Viides käsky on kumottu.

Viides käsky on kumottu. Saa varastaa kaupasta niin paljon kuin haluaa, eikä siitä seuraa mitään.
Edun saa nyt jokainen lapsi, jolla ikää ei ole liikaa. Näin kuuluu olevan ainakin Jyväskylässä.
Lapsilla on siellä kova kisa siitä, kuka varastaa eniten. Eikä kauppiailla ole keinoja estää edes sitä.
Tulevat isolla porukalla kauppaan ja vievät mitä haluavat. Mitä siinä kauppias voi. Jos jää kiinni, niin siitä ei seuraa mitään hankalaa.

Onkohan jotenkin lipsuttu näissä kasvatusasioissa. Joidenkin mielestä koulun tehtävä on hoitaa kasvatusta. Moni luulee kouluilla olevan hyvät valmiudet kaikkien ongelmien setvimiseen.
Tosiasia on paljon karumpi. Koulut ovat melkoisen kädettömiä kasvatusasioissa. Lapselle jos jälki-istunto on yhdentekevää ja kun muuta rangaistusta ei saa antaa, niin minkäs teet.

Ai. Otetaan vanhempiin yhteys. Siitäpä ei ole aina mitään apua. Syy huonoon käytökseen on opettajissa, kun eivät hoida kasvatusta. Opettajat on nykyisin helppo syyllistää.

Harva vanhemmista tuntuu käsittävän että, opettajien mahdollisuudet puuttua asioihin on tarkkaan laissa määrätty. Muut keinot on lain vastaisia. Eli jos opettaja havaitsee laillisten keinojen tehottomuuden, niin mitään ei ole enää tehtävissä. Lapset saa tehdä mitä mieleen juolahtaa.

Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Mutta minkähänlainen ? Olisikohan kirkon aika paneutua enemmän varhaisnuorisotyöhön ?

  1. Pekka en tuomitse sinunkaan uskoa, näytän ettei se ole evankeliumin mukaista vaan seuraat ihmis selitelmiä. Vapaasti saat uskoa valheeseen puhtaan evankeliumin sijasta.

    Jeesus lupaa evankeliumissa selkeästi että Hän tekee vapaaksi synnin orjuudesta, tässä ero valheen ja aidon evankeliumin välillä.

    34 Jeesus vastasi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.
    35 Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti.
    36 Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.(Joh.8)

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.