2. sunnuntai helluntaista, Matt. 16: 24 – 27, Asta Koponen

Asta Koponen
Keravan seurakunta

Näin vuosia sitten kansainvälisen, kristillisen teatteriryhmän esityksen. Aluksi yksi näyttelijöistä kuvaili tapahtumapaikkaa: kuvittele, että olemme hienoimmassa mahdollisessa linnassa, juuri sellaisessa jonka sinä haluat. Linnasta löytyvät kaikki viimeisimmät tekniset laitteet, upeimmat huonekalut, arvokkaita taideteoksia, kaikki maailman musiikki ja elokuvat loistokkaine saleineen, joissa niistä voi nauttia, kaikki maailman kirjat ja pelit. Ja paikalla on ympäri vuorokauden henkilökunta, joka on valmiina täyttämään pienimmätkin toiveesi. Saat sormia napsauttamalla herkkuja ja mieliruokia huippukokkien valmistamana. Ikkunoiden takaa avautuu järvi- tai merimaisema, kumpi sinusta vain on mukavampi. Laiturissa odottaa maailman loistokkain moottorivene miehistöineen valmiina viemään sinut ihan minne sinä haluat. Silmiä hivelevän kauniin puutarhan takana odottaa oma helikopteri lentovalmiina, milloin vain mieleesi juolahtaa lennähtää jonnekin. Autotalli on täynnä maailman parhaimpia polkupyöriä, kalliita urheiluautoja, maastureita, mitä vain kuvitella saattaa.

Näytelmä alkoi. Tympääntyneen näköinen mies astui huoneeseen. Palvelija riensi hänen luokseen.

”Miten voin palvella, herra?”
”Minulla ei ole mitään tekemistä.”
”Haluaisitteko kuunnella musiikkia tai katsoa jonkun elokuvan, herra? Tällä viikolla on tullut taas muutamia loistavia uutuuksia, joista pitäisitte varmasti.”
”Ei minua huvita.”
”Ottaisitteko jotain syötävää, herra? Mikä teille maistuisi juuri nyt? Suolaista vai makeaa?”
”En halua syödä.”
”Haluaisitteko lähteä matkalle, herra? Lentää jonnekin tai lähteä vesille? Pieni matka virkistää aina. Tai käydä vain ajelulla?”
”En jaksa.”

Keskustelu jatkui. Palvelija ehdotti ja mies vastasi kaikkeen ei huvita, en jaksa, ei kiinnosta. Lopulta mies huokaisi:

”Millaistahan helvetissä mahtaa olla, kun täällä taivaassa on näin järkyttävän tylsää!”

Palvelija katsoi hämmästyen: ”Voi herra hyvä, mikä saa teidät luulemaan, että olisitte muka taivaassa?”

– – Mikä saa meidät luulemaan, että elämässä tärkeintä on valtavat määrät rahaa, hieno linna tai edes kartano, ja luksusauto? Mikä saa meidät luulemaan, että haalimalla mahdollisimman paljon tavaraa löydämme onnen? Mikä saa meidät luulemaan, että ”sormia napsauttamalla” eletty helppo elämä on muka tavoittelemisen arvoista? Olisiko sellainen elämä ”taivaallista”?

”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” Siinä on Jeesuksen ohje todelliseen ”taivaalliseen” elämään. Ohje on järkyttävässä ristiriidassa sen kanssa, mitä elämältä yleensä halutaan.

Mitä tarkoittaa ”itsensä kieltäminen”?

Silloin kun elämässä tärkeintä on maallinen hyvä, lähtökohta on siinä, mitä minä haluan, mitä minä tarvitsen. Tekojeni motiivit ovat vääjäämättä itsekkäitä ja tavoittelen lähinnä vain omaa etuani. Kun Jeesus vaatii kieltämään itsensä, ”minä itse” en enää olekaan kaiken keskipiste. Keskipisteeseen asettuu lähimmäinen. Tekojeni motiiviksi pitäisi tulla toisen ihmisen hyväksi toimiminen. Silloin kuljen Jeesuksen jäljessä, toimin hänen esimerkkinsä mukaisesti.

Mitä tarkoittaa ristin kantaminen?

Virressä 442 sanotaan hienosti:
”Herran ristin kantajiksi
meidät kaikki kastettiin,
lähimmäisten auttajiksi
arkipäivän askeliin.”

Kaste liitti meidät Jumalan perheeseen, hänen huolenpitonsa suojaan, ja teki meistä Jeesuksen seuraajia. Jeesuksen seuraaminen itsensä kieltäen ja ristiä kantaen on itse asiassa jatkuvaa palaamista kasteen armoon. Se on Jumalan kiittämistä ja ylistämistä, ja lähimmäisen rakastamista Jeesuksen esimerkin mukaisesti.
Samalla ristin kantaminen on suostumista vaivannäköön uskon tähden. Se on uskollisuutta Jeesukselle ja hänen opetuksilleen, vaikka se vaatisi meiltä ponnisteluja, luopumista omasta, muiden pilkan kohtaamista. Tähän emme kykene omin voimin, vaan tarvitsemme siihen kasteen armoa. Meitä kannetaan.

Tuomas Kempiläisen ja Timo-suntion sanoin:
”Jos kannat ristiä,
se kantaa sinua.”
Jos kannat ristiä,
kannat nöyryyttä ja hiljaisuutta,
aikaa kohdata ja kuunnella.
Jos kannat ristiä,
kannat kipua ja kärsimystä,
rakkauden salattua siunausta.
Jos kannat ristiä,
kannat armoa ja toivoa,
uskoa sydämessä.
Jos kannat ristiä,
kannat kaipausta ja iloa,
pientä palaa taivasta.
”Jos kannat ristiä,
se kantaa sinua.”
(Timo Seppänen)