Viimeinen tuomio ja kristityn toivo

Caroline siirtyi ajasta iäisyyteen 18 vuotiaana. Hän oli syvästi uskostaan todistava. Sen lahjan Jumala oli hänelle antanut. Niinpä saamme kerran tavata hänet taivaan ikisaleissa, kun meidänkin aikamme on koittanut, ja Kristus herättää meidät kuolleista Jumalan kirkkauden saleihin.

Sunnuntai 25.11.2018
Tuomiosunnuntai eli Kristuksen kuninkuuden sunnuntai
Kristus, kaikkeuden Herra
Vaihtoehtoinen saarnateksti: Joh. 5: 22-29

Tuomiosunnuntaiksi on annettu tavanomaisten tekstien lisäksi myös kaksi vaihtoehtoista tekstiä. Joh. 5:22-29 on niistä ensimmäinen.

Jeesus kertoo, että hän, Jumalan Poika, on saanut Isältä kaiken vallan. Isä ei tuomitse ketään, kaikki tuomiovalta on annettu Pojalle, Jeesukselle, joka on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Kristuksen tullessa takaisin tämä rajaton valta tulee täydessä kirkkaudessaan ja kunniassaan näkyviin. Kaikki tapahtuu yhdellä kertaa, kun hänen paluunsa hetki koittaa.

Jeesuksen puheessa mainitaan tuomio kaksi kertaa. Ensinnä siinä todetaan, että Jeesukseen uskovaa ei tuomita, vaan hän vapautunut tuomiosta. Sitten toisessa yhteydessä sanotaan, että ihmiset tuomitaan tekojensa mukaan. Professori J. Ramsey Michaels kirjoittaa, että nämä täydentävät toisiaan. Ensimmäinen puhuu hengellisestä heräämisestä ja sen mukana tulevasta vapauttavasta tuomiosta. Tuomio tapahtuu tässä ja nyt, kun ihminen kuulee Jumalan sanan ja saa ikuisen elämän osallaisuuden jo nyt tämän elämän aikana. Heitä tuleva tuomio ja rangaistus ei enää kohtaa.
Toinen kerta puhuu aikojen lopulla olevasta tulevasta tuomiosta, joka ei enää koske niitä, jotka ovat uskossa vastaanottaneet Jumalan sanan vapauttavan tuomion ja ovat jo siirtyneet kuolemasta elämään.

Voimme siis todeta, että meille Jeesuksen omille ratkaisu on jo tehty. Evankeliumin sana on meille ojennettu pyhän kasteen kautta, ja niin meille kuuluu Jumalan sanan vapauttava tuomio: Jumalan lapsina saamme synnit anteeksi annettuina käydä taivaan riemuun. Saamme odottaa Kristuksen takaisin tuloa suuren ilon vallassa. Pelastus on meitä lähellä, riemu ja suuri autuus odottaa meitä, kun saamme kohdata rakkaan Vapahtajamme kasvoista kasvoihin.

Sen sijaan lain sana on kohtaava ankarana niitä, jotka eivät ole vastaanottaneet Jumalan armoa, vaan ovat torjuneet Jumalan sanan ja sakramenttien kautta tarjotun Jumalan hyvyyden ja laupeuden. Silloin he joutuvat teoistaan vastuuseen ja tuomio on sen mukainen.

Viimeisen tuomion tavoite on se, että perkele tuomitaan kaikesta pahuudestaan. Silloin paha loppuu, kun pahan alkuperä ei enää pääse sotkemaan olemassaoloamme vaan ainoastaan Jumalan täydellisen hyvän työn hedelmät ovat luonamme iankaikkisen elämän täyteydessä. Kristuksen näkyvä vallan otto toteutuu ruumiin ylösnousemusta seuraavassa uudistuneessa paratiisissa, silloin kun usko on muuttunut näkemiseksi ja ajalliset vaivat ikuiseksi iloksi.

  1. Matias Roto:””Tämä merkitsee, että laiminlyömällä oman vastuunsa lastensa pelastuksen antavan sakramentin saamisesta lastensa hyväksi he jättävät lapsensa perisynnin takia kohtaavan onnettomuuden uhriksi.””

    Pelastuvatko tällaiset vanhemmat kuitenkin kasteensa kautta?

    Entäpä jos kastamaton lapsi haluaa vanhempana MENNÄ itse kasteelle niin kuinka on pelastuksen laita?

    Eikö jos ITSE PÄÄTTÄÄ MENNÄ kasteelle, niin eikö se ole omaa TEKOA eli voiko omalla teolla pelastua?

    • Ari

      1) Jos vanhemmat omaa uskottomuuttaan jättävät lapsensa kastamatta, niin tällainen laiminlyöntihän kertoo, etteivät itsekään enää elä uskossa eli he ovat luopuneet oman kasteensa antamasta pelastuksen osallisuudesta. Heistä on tullut vertauksen tuhlaajapojan turmiossa eläviä. Sen sijaan sellainen joka elää todeksi omaa Jumalan lapseuttaan kastattaa lapsensa vaikka vainojenkin uhatessa, koska he ymmärtävät iankaikkisuuden perustuvan kasteessa annettuun Jumalan armoon.

      2) Lähetysmailla kohtaamme kerta toisensa jälkeen ihmisiä, jotka eivät ole saaneet kastetta lapsena. Kun heille on saarnattu evankeliumia ja he ovat vastaanottaneet Jumalan Pyhän Hengen antaman kutsun, niin heille aletaan pitämään kastekoulua, joka sisällöltään on kuin suomalaisen rippikoulun kaltainen. Sen jälkeen heidät kastetaan.

      Suomessa on useastikin käynyt niin, että rippikouluun on tullut ennestään kastamattomia nuoria. He osallistuvat kuten muutkin kaikkeen opetukseen. Sitten aivan rippikoulun lopussa heidät kastetaan ja useimmiten he haluavat myös osallistua konfirmaatioon toisten kanssa, vaikka aikuisen kaste jo sinänsä antaa samat oikeudet kuin konfirmaatio. Konfirmaatiohan on oikeastaan vain varttuneempana tehty julkinen tunnustautuminen lapsena saatuun kasteen osallisuuteen.

      Olen myös toimittanut kasteen sellaisille aikuisille, jotka vanhempien virheellisen kasteopin takia ovat lapsena jääneet kristinuskon ulkopuolelle. Heillekin on pidetty suunnilleen rippikoulun sisältöinen kastekoulu.

      3) Korostat väärällä tavalla tuota aikuisen ITSE tekemää päätöstä mennä kasteelle. Ihminen on siinä määrin perisynnin vallassa, että kukaan ei itse oma-aloitteisesti käänny kristinuskoon, ellei Pyhä Henki häntä Jumalan sanan välityksellä vedä parannukseen. Luonnollisessa tilassaan ihminen vain pakenee Jumalaa niin paljon kuin pystyy.

      Tästä sanoo Jeesus Raamatussa

      Johanneksen evankeliumi:

      15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.

      Tunnustuskirjoissamme sama asia sanotaan seikkaperäisemmin selitettynä.

      ”Puhdas, Jumalan sanan mukainen oppi tältä osin

      1. Me opetamme, uskomme ja tunnustamme, että ihmisen ymmärrys ja järki ovat hengellisissä asioissa sokeat. Hän ei omilla kyvyillään ymmärrä mitään, niin kuin on kirjoitettu: (1 Kor. 2:14) ”Luonnollinen ihminen ei ota ensinkään vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on, sillä se on hänelle hulluus, eikä hän voi sitä ymmärtää”, jos häneltä kysellään hengellisiä asioita.

      2. Samoin me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että ihmisen uudestisyntymätön tahto ei ainoastaan ole kääntynyt pois Jumalasta, vaan siitä on tullut Jumalan vihollinen. Se haluaa ja tahtoo yksinomaan pahaa, sitä mikä on Jumalan tahdon vastaista, niin kuin on kirjoitettu: (1 Moos. 8:31) ”Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka” ja edelleen: (Room. 8:7) ”Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.” Todellakin: yhtä vähän kuin kuollut ruumis voi palauttaa itseään ruumiilliseen, maalliseen elämään, yhtä vähän kykenee syntiinsä hengellisesti kuollut ihminen herättämään itseään hengelliseen elämään. On kirjoitettu: (Ef. 2:5) ”Kun olimme synteihin kuolleita, hän on tehnyt meidät eläviksi Kristuksen kanssa.” Siksi ei meillä ole itsellämme mitään kykyä ajatella hyvää, ikään kuin omasta takaa, ”vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalalta” (2 Kor. 3:5).

      3. Jumala, Pyhä Henki, ei kuitenkaan vaikuta kääntymystä ilman välineitä, vaan hän käyttää siihen Jumalan sanan saarnaa ja kuulemista, niin kuin on kirjoitettu: (Room. 1:16; Room. 10:17) ”Evankeliumi on Jumalan voima pelastukseksi” sekä: ”Usko tulee Jumalan sanan kuulemisesta”. Jumala tahtoo, että hänen sanaansa kuunnellaan eikä siltä tukita korvia. Siinä sanassa Pyhä Henki vaikuttaa ja avaa sydämet, niin että ne ottavat sanasta vaarin, niin kuin Ap.t. 16:14 kertoo Lyydialle tapahtuneen. Kääntymisen saa aikaan yksin Pyhän Hengen armo ja voima, ihmisen käännyttäminen on yksin hänen työtään. Ilman hänen armoaan jäävät meidän tahtomisemme (Room. 9:16) ja juoksemisemme turhiksi, ilman hänen antamaansa kasvua eivät meidän istuttamisemme, kylvömme ja kastelumme (1 Kor. 3:7) tuota tulosta. Niinhän Kristus sanoo: (Joh. 5:5) ”Ilman minua te ette voi mitään tehdä.” Näillä harvoilla sanoilla hän epää vapaalta tahdolta kaikki kyvyt ja lukee kaiken Jumalan armon ansioksi, jottei kukaan voisi kerskata Jumalan edessä (1 Kor. 9:16).”

      4) Se joka kuvittelee kastetta omaksi teoksi on todella langennut pois Jumalasta, koska hän kuvittelee itseään jumalaksi, koska hän kuvittelee pystyvänsä tekemään Jumalan tekoja. Jumalan sanastahan me tiedämme että kaste on Jumalan teko ja kasteen ihminen saa täysin lahjaksi ilman pienintäkään omaa tekoa tai ansiota, koska se on vain ja ainoastaan Jumalan työ, koska vain Jumala yksinään voi meidät pelastaa.

      Muistatko kuinka jo useasti olen kirjoittanut sen että Pietarin helluntaisaarnassa kasteen vastaanottaminen on alkukielessä passiivi -muodossa, mikä tarkoittaa että ihminen on teon varsinaisen tapahtuman alus, mutta että hän on siinä yhtä lailla oma-aloitteinen kuin muovailuvaha muovailijan kädessä. Voimme jopa sanoa että jopa pahempikin, koska syntinen olemuksemme pyrkii pistämään hanttiin niin paljon kuin pystyy.

      ”Ottakoon kasteen” on alkukielellä

      βαπτισθήτω

      baptisthētō

      mikä sanana on: verbi, aoristi, imperatiivi, passiivi – yksikön kolmas persoona , (V-AMP-3S)

    • Ari

      Lapsi kastetaan sellaisissa perheissä, missä molemmat tai jompi kumpi vanhemmista on kristitty. Näin huolehditaan siitä, että lapsi myös saa kristillisen kasvatuksen.
      Tätä edellyttää myös Suomen uskonnonvapauslaki.

      Aikuinen kastetaan, kun hänelle ensiksi on annettu kasteopetusta niin, että hän tietää mitä kasteessa tapahtuu. Kirkkomme on antanut ohjeet siitä miten tuo opetus järjestetään. Käytännössä useinkin se toteutetaan yksityisopetuksena, vain muutamissa tapauksissa opetusta annetaan ryhmissä.

      Alkuseurakunta antoi useinkin tuonaikaisen juutalaisen tavan mukaisesti opetusta parisen vuotta ennen kuin kaste toteutettiin. Tuolloin sääntönä oli se että koko perhe kastettiin yhtä aikaa niin että samassa taloudessa olevat kaikki kääntyivät kristinuskoon yhtä aikaa. Vanhoissa käsikirjoissa annettiin ohjeeksi että ensiksi kastettiin lapset ja sen jälkeen aikuiset. Koko yhteiskunta oli tuohon aikaan hyvin yhteisöllinen. Siksi myös kasteopetus annettiin ja kasteet tehtiin koko talon väelle yhtä aikaa.

      Kirkon alkuaikoina, kun lapsi syntyi kristittyyn perheeseen, niin heti synnytyksen jälkeen lähdettiin hakemaan pappia kastetta suorittamaan. Kasteen toimitus riippui sitten siitä miten nopeasti pappi ehti paikalle, tai miten perhe pystyi osallistumaan messuun, missä pappi oli säännöllisesti paikalla. Tämä käytäntö oli niin luonnollinen että ensimmäisen kerran tästä kasteen ajankohdasta syntyi julkinen keskustelu 200 -luvun puolivälissä Karthagon synodissa, kun muuan piispa halusi siirtää kasteen välittömästä syntymän jälkeisestä viikon päähän syntymästä, niin että lapsi olisi jo ehtinyt kunnolla kuivumaan ja kasteen toimitus olisi kätevämpää hoitaa. Tämä käytännön näkökulmalla perusteltu uutuus siirtää kaste viikon päähän syntymästä kuitenkin torjuttiin tuossa synodissa, koska pidettiin kiinni siitä vanhemmasta alkuperäisestä periaatteesta, että kaste toimitettiin heti kun se käytännössä oli mahdollista toteuttaa.

Kirjoittaja

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25