Uutisen mukaan Espoossa on sovittu, että seurakuntien edustajien pitämien koulun päivänavausten tulee olla yleissivistäviä. Ne eivät siis ole hartauksia. Hartaudet ja vastaavat järjestetään kirkollisissa tiloissa niitä kaipaaville.
Espoon seurakuntien sivujen mukaan 55 % espoolaisista kuuluu kristilliseen kirkkoon, suomen- ja ruotsinkielisistä 68 %. Tältä pohjalta järjestely lienee syntynyt ja vaikuttaa järkevältä. Ja lisäksi siitä, että koulu on opetuslaitos eikä julistuslaitos.
Jos olisin pappi, mietiskelisin järjestelyä kuitenkin hieman. Olisin koulutettu ja vihitty ynnä palkattu pitämään hartauksia ja vastaavia, mutta minut juuri tällaisiin omistautuneena kutsuttaisiin jonnekin hoitamaan tehtävääni siten, etten saa hoitaa sitä. Miksi pappi kutsutaan, jos hän ei saa olla pappi?
Ehkä juuri siksi, että hän vain on pappi. Se mitä hän sanoo, on lopuksi sivuseikka. Tärkeintä on, että hän on paikalla, ikään kuin muistutuksena siitä, että jossakin toisaalla hänet voidaan tavata sinä minä hän on.
Yhteiskunnassa on monia muitakin aloja, joilla papit toimivat lähinnä olemalla paikalla ja tämä on perusteltua.
Tällainen yleinen ja tärkeä osallistuminen on jopa niin laajaa, että usein kuulee pappien kirkoissa pitämiin saarnoihinkin kohdistuvaa arvostelua.
Ne ovat kuulemma vain yleissivistäviä esitelmiä ja jotakin tylsiä eksegetiikan luentoja eikä niistä voi sanoa kuten Nummisuutareissa: Olitko kirkossa kun Kurkelan Juho saarnasi? Siinä pojassa asuu Jumalan henki. Kahteen osaan hän jakoi saarnansa. Ensimmäisessä kuvasi helvetin kauhuja ja toisessa taivaan riemuja.
***
Kävin kansankoulua 1970-luvulla. Päivänavauksen piti yleensä luokan opettaja. Veisattiin virsi, kuten Siunaa ja varjele meitä, joka hieman Kummelin tenavatähtiparodiaa muistuttavista kurkuista karjuttuna sisälsi koomisiakin piirteitä. Usein jostakin kirjasta luettuun tekstiin sisältyi muistaakseni jotakin uskonnollista, mutta en muista siitä enää mitään.
Pappeja kävi koulussa harvoin, esimerkiksi oppitunnilla kertomassa, mihin kristityt uskovat. Joskus vieraili joku onnellinen kitararyhmä laulamassa hengellisen laulun, mikä tuntui lapsesta vähän oudolta ja hämmentävältä.
Uskontotunnit olivat kouluaikoina yleissivistäviä. Jos joku, lähinnä sijainen, yritti vakuuttaa oppilaita oman kantansa suositeltavuudesta, nämä kyllä kiusasivat hänet sellaiseen tilaan, että yritys tylpistyi alkuunsa. Vain joistakin kouluista kantautui tietoja uskonnonopettajan ympärilleen kokoamista uskonnollisista nuorisoryhmistä. Pääosin opetus oli samansuuntaista kuin historiassa ja äidinkielessä.
Myöhempinä kouluvuosina opiskeltiin lähinnä vieraita uskontoja, moraalioppia, joka ei ole uskontoa, mutta jota opetettiin uskonnontunneilla ja kirkkohistoriaa. Erityisesti kristillisten oppien läpikäyminen oli uskonnonopetuksessa jo 70-80-luvulla melko vaatimatonta. Raamatunkertomuksia tehtiin kyllä paljon tutuksi. Tärkeältä tuntui tietää Ukko Yli-Jumala, Khrisna ja se, että Nikaiassa oli ollut kirkolliskokous.
***
Raamatun tekstien läpikäyminen uskonnonopetuksessa onkin yleissivistävän aamunavauksen näkökulmasta kiinnostava asia. Yleensä katsotaan, että Raamatun tekstien tunteminen kuuluu yleissivistykseen eikä sinänsä edellytä uskonnollista asennetta niihin.
Joku pappi voisikin piruuttaan, mikäli näin saa papeista sanoa, lukea aina aamunavausvuorollaan Raamatun tekstejä ja todeta, että niitä hän virkansa puolesta tuntee ja sopimushan oli, että harjoitetaan yleissivistystä. Antaa maantiedon opettajan avata päivä maantiedolla ja liikunnanopettajan urheilutiedoilla.
Luomiskertomusta, Nooan arkkia tai Jobin kirjaa ääneen aamulla koulussa lukiessaan pappi voisi viitata siihen, että tässähän on vain yleistä Lähi-Idän kulttuurihistoriaa kyseessä, elämänpuuta ja Gilgamesh-eeposta, luulisi sen käyvän kaikille kanssavaeltajille. Että tässäpä teille yleissivistystä, tehkääpä hyvin ja koettakaa välttää parhaanne mukaan metafyysisiä mielteitä ja uskonnollisia tunteita.
Vastaavasti voisi jostakin epäuskonnollisen toimijan aamunavauksesta, joka noudattelee vaikkapa kymmenen käskyn tai vuorisaarnan opetuksia, tehdä valituksen aluehallintovirastoon uskonnon tuputtamisesta salaa ja yksinteoin kravatitta kaulassa tuottamuksellisesti aiheutettuna
Entä sitten, jos pappi pitäisi yleissivistävän aamunavauksen esimerkiksi erilaisten kukkien kasvuolosuhteista ja lopuksi sanoisi, että antaa kaikkien kukkien kukkia ja niinpä toivotan siunausta päivääsi.
Olisiko tämä väärin, varsinkin, jos pappi sanoisi siunauksen toivotuksen olleen kulttuurinen ja yleissivistävä tervehdys, vähän samaan tapaan kuin tasavallan presidenttikin lausuu uudenvuodenpuheessaan tai sivistyskansan edustaja saksalainen sanoo grüss Gott tai ranskalainen Adieu eli ”jumalalle”.
***
Espoon ratkaisu tuntuu ihan järkevältä. Mutta liittyy siihen kysymyksiä ja jopa komiikkaakin, kuten yleensä julkista uskonnonharjoittamista koskevaan keskusteluun.
Se heijastaa monimutkaisuutta, joka lain suojaamaan uskonnonvapauden harjoittamiseen julkisessa tilassa liittyy. Lakihan ei näet suojaa sitä, mitä henkilö saa tehdä yksityisajallaan pimeässä ja salaa vaan sitä, mikä on julkisesti sallittua ja kiellettyä.
Itse Reaganin maassakaan ei ole koomiselta tuntuvalta järjestelyltä asian monimutkaisuudesta johtuen vältytty.
Yhdysvaltain Korkein Oikeus julisti joitakin vuosia sitten koulut uskonnonvapauden perusteella uskontoneutraaleiksi. Samalla se totesi, että koska koulujen oppilailla on kuitenkin uskonnonvapaus, koulujen tiloissa voi järjestää oppilaiden omia uskonnollisia tilaisuuksia, joita opettaja valvoo, mutta joita hän ei saa ohjata.
Lisäksi oppilaat käyvät lukuvuoden alussa ilmoittamassa kouluun uskontonsa pyhäpäivät, jolloin he eivät osallistu koulun toimintaan.
Uskonnon poistamisen seurauksena uskonto pesiytyi moniin kouluihin entistä hurjemmalla tavalla oppilaiden uskonnollisten kerhojen muodossa. Niitä saavat ulkopuoliset ja myös opettajat rahoittaa.
Niinpä esimerkiksi biologian opettajalta on kreationismin opettaminen biologian oppitunnilla kielletty, mutta jos hän on tämän suunnan fundamentalisti, hänellä on lakisääteinen oikeus ostaa oppilailleen kreationistista kirjallisuutta ja valvoa näiden kerhoa koulun tiloissa.
Eikös Jeesus kolmiyhteisenä Jumalana ollut sama kuin Vanhan testamentin Jahve eli Jeesus tappoi nuo lapset. Tämä on logiikka Kalevi. Ja eniten lapsia abortoi Jumala itse hukuttaen siköitä vedenpaisumukseensa ties kuinka monta sataa tuhatta.
Kyllä häpesin olla pappi, kun Espoon seurakuntien yhteisessä kirkkoneuvostossa läsnäolleena jouduin taipumaan virkamiesten neuvottelemaan sopimukseen Espoon kaupungin kanssa, jossa erityisesti kieleltään pappia rukoilemasta tai siunaamasta lapsia päivänavauksissa. Mikä merkitys on silloin papilla ja seurakunnalla? Lapset ja nuoret erityisesti kaipaavat ja tarvitsevat rukousta Jumalan puoleen ja Jumalan siunausta, jotta mielenterveysongelmat eivät liiaksi vie voimia, kun perheiden olot ovat mitä ne nykyisin ovat liian monessa espoolaisessakin perheessä!
Toivon, että maan seuraava hallitus palauttaa rukoukset ja siunaukset aamunavauksiin. Seurakuntayhtymän kirkkoneuvostossa ja kirkkovaltuustossa ja myös oman seurakuntani seurakuntaneuvostossa, oman kokemukseni mukaan, yli 98% päätöksistä tehdään ”yksimielisesti esityksen mukaan”. Olen kahdesti koettanut saada pöytäkirjaan eriävän mielipiteeni, mutta en ole siinä kokousteknisesti onnistunut!