Saako uskosta voimaa kun kun elämä kohtelee kaltoin? Tätä minulta kysyi eräs vanha tuttavani, kun tapasimme eräänä sunnuntaina. Emme olleet nähneet toisiamme moneen vuoteen ja näinä menneinä vuosina oli ehtinyt tapahtumaan paljon, ehkä jopa liiankin paljon. Mietin vastaustani tuohon kysymykseen tovin ja sanoin, että kyllä siitä voimaa saa. Tuo voima on ainakin minulle itselle hieman vaikea selittää muille... onko se voiman tunne, lämmön tunne sisällä vai tunne siitä, että jokin sinua suurempi huolehtii sinusta? Ehkä se on näitä kaikkia.

Ystäväni ei ole ollut uskossa aikaisemmin, mutta nyt uskon asiat ovat hänellä mielessä. Tähän on johtanut monet vastoinkäymiset ja lähimmäisen menettäminen. Itse ajattelen että ehkä hän on kokenut jo hieman liikaa negatiivisia asioita varsin lyhyen ajan sisällä. Ehkä nämä tapahtumat ovat antaneet tilaa ajatukselle siitä, että mistä voisi saada voimaa jaksamiseen.

Keskustelimme pitkään ja muistelimme menneitä. Oi niitä aikoja kun olimme nuoria ja tunsimme itsemme lähes kuolemattomaksi. Silloin ei huolet ja murheet painaneet mieltä, vaan tuntui siltä että mitä tahansa maailma eteemme heittää, sen yli mennään ilman mitään ongelmia. Nyt reilusti vanhempana ajatukset ovat vähintäänkin toisenlaiset. On monenlaista vaivaa, taloudellista ongelmaa ja sairautta. Pahinta on kuitenkin ollut lähimmäisten menettäminen ja ystävien sairastaminen. Vaikka itsellä on pieni eläke ja omat vaivansa, tunnen kuitenkin että pärjään hyvin kun lainojen yhdistäminen pienensi korkokuluja ja kilpailutan muutkin hankinnat ja olen tarkka siitä, mihin rahojaan laittaa. On vain surkeaa nähdä muita ikätovereita, jotka eivät tunnu pärjäävän yhtä hyvin.

Uskon että ystäväni haluaisi ottaa jeesuksen sydämeensä ja tulla uskoon, mutta minusta tuntuu että hän pelkää. Pelkää mitä? voisi kysyä? Uskon että hänellä on usko ja uskoon tuleminen omassa mielessään ikään kuin hätävarana, sitten kun ei itse enää jaksa, niin sitten otetaan usko avuksi. Luulen näin, mutta en toki voi olla täysin varma. Luulen että jos ystäväni hyväksyisi jeesuksen sydämessään ja sen jälkeen kokisi joitain suuria menetyksiä, voisi hän menettää sen viimeisenkin toivon. Eihän uskossa eläminen meitä ikäviltä asioilta suojele, mutta kyllä se antaa voimaa selvitä niistä. Uskon avulla ainakin itse olen selvinnyt pahimmista elämänkokemuksista ja saanut myös uusia ystäviä.

Joten vastaukseni siihen saako uskosta voimaa, on Kyllä, minä ainakin saan.