Jumalanpalvelukset > Lähetys

Kiirastorstain iltakirkko Turun tuomiokirkossa 1.4.2021 klo 19:30

Turun tuomiokirkkoseurakunta, Turun tuomiokirkko

01.04.2021 19:30

PYHÄ EHTOOLLINEN Kiirastorstai muodostaa pääsiäisjakson käännekohdan. Tuhkakeskiviikkona alkanut katumusaika päättyy kiirastorstain ehtoollisjumalanpalvelukseen. Kiirastorstain aihe on kertomus Jeesuksen ja hänen opetuslastensa viimeisestä yhteisestä ateriasta ja pyhän ehtoollisen asettamisesta. Kiirastorstain jumalanpalveluksen päätteeksi alttari riisutaan liturgisista esineistä ja vaatteista. Alttarin riisuminen aloittaa ristin ja ylösnousemuksen pääsiäisen, pääsiäispäivän iltaan jatkuvan kolmen päivän juhla-ajan, joka ilmaisee Kristuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen yhteenkuuluvuuden. Liturgia ja saarna: piispa Mari Leppänen Avustavat papit: Pete Hokkanen, Aulikki Mäkinen ja Tuomas Vaura Kanttori ja urkuri: Jukka Pietilä ja Markku Hietaharju VIRRET: 300 61:1- 959 77 TEKSTINLUKU KYNTTILÖIDEN SYTYTYKSEN YHTEYDESSÄ: MATT. 26:17–30 Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Minne tahdot meidän valmistavan sinulle pääsiäisaterian?” Jeesus sanoi: ”Menkää kaupunkiin.” Hän neuvoi, kenen luo heidän oli siellä mentävä, ja käski sanoa tälle: ”Opettaja sanoo: ’Hetkeni on lähellä. Sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa.’” Opetuslapset tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt ja valmistivat pääsiäisaterian. Illan tultua Jeesus kävi aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Heidän syödessään hän sanoi: ”Totisesti: yksi teistä on kavaltava minut.” Murheen vallassa he alkoivat toinen toisensa jälkeen kysellä: ”Herra, en kai se ole minä?” Jeesus vastasi heille: ”Minut kavaltaa mies, joka syö samasta vadista kuin minä. Ihmisen Poika lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa hänestä sanotaan, mutta voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään.” Silloin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: ”Rabbi, en kai se ole minä?” ”Itsepä sen sanoit”, vastasi Jeesus.
 Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.” Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.”
 Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle. PSALMI: Joh. 6:33 + Ps. 111:2–5 Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta
ja antaa maailmalle elämän. Suuret ovat Herran teot! 
Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.
  Mahtavat ja ihmeelliset ovat hänen työnsä, 
  iäti pysyy hänen vanhurskas valtansa,
iäti muistettavia ovat ihmeet, jotka hän on tehnyt. 
Anteeksiantava ja laupias on Herra!
  Hän ravitsee ne, jotka häntä pelkäävät, 
  hän muistaa liittonsa ikuisesti. Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta
ja antaa maailmalle elämän. ALTTARIN RIISUMISEN AIKANA LUETTAAN PSALMI 22:1–20 2 Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana. 3 Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa. Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa. 4 Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret. 5 Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan, 6 sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet. 7 Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka. 8 Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua: 9 "Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!" 10 Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla. 11 Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi, sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen. 12 Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä eikä kukaan minua auta. 13 Sonnien laumat piirittävät minua, villit Basanin härät minut saartavat, 14 kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua, kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan. 15 Voimani valuu maahan kuin vesi, luuni irtoavat toisistaan. Sydämeni on kuin pehmeää vahaa, se sulaa rinnassani. 16 Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen. Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan! 17 Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri. Käteni ja jalkani ovat runnellut, 18 ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun, 19 jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa. 20 Herra, älä ole niin kaukana! Anna minulle voimaa, riennä avuksi!