Viestinnän muutos on valtasuhteiden muutos

Elämme kirjapainon keksimisen jälkeen suurinta viestinnän muutosta. Viestit kulkevat aikaan ja paikkaan katsomatta. Tietoa ja informaatiota on saatavilla kotisohvalla tai laiturin nokassa.

Asiantuntijat ovat oppineet hallitsemaan tiedolla ja heitä tämä hermostuttaa. Esimerkiksi lääkärit tuskailevat, että potilas tulee vastaanotolle ja kertoo diagnoosin, usein vieläpä oikein. Lääkärin tehtäväksi jää toimia resepti- ja läheteautomaattina.

Viestinnän muutosta leimaavat dialogi, aktiivinen läsnäolo, odotukset että ollaan yhteyksissä, vapaus ajasta ja paikasta, sukupolvien välinen ero, viestintätekniikan yhtäältä mahdollistava ja toisaalta eriarvoistava vaikutus.

Kirkkokin huutaa vapaaehtoisuuden perään, mutta samalla tietoverkot ovat osallisuuden este. Vapaaehtoiset eivät pääse viranomaisten tietoverkkoihin. Miten silloin voidaan toimia tasavertaisesti yhdessä?

Sähköinen ja kasvokkain viestintä eivät ole vaihtoehtoja. Tapoja ei käytetä joko tai vaan sekä että. Oleminen yhdellä torilla ei riitä, samaan aikaan tulee liikkua torilta torille.

Järjestelmällisen ja säännönmukaisen viestinnän lisäksi tarvitaan luovuutta ja kaoottisuutta. Verkossa singahtelevat viestit luovat ja jäsentävät todellisuutta muulla kuin analyyttis-matemaattis-loogisella tavalla. Kaaosta ei voikaan ajatella poikkeustilaksi vaan kehityksen edellytykseksi

Viestinnän muutos haastaa myös johtamisen.

Perinteisessä esimies-alaistilanteessa esimies on tähti ja alainen on palvelija. Hierarkkinen ja autoritaarinen mielikuvaa ohjaa toimintaa. Esimies tietää enemmän ja paremmin tai ainakin luulee niin.

Viestinnän muutos haastaa toiseen asetelmaan. Mikä se olisi? Kaksi tähteä tuikkimassa vierekkäin vai ”toinen toistenne palvelemisesta kilpailkaa keskenänne”?

Sankarijohtajien aika on ohi. Viestinnän muutos kutsuu jakamaan johtamista ja tasaamaan valtaa. Jos ei ole vuorovaikutuksen kulttuuria, seurauksena on kömpelöä käyttäytymistä. Tietämisellä johtamisella on rajansa. Tieto paisuttaa, dialogi kasvattaa.

Tieto ja tietäminen tapahtuvat suhteissa. Tietoa voidaan hallinnoida mutta tietämistä ja ymmärtämistä ei. Tiedolla johtaminen sivuuttaa merkitykset ja tulkinnat, jotka kuitenkin ohjaavat toimintaamme.

Johtaminen on aina viestintää. Yhteisön koossa pitäviä liimoja ovat yhteiset foorumit, yhdessä tekeminen ja dialoginen viestintä. Sankarijohtaja, joka viestii ylhäältä paremmin osaajana ja tietäjänä, vieraantuu yhteisöstään. Alkaa johdon levitointi. Kun joku sitten ajattelee uudella tavalla, se tulee yllätyksenä.

Dialogissa yllätykset ovat lahjoja. Autoritaarisissa hierarkioissa yllätykset ovat uhkia. Moniäänisyys rikastaa, yksiäänisyys köyhdyttää.

Joskus tuntuu, että kirkon työyhteisöissä on kovin ohut käsitys viestinnästä. Niin ohut, että voidaan kysyä, onko sen takana ohut käsitystä ihmisestä ja sosiaalisista suhteista.

On kiusallista toistuvasti kuulla, kun ihmiset sanovat etteivät tule kuulluiksi. Mistä tulee kuulluksi tulemisen tunne? Eräs ryhmä luetteli tuntomerkkejä: häiriöttömyys, elekieli, tilan tekeminen samalle tasolle, muurit ja pöydät pois välistä.

Keskeisin on tunneviesti. Ylhäältä tuleva nujertaa, rinnalta tuleva voimaannuttaa, alhaalta tuleva hämmentää.

Johtajan viestintä on aina myös metaviestintää, viestiä viestinnästä. Johtajaa kuunnellaan erityisen tarkkaan, paitsi mitä hän sanoo niin erityisesti mitä hän ei sano.

Viestintä on joko uudistumisen mahdollistaja tai estäjä. Ihmisten johtaminen on merkitysten johtamista. Se minkälaiseen vuorovaikutukseen kykenemme, määrittää mahdollisuutemme uudistumiseen.

Sankarijohtaja luo ennakoinnin ja hallinnan vaikutelmaa. Sen aika tosin meni jo. Elämme monimutkaisuuden keskellä ja vain dialogin avulla selviämme jotenkuten.

Lopultakin kaiken perusta on luottamus. Viestinnällä luodaan tai tuhotaan luottamuksen hetkiä. Luottamus mahdollistaa uudistumisen. Sen puuttuessa tilalle astuu pelko ja silloin peli on menetetty.

3 kommenttia

  • Eija Moilanen sanoo:

    Tässä olin paljon hyvää kiteytetty. Asioita, jotka itse asiassa oli jo tiedossa. Mutta haluaisin lisätä viestinnän vastapainoksi lähdekriittisyyden ja oikeanlaisen tiedon etsinnän. Viestintä epäonnistuu heti, jos siinä huomaa lukuisia virheitä. Selvää on, että tässä menee luottamus ja seuraukset on kaikkien tiedossa. Periaatteessa tiedon hallintaan tärkein väline on tiedon etsimistaidot.

    Käänteisesti

    Ihmiset ovat parhaimmillaan hyvässä ilmapiirissä kokiessaan tulluksi hyväksytyksi ja kuulluksi. Käytännössä asioiden eteenpäinvieminen ja vastaanottaminen vaatii tiedon siirron. Jos ei ole tietoa, niin ei voi vaikuttaa ja asiat, ihmiset sekä toiminnot kärsivät ja huono kierre on valmis joka suhteessa tilanteen polkiessa paikallaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Ahti sanoo:

    Viisaan kirjoituksen punainen lanka on luottamus. Asioitten hoito uusissa kuntaelimissäkin sujuu kun on puolueiden ja ihmisten välillä luottamus. Tietokin menee perille tässä kaikenlaisen informaatiotulvan keskellä, jos on luottamusta ihmisten välillä. Ja seurakuntatyökin sujuu paremmin kun työntekijäjoukko ja luottamushenkilöt luottavat toisiinsa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Emilia Karhu sanoo:

    Hirmuisen hyvä kirjoitus, läkähdyin tästä oivallusten kiteytetystä määrästä.

    Erityisesti puhutteli tämä:

    Dialogissa yllätykset ovat lahjoja. Autoritaarisissa hierarkioissa yllätykset ovat uhkia. Moniäänisyys rikastaa, yksiäänisyys köyhdyttää.

    Ilmoita asiaton kommentti