Finlandia-palkitun Ulla-Lena Lundbergin romaani Jää on järisyttävä lukukokemus. Huomaan yhä  pohtivani Monan ja kahden pienen tytön kohtaloa sen jälkeen kun he joutuivat muuttamaan pois Luodolta. Oppiko Mona itkemään? Miten tytöt selviytyivät rakkaan isän menetyksestä? Kirja on myös erinomainen saaristoseurakunnan elämän kuvaus sotien jälkeisestä Suomesta. Erityisen mieleenpainuva on nuoren papin ensimmäisen jumalanpalvelus. Lukija saa eläytyä jokaisen veisattuun virteen, tietää kuinka monta säkeistöä veisattiin ja millaisella volyymilla. Alkuvirren "Soi kunniaksi luojan" kajahtaessa ilmoille pappi toteaa, että hän ei ole koskaan kuullut sellaista veisaamista. "He veisaavat täysin palkein, hyvin harjoitettu pallea antaa laululle vahvan tuen, he laulavat rintakehä paisuneena, ilmatiehyet avoimina. He laulavat väkevästi ja he laulavat hitaasti, ja miesten matalan mylvinnän ja kuolemaa uhmaaviin korkeuksiin kohoavien naisäänten välillä vallitsee suurenmoinen jännite. Loppuvirren "Kuin nousee valossansa" seurakunta veisaa "sellaisella innolla, että hän käsittää, että vastedes hänen on valittava pitempiä virsiä."

Virret rakentavat siltaa

Kuvauksessa näkyy kirjailijan, papin tyttären, syvällinen perehtyneisyys aiheeseen.
Lehtihaastattelussa Ulla-Lena Lundberg kertoi alkaneensa vierastaa kotinsa kirkollisuutta 11-vuotiaana ja ryhtyneensä agnostikoksi. Mutta Kilimanjaron vuoren rinteillä vuonna 1976 tapahtui jotakin, mikä vaikutti hänen asenteeseensa omaa taustaansa kohtaan..
Yhdellä kantajista oli mukana kasettisoitin, josta kuului swahilinkielinen jumalanpalvelus. "Kantajat yhtyivät virsiin ja tajusin, että osasin samat virret ruotsiksi. Niinpä aloin veisata. Siitä lähtien minun on ollut helpompi myöntää, että kulttuurini on kristillinen.”

Siinä on virren voima. Yksi tehtävämme Virsikirjan lisävihkotyöryhmässä on ollut etsiä sellaisia virsiä, jotka yhdistävät ihmisiä yli kieli- ja kulttuurirajojen. Olemme kahlanneet läpi materiaalia eri kirkkojen virsi- ja laulukirjoista. Olemme saaneet mapillisen ehdotuksia lauluista, joita lisävihkoon voisi liittää. Olemme kartoittaneet aihepiirejä, joista vielä puuttuu virsiä. Kuitenkin niin, että emme pääsääntöisesti etsi "täsmävirsiä" vaan virsiä, jotka voisivat elää monenlaisissa tilanteissa ja elämän käännekohdissa.

Kulkeeko Lapsosen tie virsikirjan lisävihkoon?

Yksi ryhmänsä ovat tutut laulut, jotka ovat aiemmin olleet ehdolla virsikirjaan mutta eivät ole syystä tai toisesta sinne päätyneet. Näihin kuuluu Immi Hellénin sanoittama ja P.J.Hannikaisen säveltämä Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Jotkut seurakuntien työntekijät ovat esittäneet toiveen tämän laulun sisällyttämisestä lisävihkoon. Perusteena on, että ”sitä lauletaan kuitenkin". Laulun neljästä säkeistöstä kolmas, "Ja syntikin mustia verkkoja vaan on laajalle laskenut korpehen maan" on jo pitkään ollut poissa laajemmasta käytöstä. Välillä huomaa, että myös tuttu säkeistö "On pimeä korpi ja kivinen tie ja usein se käytävä liukaskin lie” jätetään laulamatta, kenties siksi, että säkeistön lopussa puhutaan lankeamisesta.

Kyseisen laulun arvo suomalaisessa sielunmaisemassa on kiistaton. Se on sanallinen vastine suojelusenkeli-taululle, joka tuhansissa suomalaiskodeissa ripustettiin lapsen vuoteen viereen. Mutta tulisiko laulun sisältyä virsikirjan lisävihkoon? Tästä asiasta on käyty vilkasta keskustelua.Monille suomalaisille laulu on käsite, joka ymmärretään kokonaisuutena, ei analysoiden jokaista säkeistöä erikseen. Laulu merkitsee lohdutusta ja turvaa. Silloin kun surulle ei löydy sanoja, lauletaan Suojelusenkeli. Se lauletaan myös silloin, kun rukoillaan lapselle johdatusta ja varjelusta. Mutta entä laulun sanoma? Onko laulun mukaan Jumalan huolenpito riippuvainen siitä, miten vahvasti lapsi jaksaa pitää enkelin kädestä kiinni? Entä jos lapsen ote herpaantuu? Putoaako lapsi? Vai viekö enkeli lapsen perille asti vaikka lapsi, vastoin laulun nimenomaista ohjetta, vetää kätensä enkelin kädestä pois?  Kiinnittääkö laulu katseen enkeliin, vaikka uskon kohde tulisi olla Taivaan isä ja Jeesus. Vai olisiko lopultakin niin, että enkeli tässä laulussa edustaa Jumalan läsnäoloa maailman keskellä?

Kiitosvirsiä veisaavat elävät pitempään

Tuntuu hyvältä, että virret ja lisävihko kiinnostavat ihmisiä. Noin viikko sitten sain puhelinsoiton  lähetystyön legendalta Päivö Parviaiselta. Hän halusi keskustella hengellisten laulujen merkityksestä nuoren elämässä. Erityisesti hän painotti duurivoittoisten laulujen vaikutusta ihmisen hyvinvointiin ja jaksamiseen. Kiitoslaulut ja virret auttoivat häntä kestämään työn paineet lähetyspioneerina Kiinassa. Kertoipa hän senkin, että tieteellisten tutkimusten mukaan ihminen, joka laulaa iloisia lauluja ja ylistysvirsiä, elää pitempään. Ehkäpä tässä onkin pitkän iän salaisuus: 100-vuotias Päivö Parviainen aloittaa jokaisen uuden päivän kiitosvirrellä Jumala loi tai Päivä vain ja hetki kerrallansa!