Ensimmäiset kirkkorakennukset nousivat nykyisen Suomen alueelle 1100-luvun lopulla. 1500-luvulla käännettiin Uusi testamentti suomeksi. Tästä syystä Suomeen on kotoutunut vieraslaina ”fariseus”. Sanalla on tärkeä paikka kun keskustellaan avioliitosta, kirkollisesta vihkimisestä ja Päivi Räsäsestä. Tai sitten Korkeimman oikeuden, KKO:n päätöksestä, josta PR on kertonut valittavansa. (Vastoin Paavalin kirjettä 1.Kor.6:1-11)
Keitä fariseukset olivat? Mitä farisealaisuus tarkoittaa? Mitä se tarkoitti Palestiinassa pari tuhatta vuotta sitten? Entä tämän päivän Suomessa? Fariseukset olivat juutalainen raamatullis-uskonnollinen puolue. Muut pitivät heitä itserakkaina ja toisiin ihmisiin alentuvasti suhtautuvina. Itse he ajattelivat olevansa uskon ja opin puhtauden puolustajia.
Lääkäri ja kansanedustaja Päivi Räsänen on tunnettu Suomessa ja Pohjoismaissa, mutta yhä enemmän myös muualla maailmassa. Tuhannet suomalaiset ovat eronneet kirkosta häneen viitaten. Räsänen itse on jo monta kertaa uhannut erota kirkosta. Vähän kummalliselta on näyttänyt, että useampi kirkonmies on toivonut hänen täyttävän uhkauksensa. Päivi Räsäsen mukaan hän on puolustanut Raamattua ja sen arvovaltaa.
Räsänen on julkisuuden henkilö ja eri ihmisillä on hänestä oma käsityksensä. Harva poliitikko on meillä saanut yhtä paljon tilaa lehdissä, radiossa ja televisiossa; sekä lisäksi some-palstoilla. Hänen käsityksensä avioliitosta ja kirkollisesta vihkimisestä on tunnettu: avioliitto on miehen ja naisen välinen, eikä homo-paria voi vihkiä kirkossa. Vakioperusteluna Räsäsellä on Raamattu, kristittyjen pyhä kirja. Että hän vetoaa siihen on luonnollista, oikeastaan itsestään selvää. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, miten hän sen tekee?
VT:n luomiskertomuksen lisäksi Räsäsen ”raamatullisuus” perustuu ennen muuta joihinkin apostoli Paavalin jyrkkiin tuomioihin. Muutamaan jakeeseen Paavalilta, siis varsin ohuesti ja pinnallisesti. Jeesukseen PR ei viittaa, eikä vastusta eronneitten vihkimistä, josta meillä on Jeesuksen selvä sana.
Raamattu, juutalaisten Vanha – ja kristittyjen Vanha – ja Uusi testamentti eli yli tuhat sivua yli tuhannen vuoden aikana syntynyttä tekstiä hepreaksi ja kreikaksi. Räsäsen raamatullisuus perustuu siis keskeisesti Raamatun luomiskertomukseen Vanhassa testamentissa, sekä apostoli Paavalin jyrkkään tuomioon ”miesten kanssa makaavista miehistä”. Ennen kuin hänen perusteluaan voi julistaa ”raamatulliseksi” pitäisi katsoa Raamattua ja sen sisältöä kokonaisuutena. Miltä asiat näyttävät 2000 vuotta jälkeen Kristuksen? Kun analysoidaan kirkon kiistoja meillä viimeisen kahdeksankymmenen vuoden aikana, nousee suurinpana kysymyksenä esiin sukupuolisuus ja seksuaalisuus. Ja vaikka Raamattu on korostetun patriarkaalinen teos, ei sen oma sisältö tätä oikeuta. Patriarkaalisuus on selvästi aikasidonnaista, siis ihmiskunnan historian tiettyyn vaiheeseen kuuluvaa.
Aika on muuttunut, eikä kirkko ole museo, vaan elävä ihmisyhteisö. Parisuhde ja perhe on täysin toinen kuin ajanlaskumme alussa. Myös yhteiskunta on kokonaan toinen, ainakin länsimaisissa demokratioissa. Tosin muutos on ollut nopeaa. Vielä sata vuotta sitten arkkipiispa Gustaf Johansson sanoi tasa-arvoisuuden ja demokratian olevan saatanasta. Hän vastusti niitä vuonna 1918 ja aina kuolemaansa 1930 asti. Niin nais-asialiikettä, yleistä äänioikeutta kuin erityisesti sosialismia. Johansson oli väärässä, eivätkä tämän päivän kirkot enää ajattele hänen tavallaan.
Joukko kristittyjä löytää kuitenkin Raamatusta yhä niin perustelut naisten vaikenemiselle seurakunnassa kuin naisten alamaisuudelle perheessä. Tavallisesti lähteenä on apostoli Paavalin kirjeet. Tarkemmin sanoen muutamat jakeet hänen kirjeistään. Paavalin seurakuntakirjeet Korinttiin, kuten 1.Kor. 13 on upeaa, loistavaa teologiaa, mutta samaa ei voi sanoa, kun hän m.m. pilkkaa ”piloilleleikattuja” uskonveljiään. Tänään sen vastapainoksi asettuu Raamatun sisällön kokonaisuus. Vaikka Paavali esimerkiksi hyväksyy orjuuden, sillä ei tänä päivänä voida puolustaa orjuuden olemassaoloa.
Aluksi Genesis, 1. Mooseksen kirjan luomiskertomus. Se on upea ja kaunis kuva kaiken alusta. Samalla se on symbolinen kertomus, ei tieto alkuräjähdyksestä tai avioliiton perusteista. Ajatus, että Raamattu olisi kaiken aikaa sopusoinnussa kehittyvän tieteellisen tiedon kanssa on yksinkertaisesti mahdoton. Se ei ole Raamatun genre, kirjallinen luokka. Raamattu ei ole tietokirja, van kuvaus Jumalan ja ihmisen suhteesta. Kirja on historiaa, sananlaskuja, runoutta, profeettojen ja Jeesuksen julistusta. Sekä kertomusta apostolien ja alkukirkon ajasta.
Uuden testamentin ydinkohtia on evankelista Luukkaan kertoma tapaus Nasaretista, Jeesuksen julkisen toiminnan alku. Jeesus saa eteensä profeetta Jesajan kirjan ja sanoo: ”Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.” Tähän Jeesus lisää: ”Tänään, teidän kuultenne on tämä kirjoitus käynyt toteen.” Ilman epäilystä tämä ohjelmajulistus on ”raamatullinen”. Mutta onko raamatullista, että Päivi Räsänen, joka on itse hetero, kerta toisen jälkeen osoittaa sormellaan homoja?
Vanhimmassa eli Matteuksen evankeliumissa, sen Vuorisaarnassa Jeesus kieltää toisten tuomitsemisen. Vuorisaarna on eettisesti niin ankara, että se on tuottanut paljon päänvaivaa teologeille ja eksegeeteille. Ja tietenkin puolueelle, joka kutsuu itseään kristilliseksi. Paitsi avioeron ja vannomisen Jeesus kieltää myös mammonan eli omaisuuden hankkimisen vain itselle. Saksalainen teologi Dietrich Bonhoefer ilmaisi Raamatun viestin kirjoittamalla, ettei kristitty eikä kirkko elä itseään varten, vaan ”toista varten”.
Miten voisimme olla ja elää toista varten? Evankeliumien Jeesus tiivistää sen rakkauden kaksoiskäskyyn: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseäsi”. Jeesus puhuu ihmisten perinnäissääntöjä vastaan. Hän joutuu toistuvasti ristiriitaan fariseusten ja lainopettajien kanssa. Evankeliumit esittävät heidät tekopyhinä ja sanovat fariseusten pitävän tullimiehiä, ”syntistä naista”, mutta myös Jeesusta syntisinä.
Matteus, Markus ja Luukas kertovat yhtäpitävästi näistä kohtaamisista. Merkillisellä tavalla kertomukset tuntuvat tutuilta ja myös ajankohtaisilta. Eikö meillä nyt ole oikean uskon puolustajia, jotka kohottautuvat Jumalan ja Raamatun puolustajiksi? Ja sanovat samalla, että toisin ajattelijat ovat synnin ja Jumalan tahdon vastaisuuden puolella.
Korkein oikeus tuomitsi Räsäsen sakkoihin siitä, että hän lääkärinä ja kansanedustajana kiihotti kansanryhmää, homoseksuaaleja vastaan. Samalla oikeus alleviivasi hyväksyvänsä Raamatun käytön ja sen lainaamisen. Kun Päivi Räsänen tämän jälkeen trumppilaiseen tapaan heiluttaa Raamattua ja väittää uskonnon ja sanan vapautta loukatun, hän ei ymmärrä lukemaansa.
Yritänkö nyt tällä sanoa Päivi Räsästä fariseukseksi? Sitä en arvaa tehdä – olenhan varmaan itsekin syyllistynyt farisealaisuuteen. Yhden voin kuitenkin sanoa ja se ei ole mielipide vaan fakta: Kun Päivi aina vain uudestaan tökkii homoja ja puhuu heiudän syntisyydestään, vaikka neljä sormea osoittaa häntä itseään, Päivi Räsänen toimii aivan samalla tavalla kuin fariseukset aikanaan toimivat. —
