Viljellä ja varjella
Lähettyvillä asuva nuorehko maanviljelijä nauroi iloisesti traktorin kopista ja huiskautti kättään tullessaan tiellä vastaan. Nauru ei aina ole yhtä herkässä maata viljelevillä, eikä muillakaan, kun olemassa ovat ne monenlaiset työn paineet ja elämisen kiireet. Onneksi heitä on yhä, jotka jaksavat uskoa ihmisen perustyöhön. Jotka jatkavat sitä työtä, jota esi-isät ja -äidit ovat aloittaneet peltoja raivaamalla ja viljelemällä ja jaksavat mennä navettaan arkena ja pyhänä, niin jouluna kuin juhannuksenakin, hoitamaan eläimiään.
Lämpimästi muistan lapsuuteni Lemmikkiä ja Ruusua, naapurin Ilonaa ja Vikkelää, tai omia lehmiämme myöhemmältä ajalta, jotka pitivät huomattavasti enemmän Leinon Nocturnesta kuin jostain tunnelmaltaan kylmemmästä runosta, joita niille lausuin työtä tehdessäni.
Meidän Piispamme, tämän maamme pohjoisimman osan, suoritti tarkastusta seurakunnassa ja vieraili erään perheen navetassa, jossa hän siunasi talonväen, eläimet ja samalla sen työn, jota siellä tehdään.”Piispa siunasi maatilayhteisön”, otsikoi paikallinen sanomalehti. Piispa Samuel Salmi sanoi kantavansa huolta siitä, että maataloustuottajat jaksaisivat, sillä he tekevät raskasta työtä, jossa ovat ympäri vuorokauden vastuussa. He toimivat lähimmäisten auttajina, perustarvikkeiden tuottajina, huolehtivat hyvinvoinnistamme ja samalla luomakunnasta. Näin Piispa oli sanonut lehden mukaan.
Maanviljelys on harvinainen työmuoto, sillä Jumala on sen suoraan ihmiselle osoittanut, pannut viljelemään ja varjelemaan. Eikä yksikään viljelijä tule toimeen ilman Jumalaa, sillä Hän ”säät ja ilmat säätää.” Voimaton siinä työssä ihminen yksin olisi. Nyt vielä pellot ovat lumen alla, mutta maataloustuottajan katse suuntaa kevääseen, eivätkä työt lopu talvellakaan.
Jospa tämänkin ajan viljelijä kuin muissakin töissä olevat saavat kokea todeksi Kristinopin sanan:”Silloinkin, kun työ on raskas taakka, Jumala kätkee siihen siunauksen.” Siinäkö se onkin, se jaksamisen salaisuus!
2 kommenttia
Emilia! Sinä ymmärrät maaseutua ja maaseudulla asuvia. Mitään vastakkaisasettelua ei koskaan tulisi olla maaseudun ja suurten asutuskeskusten välillä. Ihmiset tarvitsevat toisiaan.Tarvitaan myös erilaisia töitä. Auringon säteet kimaltelivat tänään peltojen päällä. Ne avasivat näkymää tulevaan.
Elävä maaseutu on tärkeä asia. Se on sitä tietenkin kulttuurihistoriallisesti, maisemallisesti jne. Mutta myös ihan turvallisuuden näkökulmasta. Meillä on oltava riittävästi omaa ruuantuotantoa omassa maassa, jotta emme kuole nälkään, jos vaikka joku katastrofi sulkisi valtion rajat ja ruuan tuonnin ulkomailta.
Epävarmuus toimeentulosta on suuri riski ihmisen terveydelle ja jaksamiselle. Saatan kuvitella, että nykyinen maatalous alati vaihtuvine ja muuttuvine tukijärjestelmineen on omiaan aiheuttamaan epävarmuutta ja stressiä maanviljelijöille.
Ilmoita asiaton kommentti