Va
62 kommenttia
Tapio. Täytyy tunnustaa, että sinulla on aivan uniikkeja käsityksiä Raamatun opetuksesta. Enkä sano tätä moittimismielessä, monet kun menevät sen ”isien uskon” mukaan vertaamatta sitä juurikaan Raamatun sanaan. Mutta heillekin suotakoon valitsemansa linja.
Kuten tuossa aiemmin olen perustellut, gehenna ja Ilmestyksen tulijärvi ovat ”loppusijoituspaikka” niille, jotka eivät peri ikuista elämää. Tulijärvi on symbolina tuhosta tuhatvuotiskauden finaalivaiheessa ja Jeesus tarjosi fariseuksille ikuista tuhoa jo tämän elämän päätteeksi gehennassa. Kyseessä ei ollut ruumiin polttohautaus Hinnomin laaksossa vaan Jeesus puhui ”sekä ruumiin että sielun” lopullisesta tuhosta(apollymi ). Tuskin fariseusten ruumiita Hinnomin laakson kaatopaikalla edes poltettiin, siellä tietojeni mukaan käsiteltiin vain rikollisten ym ruumiit.
Jeesus osoitti, ettei ruumiin tappajia tarvitse pelätä. Siis niitä, jotka lähettävät meidät tuonelaan, jota alkuteksti hadekseksi kutsuu. Sielun tappamisen täytyy olla siis jotakin kamalampaa kuin tilapäinen katkos elämäntaipaleessamme ja olemassaolossamme.
Kirjoitat Tapio ihan asiaa siitä, että ”Koska sielu/elämä on veressä, niin sielu kuolee ruumiin mukana.” Jos keskustelu olisi nyt vain sielu-käsitteestä voisin latoa kymmeniä kohtia Raamatusta, joissa sielu kuolee. Raadollisimmillaan sieluja tapetaan jopa tavallisella miekalla.(Jos10:37)
Sielu-sanalla on Raamatussa useita merkityksiä, kuten tuo lainaamani professorismieskin totesi. Eräs helvettikäsitteeseen kannalta oleellinen merkitys liittyy olemassaoloon eli elämään.
Jeesus kertoi sielusta seuraavaa: ”Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä(”psychē”), kadottaa(apollymi) sen mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava.”(Mark8:35) Lyhyellä katselmuksella en löytänyt yhtään englanninkielistä Raamattua, joka puhuisi sielusta, kaikki samaistavat sielun elämään yksilönä. Reijo, sinä voisit tukistaa nyt tuollaisia kääntäjiä, jotka jättävät sanan sielu kokonaan pois!
Seuraavassa jakeessa kyllä sitten sielu(psychē) tulee esille: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?” Englantilaisissa käännöksissä jotkut käyttävät johdonmukaisesti sanaa ”life”. Kuollut ei todellakaan hyödy mitään edes ”koko maailman voittamisesta”.
Toinen esimerkki sielun ja elämän samaistamisesta olkoon vaikkapa seuraava: ”Mutta Paavali meni alas, painautui häntä vasten, kietoi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: ”Älkää hätäilkö, hän on hengissä.”(Apt20:10) Loppuosa menee alkutekstin mukaan hiukan sanajärjestystä muuntaen ”psychē esti en autos”. Eli Eutykos-niminen nuorukainen olikin nyt hengissä, koska hänessä oli sieluksi tässä kutsuttu elämä.
Englantilaisissa käännöksissä ei alkuperäistä sielu-sanaa näy mailla ei halmeilla. Näin asia lontooksi esitetään: ”his life is in him” ja ”he’s alive”.
Kun Pietari lupasi ”antaa vaikka hengen puolestasi”, alkuteksti kertoo sielun(psychē) antamisesta ja englantilaisissa käännöksissä annetaan ”life”, siis elämä.(Joh13:13:37)
Edellä olevista esimerkeistä selvinnee se tosiasia, että alkutekstin sanalla psychē on usein Raamatun tekstissä merkitys ”elämä”. Ja niin on myös tuossa helvettiin liittyvässä kohdassa, joka sielu-elämä vaihdoksella menee siis näin: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan elämää ( lopullisesti). Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä elämän että ruumiin hukuttaa helvettiin.”
Elämä voidaan siis lopullisesti ottaa meiltä pois gehennan tulessa tai sitten tulijärvessä, mikä merkitsee sen riistämistä jo toisen kerran. Raamattu sanoo tulijärven olevan kuolema jo toisen kerran, ja nyt lopullisesti, tuhatvuotiskauden päätteeksi.(Ilm20:14b)
Raamattu siis esittää tasan kaksi vaihtoehtoa: ikuinen elämä tai sitten ikuinen kuolema.
Kiitos Tapio kommentistasi. Ja kiitos myös Reijolle hyvästä yrityksestä sotkea tätä asiallista keskustelua helvetin tulesta ja siihen liittyvästä. Jospa sinäkin Reijo keskityt nyt siihen, mitä Raamattu sanoo etkä niinkään kiukuttele erilaisten käännösten käyttämisestä. Niitä ei ryhdytä meidän ammattitaidoillamme asettelemaan paremmuusjärjestykseen, mutta Vertailu erityisesti alkutekstiin onnistuu erinomaisesti, jos tarkistuksia vaan haluaa tehdä.
Olen siis vankasti sitä mieltä, että kun Jeesus käski pelkäämään häntä, joka voi sielun eli elämän tuhota gehennassa, Vapahtajamme tarkoitti samaa kohtaloa kuin mikä Aadamille lankesi: eikun maaksi jälleen ja pysyvästi..
Juutalaisten käsityksiin sielusta ja muusta en halua ottaa kantaa. Mielestäni Jeesus evankeliumeissa kertoo ihan riittävästi siitä harhasta, johon kansa oli johtajiensa viitoittamana kuljetettu. Rajakokemuksetkin lienevät meille kaikille suuria mysteereitä.
Oletko Tapio pannut merkille, että eläimilläkin on Raamatun mukaan sielu? Ja siitä syystä, että niilläkin on tämä elämä elettävänään. Raamatun uudemmalla puolella kerrotaan, että ”jokainen elävä olento(psychē)kuoli, mitä meressä oli”.(Ilm16:3) Ja heprealaisessa osassa metsäkyyhkyselläkin on sielu eli elämä: Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua(nephesh )”.(Ps74:19) Kun eläinten elämä päättyy, uutta ei tule. Voisimme Jeesuksen termejä käyttäen kaiketi ilmaista asian niin, että kaikki eläimet joutuvat gehennaan?
Tuossa aiemmassa Apt kertomassa tilanteessa ikkunasta pudonnut Eutykos kuoli. Näin Raamattu: ”Hänet nostettiin kuolleena maasta.”(Apt20:9) Ja sitten: ”Mutta Paavali meni alas, painautui häntä vasten, kietoi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: ”Älkää hätäilkö, hän on hengissä.” Kuten aiemmin totesimme, elämä eli sielu oli palannut kolhiintuneeseen elimistöön varsin ripeästi.
Elämän eli sielun poistuminen tai palautuminen ei Raamatussa todellakaan vitkastele. Raakelin kuolemasta kerrotaan seuraavaa: ”Mutta kun hänen henkensä(nephesh) oli lähtemäisillään…”(1. Mo35:18) Taas englantilaiset käännökset ovat alkutekstille uskollisempia, esimerkiksi KJ kertoo, että ”And it came to pass, as her soul was in departing, (for she died)…” Ja pian tämän jälkeen se sielu/elämä sitten pakenikin.
Kun Elia herätti kuolleista pojan, kerrotaan jälleen sielun eli elämän nopeasta liikkeestä. Sielun eli elämän vastikään paettua ”hän ojentautui pojan yli kolme kertaa, huusi Herraa ja sanoi: ”Herra, minun Jumalani, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin”. Ja Herra kuuli Eliaa, ja pojan sielu tuli häneen takaisin, ja hän virkosi henkiin. (1.Ku17:21,22)
Jeesus varoitti sielun eli elämän tuhoutumisesta gehennassa. Toisaalta Raamatun mukaan Jeesukselle Isä on uskonut kuolleiden herättämisen. Myös ”Iankaikkiseksi Isäksi” tituleerattu Jumalan Poika palauttaa hyvin monelle maan tomuksi muuttuneelle sielun eli elämän takaisin. Mutta kaatopaikalle eli gehennan tuleen joutuneilta on sekä ruumis että sielu mennyttä ikiajoiksi.
Katsot siis Tapio, että KR-käännöksen otsikko ”Elia herättää henkiin lesken pojan” on vain koomasta toipumista. Teksti nyt ei kyllä sellaista tue.
Lesken pojasta Raamattu sanoo, ”poika sairastui; ja hänen tautinsa kävi hyvin kovaksi, niin ettei hänessä enää ollut henkeä.”(1. Ku17:17) Tässä ”hengeksi” käännetty sana on ”nĕshamah”. Poika oli menettänyt sen, mikä aikanaan käynnisti Aadamin maan tomusta rakennetun elimistön: ”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen(nĕshamah) ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.”(1. Mo2:7)
Tuskin kukaan voi ajatella, että Aadam olisi ollut ennen ”hengen puhaltamista” koomassa? Mutta ei sitä ollut lesken poikakaan, kun Raamattuun luotetaan. Äitinsä ”sanoi Elialle: ’Mitä minulla on tekemistä sinun kanssasi, Jumalan mies? Sinä olet tullut minun luokseni saattamaan minun pahat tekoni muistoon ja tuottamaan kuoleman minun pojalleni’.”(1.Ku17:18)
Myös Elia ilmaisi pitävänsä poikaa jo vainajana: ”Herra, minun Jumalani, oletko tehnyt niin pahoin tätä leskeä kohtaan, jonka vieraana minä olen, että olet surmannut hänen poikansa?” Ja sitten Raamattu kertoo, että ”Herra kuuli Eliaa, ja pojan sielu tuli häneen takaisin, ja hän virkosi henkiin.”
En toki voi toimittaa sinulle lääkärilausuntoa pojan kuolemasta muodossa exitus kloX. Mutta olettaisin, että Raamatun teksti riittää vakuuttamaan, että ”sielun tuleminen takaisin” merkitsee kuolleen henkiin heräämistä, ihan oikeasti.
Tapio. Minusta tuntui, että helvettikeskustelustamme hiipui jo viimeinenkin hiillos noiden viimeisten keskustelulaajennusten myötä. Tänne ei tainnut tulla ketään vanhaa kunnon helvettioppia puolustamaan.
1.Piet1:9 liittyy kyllä ”sielujen pelastumiseen”, toki se voidaan kai kytkeä jollakin tavoin siis myös gehennasta selviytymiseen, tai Ilmestyksen kaikentuhoavan tulijärven ulkopuolelle jäämiseen. Olkoon nyt sitten niin tällä kertaa.
Pietarinkirjeen jakeessa todetaan, että ”sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.” Ja aiemmat jakeet kertovat, että koettelemukset jalostavat uskoamme kohti tuota päämäärää: ”Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa.”(jae7)
Uskomme voi siis koettelemusten jalostamana olla vielä jalompaa ja kestävämpää kuin jalometalli kulta. Erinomainen rinnastus, johon kuuluu myös tieteellisesti pätevä maininta ”katoavasta kullasta”. Kulta kun liukenee sopivaan happoseokseen, oikealaatuinen usko kestää.
Jatkossa Pietarinkirje sitten ohjeistaa, miten meidän muinaisia uskon malleja kannattaa Raamatusta poimia.
Nyt taidamme olla kyllä tässä keskustelussa edenneet jo kovin kauas noista otsikoimistasi ”vanhan vallan helvetin sytytystalkoista”? Vai ymmärsinkö Tapio sinun viittauksesi Pietarinkirjeeseen jotenkin väärin?
Ilmoita asiaton kommentti