“oikeudet ovat parantuneet”

-Yleensäkin kun puhutaan “oikeuksista” olisi syytä täsmentää mitä oikeuksia tarkoitetaan. Muuten kaikki jää vain sellaisen retoriikan tasolle, että “oikeuksien puolustaminen -hyvä”, “oikeuksien vastustaminen -paha.”

Avioliitto ja kirkkovihkiminen ei ole (minusta) oikeus, joka kuuluu jokaiselle. Eikä siinä ylipäätään ole ensisijaisesti kyse pareille tarjottavasta oikeudesta vaan parilta edellytetään sitoutumista elämänmittaiseen tehtävään, joka on annettu miehelle ja naiselle.

Tästä voi olla, ja saa olla, eri mieltä. Siitäkin mitä avioliitto on ja mistä vihkimis-seremoniassa on kyse. Tässä juuri näkemykset eroavat suuresti.

Mutta keskustelua auttaisi se, että ymmärretään, tai ainakin pyritään ymmärtämään, toisen näkökanta ja se miten sitä perustellaan. Jos perustelut eivät ole riittävät tai eivät vaikuta johdonmukaisilta, voi esittää tarkentavia kysymyksiä.

Tässä, ja monessa muussakin asiassa, on puhuttu enimmäkseen toisten ohi.

“Sari Weckström: ”

-Weckroth.

Ja Leeni, en haluaisi alkaa käydä vääntöä tästä asiasta nyt ja tässä, kun blogi käsitteli sitä miten keskustellaan. Tässä olisi syytä kuunnella ja yrittää ymmärtää toista puolta, ja olla leimaamatta yksiselitteisen pahaksi mielipiteensä vuoksi.

Ymmärrän sen, että jotkut näkevät avioliiton sellaisena, että “kaksi ihmistä haluaa elää elämäänsä yhdessä ja haluavat saada liitolleen siunauksen.”

Tämä kuuluu avioliittoon, mutta minusta sekä avioliitossa, että vihkimistilanteessa on kyse myös ja enemmän muusta. Sellaisesta, mikä voi olla liittoon astuville vaikeaa ja johon sitoutumisessa luvataan aika paljon. Ajattelen, että avioliitossa (sen kristillisessä kontekstissa) keskiössä ei ole rakastunut pari, vaan Jumalan luomistyö, tarkoitus ja suunnitelma.

“Vilkaisehan nyt Suomen ev.lut.kirkon voimassaolevaa kirkkojärjestystä. Siinä nimenomaan sanotaan “…on oikeus päästä osalliseksi kirkon pyhistä toimituksista”. Tässä ei tarvita näkemystä tai tulkintaa, silkka lukutaito riittää.”

-Nähdäkseni avioliittoon vihkiminen ei ole “pyhä toimitus”, johon osalliseksi pääseminen on jokaisen oikeus. Avioliittoteologia on kristillisessä kirkossa, ja luterilaisessa kirkossa, oma lukunsa, oli se kirjattu kirkkojärjestykseen tai ei. Nimenomaan ei ole kyse kirkkojärjestyksestä vaan teologiasta. Näin sen näen, koska usko on paitsi henkilökohtaista hengellisyyttä, myös teologiaa. Kirkkojärjestys on siinä sivuseikka.

Anteeksi että kysyn, mutta oletko henkilökohtaisessa uskossa Jeesukseen? En tarkoita epäillä sitä, mutta kun täällä monikin ottaa kantaa uskon, ja kirkon, ulkopuolelta asiaan.

“Mitä sitten tulee muihin oikeuksiin, joita katsoit olevan syytä täsmentää, niin Google ja lukutaito auttavat tässä. ”

-Jos on tarkoitus keskustella, niin silloin selitetään mikä se oma kanta on ja miten sen perustelee.

“Ei ole tarvis kiusata muita blogin lukijoita kirjoittamalla tuhatsivuista selontekoa sinulle vaikkapa runsaan sadan vuoden ajalta vähemmistöjen oikeuksien tilanteesta ja kehittymisestä kirkon näkökulmasta. Aineistoa löytyy pilvin pimein verkosta.”

-Ja jos keskustellaan oikeuksista, niin mielestäni on syytä tarkentaa mitä oikeuksia tarkoittaa ja miten perustelee näiden oikeuksien tarpeellisuuden.

Tätä on keskustelu, ja tämä on keskustelupalsta. Ja minusta on tosiaan aika ajoin syytä pysähtyä miettimään, ja keskustelemaan, siitä miten keskustelu oikeasti sujuu. Itse kunkin kohdalla. Haluaisin itse parantaa sitä ainakin omalta osaltani.