuntanut sen jostain syystä te-muotoon.
Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.” (4. Moos. 6:25)
11. Muista lapset ja nuoret
Lapsille järjestetään pyhäkoulu messun aikana kirkkotiloissa, jotta vanhemmat voivat osallistua helposti messuun. Pyhäkoulunopettaja tuo lapset kirkkosaliin ehtoollisen alkaessa, jolloin lapset voivat vanhempiensa mukana mennä ehtoolliselle tai siunattaviksi.
Pieniä lapsia varten kirkkosalissa olisi hyvä olla lasilla eristetty tila, jossa on äänentoisto. Näin lapset näkevät ja kuulevat mitä kirkossa tapahtuu, mutta heidän äänensä ei haittaa muuta kirkkokansaa. Lapsille voi olla myös avoin olo- ja leikkinurkka tyynyineen. He voivat viihtyä lainattavien virikepussien kanssa, joissa on leluja, kirjoja ja askarteluvälineitä. Kirkkopusseja voidaan tehdä seurakunnan käsityökerhossa.
Nuoria varten kirkon takaosaan voidaan sisustaa sohvia, ja nuoret ovat mukana messun toteuttamisessa.
12. Seurustelun sakramentti
Messuryhmäläiset keittävät ja tarjoilevat kahvit sekä seurustelevat kirkkovieraiden kanssa. Ensin keskustellaan vieraampien ihmisten kanssa niin että he tuntevat olonsa tervetulleiksi, ja vasta sitten tuttujen kanssa. Keskusteluun liittyvät myös seurakunnan työntekijät.
Kahvileipiä leivotaan kotona tai seurakunnan kokkikerhoissa. Kirkkokahvit juodaan seisten, jolloin voi vapaasti seilata ihmisen luota toisen luo. Pöytä lukitsee ihmiset paikoilleen. Huonojalkaisille voisi olla muutamia istumapaikkoja.
Kirkkokahvin voi toisinaan korvata kirkkosopalla, joka tarjotaan tanakasta mukista ja syödään niin ikään seisaallaan. Kirkkosoppaa voivat keittää työllistämistuetut kokit. Keittiön sijasta se voidaan tehdä vaikka soppatykillä. Kesällä kirkkokahvit voi nauttia kirkkopihalla.
Lopulta messuryhmäläiset kättelevät kirkkovieraat ja toivottavat tervetulleeksi ensi messuun
***
Juttuun on saatu ajatuksia muun muassa Terhi Paanaselta kirkonhallituksesta, Lapuan hiippakuntasihteeriltä Kai Jantuselta, Muuramen ja Kangasniemen kirkkoherroilta Simo Lampelalta ja Matti Tolvaselta, Jaetut eväät -tapahtumasta sekä Tiellä – på väg -loppuraportista.
Kuva: Olli Seppälä. Tuomasmessun esilaulajia helmikuussa 2015.