Voisiko Venäjä käyttää taktista ydinasetta sotilaallisessa konfliktissa?
Dimitri Medvedev, joka toimii nykyisin Venäjän federaation turvallisuusneuvoston varapuheenjohtajana, on todennut Suomen mahdollisesta Natoon liittymisestä, ettei sen jälkeen voida enää puhua ydinaseettomasta Itämerestä. (Kuva: Venäjän Puolustusministeriö)
Kreml vahvisti vuoden 2020 puolustusasiakirjassa, että se harkitsee ydinasevaihtoehtoa vain kahdessa tilanteessa: 1) vastatoimena ydinaseiden tai muiden joukkotuhoaseiden käyttöä vastaan tai 2), kun "valtion olemassaolo on vaarassa".
Varsinkin jälkimmäinen kohta "kun valtion olemassaolo on vaarassa" on aiheuttanut spekulaatioita siitä, onko Venäjän ydinase doktriinissa nk. "eskalaatio de-eskalaation vuoksi" strategia. Strategian ydinajatus on yksinkertaisesti se, että Venäjä on valmis aloittamaan rajoitetun ydinsodan voittaakseen – eli lopettaakseen – perinteisen konfliktin. Tämä voisi tapahtua esim. käyttämällä taktisia ydinaseita. Niitä Venäjällä arvioidaan olevan reservissä noin 2000 kappaletta. Strategia perustuu siihen, että välttääkseen molemminpuolisen täystuhon, Yhdysvallat ja Nato ei tekisi ydinvastaiskua, vaan pyrkisi neuvottelujen kautta sopimukseen.
Professori Markku Kivinen, joka on toiminut Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin johtajana, julkaisi vuonna 2016 kirjan "Lähetin loppupeli" (Teos 2016). Siinä kuvataan fiktiivisesti Natoon liittynyttä Suomea, joka joutuu puuttumaan Naton ja Venäjän väliseen konfliktiin Baltiassa. Koska Venäjän tavanomaiset asevoimat ovat sidottuina muualla, se poistaa Natoon kuuluvasta Suomesta alueelleen kohdistuvan uhan laukaisemalla taktisen ydinaseen Helsinkiin. Venäjä pitää Yhdysvaltojen johtamaa Natoa suurimpana uhkana omalle turvallisuudelleen.
Kirja on hämmästyttävän ajankohtainen nykyisessä Ukrainan sotaan liittyvässä tilanteessa. Pienet maat ovat pelinappuloita suurvaltojen välisissä konflikteissa ja ne voidaan helposti uhrata suurvaltojen edun niin vaatiessa.
Tästä Suomellakin on historiallista kokemusta. Suomen sota oli Venäjän ja Ruotsin välinen sota, joka käytiin vuosina 1808–1809. Sodan syynä oli Venäjän ja Napoleonin Ranskan 7. heinäkuuta 1807 Tilsitissä solmima rauha. Sodan seurauksena Suomi liitettiin Venäjään. Toinen oli nk. Molotov–Ribbentrop-sopimus 23.8.1939. Sen solmimisen yhteydessä laadittiin salainen lisäpöytäkirja, jossa Itä-Eurooppa jaettiin Saksan ja Neuvostoliiton etupiireihin. Latvia, Viro ja Suomi määriteltiin lisäpöytäkirjassa kuuluviksi Neuvostoliiton etupiiriin. Sopimuksen seurauksena Baltian maat miehitettiin ja Suomessa syttyi Talvisota.
9 kommenttia
NATOn jäsenenä Suomeen ei kohdistu sen suurempaa, tosin ei myöskään pienempää, uhkaa kuin muihin NATO-maihin. Etulinjan maana Suomi olisi kylläkin yhtä vaaranalainen kuin muutkin NATOn Venäjään rajoittuvat maat, siis Viro, Latvia, Liettua ja Puola. NATOn ulkopuolella Suomi voisi olla houkuttelevampi hyökkäyksen kohde kuin Baltia tai Puola. Ukrainan sota osoittaa, mitä tuommoinen hyökkäys merkitsee ilman ydinaseitakin. Kynnys hyökätä NATO-maahan on korkea, siksi kannatan NATOon liittymistä.
Uskoontulossa ihmisestä tulee Jumalan työtoveri. Se kattaa kaiken, mitä itsekullekin kuuluu.
Ensimmäinen asia mikä uskovalle kuuluu on olla Jeesuksen todistaja, vt. Apt.1:8.
Ensimmäiset, yli 500 helluntaina Jerusalemissa todistivat kaikilla mahdollisilla kielillä juutalaisille, jotka olivat tulleet kaikkialta. Sen jälkeen Filippus todisti etiopialaiselle hoviherralle. Uskova on parhaimmillaan todistajana, kun hän ei sitä tilannetta itse hakemalla hae. ”Älkää huolehtiko miten tai mitä vastaisitte puolestanne tahi mitä sanoisitte; …. sillä Pyhä Henki opettaa teille sillä hetkellä, mitä teidän on sanottava.” (Luuk. 12:11,12)
Ei ole väärin tuomita Putinin toimet ja kannattaa hänen tuhoamistaan. Samoin ilmoitti USA, kun Saddam Husseinia, tai Gaddaffia, tai ben Ladenia jahtasi ja tuhosi.
Kaikissa näissä ilmiselvissäkin tilanteissa, uskovan tehtävä on olla Jeesuksen todistaja. Minulla on paljon ilmiselviä tapauksia, missä pahan edustajan tappaminen olisi saanut kirkon, kirkollisten kannatuksen. Siksi meidän on rukoiltava etukäteen, koko ajan, että ällä salli meidän joutua kiusaukseen. Jumalan työtoveruudessa on vastattu mm. niin, että asiat ovat etukäteen johdattautuneet pois pyssyn takaa ja pyssyn edestä muualle.
Voitonpäivän paraati ynnä Putinin puhe antoivat viitteitä siitä, että ”karhun kämmen” ei lyö, vaan on lyöty. Venäjän armeijan sekasorto on ilmeinen eri lähteiden mukaan.
Ydinaseet ovat olemassa, mutta kynnys niiden käyttöön ilmeisesti ylittyy paljon myöhemmin?
Tässä vaiheessa lähes koko maailma on kääntynyt Putinia vastaan. Venäjän kansan kääntyminen Putinia vastaan on lähellä? Merkit ovat jo ilmassa. Valheet paljastuvat.
Markku Kivisen fiktiivisessä kirjassa Putin oli syösty vallasta ja tilalle tuli paljon häikäilemättömämpi mies, joka turvautui ydinaseeseen.
”Voittivat he tai hävisivät katkenneen pään tilalle kasvoi uusia, jopa pahempia.” (Reijo)
Saddamin jälkeen astui näyttämölle ISIS, jolle Saddamin häviö toi tilaa ja mahdollisuuden.
Putinin puhe huomenna antanee osviittaa siitä, miten Venäjä aikoo hyökkäystään jatkaa. ”Voitonpäivänä” ei Putinilla ole voittoa kansalle kerrottavaksi, vain tappioita, jos Putin olisi rehellinen. Tietysti hän voi sepittää kertomuksen voitosta.
Kuuluin niihin, jotka jo varhaisessa vaiheessa arvioivat Venäjän hyökkäävän; kirjotin asiasta Loppiaisena. Kirjeiden lähettely ja vastausten vaatiminen olivat vain kehystystä todellisille aikeille.
Sen sijaan en usko Putinin tarttuvan taktiseen ydinaseeseen, vaikka Lavrov ja kumppnit ovat vihjailleet ydinaseesta. Jo yksin sen selittäminen venäläisille ei olisi ongelmatonta. Eikä Venäjä voi varmasti ennakoida, mikä olisi lännen vastaus.
Sen sijaan jonkin sortin kemialliseen aseeseen turvautuminen saattaa olla mahdollista. Onhan esitetty epäilyksiä, että Mariupolissa jotakin on jo käytetty.
Medvedevin puheet siitä, ettei Suomen liityttyä Natoon enää voitaisi puhua ydisaseettomasta Itämerestä, ovat propagandistista höpinää. Yleisen arvion mukaan Venäjällä on Kaliningradissa ydinaseita.
Ilmoita asiaton kommentti