Oletko ajatellut kirjoittaa muistelmat? Ainakin entisaikaan eläköityviä rovasteja imarreltiin (tai vaivaannutettiin) kysymällä mahdollisista kirjallisista ja omaelämäkerrallista töistä. Ajateltiin, että pappi on pitkän uransa aikana nähnyt ihmiselämää laidasta laitaan ja niin ollen hän pystyy kertomaan siitä ymmärtäväisesti ja olennaiseen porautuen. Ja ehkäpä papilla olisi myös jotain kannustavaa sanottavaa taivastielle.
Pappismuistelmia eivät ainakaan kaupalliset kustantajat ole vuosiin julkaisseet – kenties muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Puhumattakaan muiden seurakunnan työntekijöiden muistelmista. Mutta älä anna sen lannistaa!
Yrittänyttä ei laiteta, eikä nykyään ole pakko tavoitella isoja painoksia, sillä kirjan voi kohtuullisin kustannuksin painattaa myös itse.
Ohessa ”10-kohtainen tarkistuslista” muistelmista haaveilevalle. Kysy itseltäsi seuraavia kysymyksiä:
1. Miksi kirjoitat?
Vastaus kysymykseen pitää sisällään ainakin seuraavan ajatuksen: minulla on sanottavaa – minun elämässäni on tapahtunut kiinnostavia asioita ja siihen sisältyy piirteitä, jotka ovat kertomisen arvoisia.
Älä kirjoita itsetehostuksen, vaan rehellisyyden vuoksi. Jos aiot puhdistaa maineesi, varmista että se on oikeasti tärvelty.
Muista aforismi: Ennen kuin voi kirjoitta elämästään, on elettävä sellainen. Toisaalta, Veikko Lavin sanoin: Jokainen ihminen on laulun arvoinen.
2. Kenelle kirjoitat?
Kirjoita yksittäiselle lukijalle. Mieti millainen on ihminen, joka on kiinnostunut juuri sinun elämästäsi. Älä kirjoita epämääräiselle yleisölle, kuvitelluille tuhansille lukijoille, sillä heitä ei ehkä ole olemassa.
Kirjoita rehellisesti, kuin puhuisit Jumalalle tai parhaalle ystävällesi.
3. Mikä on näkökulmasi?
Kaikessa kirjoittamisessa on kyse näkökulmista. Tekstillä haluaa sanoa jotain, pelkkä teksti ei vie mihinkään ellei kirjoittaja ole ohjaksissa. Omaa elämäänsä voi katsoa esimerkiksi perheen, työelämän, luottamustoimien, tieteen, harrastuksien tai hengellisyyden näkökulmasta.
Usein muistelmissa tai elämäntarinoissa kyse on selviytymisestä, jolloin kirjoittaja kertoo elämänsä ehkä hyvinkin traagisista vaiheista ja näyttää kuinka niistä on selvitty.
Ilman näkökulmaa muistelmasi ovat vasta luonnos.
4. Mihin tarkoitukseen kirjoitat?
Kirjoitatko pöytälaatikkoon, lähipiirille vai julkisuuteen? Kaikki ovat hyviä vaihtoehtoja.
Pöytälaatikkoon kirjoittaminen on terapiaa ja itsetuntemuksen väline. Lähipiirille kirjoittaminen on mielekäs tapa välittää perintöä ja elämänkokemusta. Julkisuuteen kirjoittaminen vaatii kirjoittamiselta ja näkökulmittamiselta paljon enemmän ja mahdollisesti vuosien prosessia, eikä se silti välttämättä johda haluttuun tulokseen eli kustannussopimukseen.
Onneksi julkisuuteen voi kirjoittaa myös omakustanteita. Niiden markkinointi tosin vaatii aktiivisuutta tai joskus turvautumista ulkopuoliseen apuun, mikäli haluaa saattaa hengentuotteensa lähipiiriin ulkopuolelle.
5. Mitä läheisesi sanovat?
Alussa et ole tilivelvollinen kirjoittamisestasi kenellekään, mutta jossain vaiheessa voi olla hyvä vaihtaa läheisten kanssa aiheesta ajatuksia – varsinkin jos aikoo kirjoittaa heidänkin elämästään.
Kun muistelmat ovat valmiit, kannattaa antaa muutaman läheisen lukea ne ennen kuin jakaa painotuotetta kovin laajalle joukolle.
6. Minkä tyylilajin/lajityypin valitset?
Muistelmat voi kirjoittaa vaikka runomuodossa tai lyhyinä välähdyksinä, tarinallisina tai psykologisina vaikutelmina. Asiatyyli on aina hyvä valinta, kunhan ei sorru kuivuuteen. Persoonallinen tyyli ja ääni auttavat lukijaa kiinnostumaan elämästäsi.
7. Osaatko kirjoittaa?
Onneksi kirjoittamista voi myös oppia. Jos tuntuu, että ajatukset eivät oikein asetu kirjalliseksi kokonaisuudeksi, mene kurssille tai lue alkajaisiksi kirjoittamisopas.
Hyvä ohje on, että epäselvästi kirjoitettu on epäselvästi ajateltu. Kirjoittaminen on paljolti ajattelua – tässä tapauksessa oman elämän ajattelemista sellaisena, että siitä voi kertoa osissa (vaiheina, kertomuksina) joista syntyy kokonaisuus.
Ja muista, uudelleen kirjoittaminen saattaa tuoda ratkaisevan potkun tekstiin.
8. Aiotko lähettää tekstisi kustantajalle?
Kynnys lähestyä kustantajaa on monille suuri. Mutta jos oikeasti tuntuu, että käsissäsi on teos, joka kertoo paitsi sinun elämästäsi, myös jostain yleisemmästä eli sellaisesta, johon laajat lukijajoukot voivat samastua, kannattaa ainakin olla yhteyksissä kustantajaan.
Muistelmat on ensin kirjoitettava, ennen kuin voi edes harkita niiden lähettämistä kustantajalle. Sillä vain harva saa kustannussopimuksen pelkän aikomuksen perusteella, ellei kyse ole riittävän kiinnostavasta julkisuuden henkilöstä, jonka myös tiedetään osaavan kirjoittaa (esimerkkinä Mikael Pentikäinen, jonka kirjasta Luottamus puhuttiin jo silloin kun hän vasta aloitteli kirjoittamista – mutta harva meistä on Hesarin entinen päätoimittaja).
9. Kannattaako urakkaan ryhtyä?
Ehdottomasti kannattaa. Muistelmien kirjoittaminen on tärkeämpää kuin niiden julkaiseminen. Kirjoittaminen on itsetuntemusta parhaimmillaan.
Julkaiseminen on sivuseikka, eikä saa olla omasta elämästä kirjoittamisen edellytys.
10 Koska viimeksi luit muistelmat?
Tämä on hyvä kysyä itseltään, sillä jos et itse ole kiinnostunut lukemaan muistelmia, niin millä perustella arvelet toisten olevan kiinnostuneita juuri sinun elämästäsi?
Lue elämäkertoja ja muistelmia. Huomaat miten asiat voi kertoa eri tavoilla, tyyleillä ja näkökulmilla. Mikä tapa miellyttää sinua? Olisiko jostain niistä esikuvaksi muistelmiesi rakenteen suhteen?
– – –
Ei todellakaan tarvitse olla eläkerovasti ryhtyäkseen kirjoittamaan elämästään, riittää että haluaa kirjoittaa!
Kotimaassa 20.3. ilmestyi essee Räsymattoa pitkin taivaaseen. Oheiset 10 näkökulmaa perustuvat osittain siinä käsiteltyihin teemoihin. Lue essee näköislehdestä (sivut 14-15) – linkki Pron etusivulla.