Yritys ja Erehdys Oy

 

Tosikertomus eräältä työpaikalta. Sopisi mallikuvaukseksi siitä, miten hommia ei pidä tehdä. 

Kyseessä oli kaikkien atk-työasemien vaihto. 

Uudet koneet ovat sinänsä hieno asia. Siitä tuli kiitoksia. 

Vähemmän tuli kiitoksia siitä, että tiedon jälkeen odoteltiin useampi kuukausi, että jotakin tapahtuisi. 

Sitten tuli tieto, että tyhjentäkää omien koneiden tiedostot, ja jos tarpeellisia on, tallettakaa ne palvelimelle yhteisiin tiedostoihin. Aikaa myöten selvisi, että ne oman koneen tiedostot olisivat olleet käytettävissä, palvelintiedostot taas olivat ties missä useita päiviä. Löytyivät toki ajan kanssa. 

Asentajat saapuivat. Ensi töiksi oma palvelin pois päiviltä. Yhteiset tiedostot siis pois käytöstä. Nettiyhteys ja perusohjelmat toimivat jotenkin, mutta ontuen ja milloin nyt suvaitsivat toimia. Asianhallinta katosi ja palasi sitten puutteellisena. Sellaiset ”erikoiset ohjelmat” kuin tekstinkäsittely ja tulostus vaikeutuivat oleellisesti. Ohjelmat eivät enää keskustelleet keskenään. Makrot hävisivät. 

Vanhat koneet otettiin pois. Lyötiin uutta rautaa tilalle. Oho, on kovasti eri näköinen. Mikä se tuo telakka on? Mihin se kottaraispönttö hävisi? 

Minkäänlaista laitteiston esittelyä ei ollut. Ei käyttöopastusta, ei edes opasvihkosta. Yrityksen ja erehdyksen kautta saatiin koneita käyntiin ja vähitellen päästiin ontuen työhön käsiksi. 

Osa ohjelmista hävisi. Saadaanko joskus takaisin? 

Puutteista reklamoitiin heti, mutta ne eivät kuuluneet asentajille. Heille kuului lyödä rautaa pöytään ja piuhat kiinni. Ei neuvoa. 

Aluekonttorin atk-tuki kävi pyynnöstä auttamassa, että saatiin osaan koneista tulostusmahdollisuus. 

Pääkonttorin atk-tukeen tehtiin päivittäin ilmoituksia, lähetettiin avunpyyntöjä. Joihinkin niistä jopa vastattiin. Sitten sieltä taisi väki lähteä joululomalle (ennen joulukuun puoltaväliä).

Tämän vuoden puolella otettiin yhteyttä yhä korkeammalle tasolle, ja lopulta alkoi tapahtua. 

”Me kun olimme ihan luulleet, että kaikki on kunnossa.” 

Hmm. Palvelukuvauksessaan heillä on, että puheluihin vastataan heti ja sähköpostiin päivän kuluessa. Todellisuus oli vastaamattomat puhelut ja puhelinviestit. Sähköposteista osaan tuli vastaus neljässä viikossa. Osaan ei koskaan. 

Hämmästyttävintä on, että saman ison firman kaikilla vastaavilla yksiköillä oli tehty sama laitteiden vaihto ja asennustyö, tämä yksikkö oli viimeisenä. Meniköhän kaikissa muissa kaikki yhtä pieleen? Eikö mitään opittu matkan varrella? 

Niin iloinen asia kuin uusien työvälineiden saanti voidaan tehdä kärsimysnäytelmäksi. 

Suunnitelkaa, hyvät päättäjät, tuollainen muutosprosessi, ja kysykää käyttäjiltä. Etukäteen.

 

 

 

8 kommenttia

  • Lauri Lahtinen sanoo:

    Tuo oli tarkka kuvaus nykyisestä erikoistumisesta. Olen kuullut kerrottavan kahdesta asnnusfirmasta, jotka tekivät työnsä molemmat ihan hyvin, mutta systeemi ei toiminut, kun kummankaan firman papereissa ei ollut kohtaa: Laita sulakkeet.

    Vuosia sitten hankin ensimmäistä laajakaistaa koneelleni. Tilasin avaimetkäteen periaatteella. Miehet asensivat, mutta systeemi ei toiminut. Kysyin, että eikö avaimetkäteen tarkoita, että homma on valmis ja yhteys toimii. Vetosivat toimeksiantoonsa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Lauri Lahtinen sanoo:

    Jatko. Olivat tehneet mitä piti ja siinä kaikki. Vika oli minun koneellani, mutta mitään neuvoa en saanut. Jos en olisi tuntenut asiantuntijaa, niin olisin ollut toimimattoman yhteyden hyyryläinen ilman hyötyä.

    Erikoistuminen, Laitteet tilataan yhdestä paikasta ja ne toimitetaan jostain varastosta ja toimeksianto on: Piuhat kiinni.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Lauri Lahtinen sanoo:

    Ainakin monet raivon tunteet ovat tulleet pintaan. Minäkin olen kuluttanut valtavan määrän kallista armonaikaa tietoloneiden kanssa, kun kielitaidottomana joudun kokeilemaan joka näppylää, että mitähän tuostakin tulee. Joskus jopa meni, kun testasin del-näppylää väärässä kohdassa,

    Olemme kauppiaan armoilla. Hän tekee testikysymyksen ja saa tietotasomme selville ja rohkaistuu myymään m inulle koneen, jota nörtille ei sopisi edes näyttää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Marja-Sisko, tästä mitä ilmeisimmin sangen asiantuntemattomasta tekstistäsi puuttuu se vaadittava hengellistys: Näin on myös meidän hengellisessä elämässämme!

    Jokin aika sitten olimme puolitoista vuotta evakossa, kun pääkallonpaikkatoimitaloamme saneerattiin (onneksi ei vielä meitä). Minulle oli luvattu uusi tietokone. Se ei koskaan saapunut työpöydälleni evakkotyöhuoneeseen. Koska muut saivat uudet koneet, niin minä nyysin itselleni yhden noista vaihtokoneista. Sekin oli sentään vähän parempi kuin oma kaputtini. Se sentään toimi, jonkin verran. Eli se oli parempi kuin ei mitään.

    Tulimme takaisin saneerattuihin tiloihin, mutta vieläkään minulla ei ollut sitä uutta konetta. No, nyt sitten kissojen ja koirien kanssa asiaa selvittämään. Selvisi, että eri paikkaan evakuoitu kirkkoherranvirasto oli saanut ylimääräisen koneen, joka oli sitten laitettu vierailijoitten käyttöön.

    Marja-Sisko. Älykkyytesi ei millään riitä arvaamaan, kenen kone tuo ns. ylimääräinen masiina oli! GRRRRRRRRRR! :o:p:(

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    PS: Eikä siitä sitten kulunut enää kuin puoli vuotta, ennen kuin pystyin tuolla koneella myös printtaamaan… :p

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    On se mukava, kun hommat helpottuvat tekniikan kehittymisen myötä!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jori Mäntysalo sanoo:

    Miten ihana kirjoitus! Lapsillani on leipää jatkossakin, koska toimivia tietokoneita ei ole keksitty. Asiayhteys huomioiden voi sanoa, että ei näköjään auta edes loitsu ja rukous.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mikko Hautanen sanoo:

    Tämä kuvio on epäilemättä nähty aika monessa paikassa. Tukitoimintojen ja hankintojen keskittämisessä, jotka kovasti muodissa ovat, käy poikkeuksetta niin, että päätöksiä tekevät jotkut muut kuin ne, jotka tietävät, mitä työpaikalla oikeasti tapahtuu ja on tarkoitus tapahtua.

    Vastasin aikanani omalta osaltani erään tutkimusryhmän tietokoneista ja ohjelmistoista eräässä suomalaisessa yliopistossa. Ryhmä ei ollut ihan keskivertotekstinkäsittelijöitä, vaan tottunut näpertämään enemmän ja vähemmän hankalien tieteellisen laskennan ohjelmistojen kanssa. Laitteistoa ja laskentatehoakin oli suht tuntuva määrä. Koko viritelmää hoidettiin itse, hankintoja myöten, ja yliopiston laskentakeskukseen ja it-palveluihin pidettiin aika pitkää etäisyyttä. Eivät varmaan halunneetkaan meitä päänsärykseen, tarpeemme kun olivat aika omalaatuisia.

    Homma toimi varsin hyvin, vaikka itse kehunkin. Aika monelta ryhmästä maailmalle lähteneeltä opiskelijalta ja väitelleeltä tohtorilta tuli jonkin ajan kuluttua sähköposti, jossa kerrottiin syvästä järkytyksestä uuden työpaikan tietojärjestelmien äärellä. Pohjanoteeraus taisi olla joku pieni italialainen kemian alan firma, jossa ei tietoturvasyistä sallittu henkilökunnan käyttää sähköpostia lainkaan. Porukka kävi kuulemma kadun toisella puolella nettikahvilassa hoitamassa sähköpostiasiat. Se oli varmaan sitten tietoturvallista.

    No, tästä kaikesta on jonkin verran aikaa. Sittemmin on mm. yliopistojen hankinnat keskitetty varsin tarkkaan, mistä syystä tietokoneiden ostaminen on kalliimpaa ja monin verroin hitaampaa. Laskennallisen tutkimuksen vaatimuksien sellittäminen hankinnoista vastaaville voipi olla myös aika haasteellista, kun oletus on, että tietokone on konttoritöitä varten.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Marja-Sisko Aalto

    Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!