Totuus löytyy Raamatusta
Totuus
Ei minun määrittelemä, ei minun keksimä, eikä sinun tarvitse siihen uskoa, enkä edes pakota sinua siihen uskomaan. Saat tehdä ihan oman valintasi.
Raamatusta ovat nämä lainatut tekstit. Sinä joko uskot ne Totuudeksi, tai et. Harmaata aluetta ei ole.
»Niinkuin monet kauhistuivat häntä-sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo...Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.»
(Jes. 52:14, 53:3-12, Raamattu 33/38)
Näin paljon Jumala sinuakin rakastaa:
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” joh 3:16
Edelleen voit hylätä tämän Raamatun Jumalan Hyvän sanoman, mutta myös voit sanoa Jeesukselle: Kyllä. Ja saat Jumalan lapsen oikeuden:
”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä”
Isä Jeesus avatkoon sydämesi ottamaan vastaan Armon Jeesuksessa Kristuksessa. Syntiesi sovituksen ja ylimaallisen Rauhan Hänessä.
Siunausta kaikille.
137 kommenttia
Maailmassa on useita Kristuksen sovituskuolemaan ja ylösnousemiseen uskovia kirkkoja ja kirkkojen sisällä paljon samalle pohjalle rakentavia liikkeitä. Kaikki näkevät ja kokevat ja ymmärtävät asioita hieman eri tavoin. Näkisinkin, että kaikki ovat kiinni Krisuksen totuudessa ainakin joltain osin. Ehkä koko totuuskin löytyy, kun kaikki yhdistetään ykdeksi laajaksi Kristuksen kirkoksi. Kaikilla on myös omat ”omituisuutensa”, joista sitten sätimme toisiamme ja luulemme itse löytäneemme sen ”koko totuuden” ja haukumme muita harhaoppisiksi. Tätä on tapahtunut koko 2000 vuoden ajan. Missä lienee se ”oikea ymmärrys?
Kari Roos 26.05.2022 15:38 ”Jumala on armollinen kaikille, jotka totuudessa, vilpittömästi kokosydämisesti huutavat Jumalaa, ja Hänen parannettavaksi.”
Tarvitseeko vilpitön, kokosydämisesti Jumalaan turvaava vielä armoa? Onko sellaisia ihmisiä? Jos Hän olisi armollinen vain täydellisille, eipä olisi armolle juurikaan tarvetta. Emme voi ansaita armoa.
————————————
Jes. 55:6 Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.
Hebr. 11: 6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
Joh. 6:44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Jumala ei kutsu iankaiken eikä Hän ole koko ajan jankuttamassa, että tulkaa, tulkaa…. Kuitenkin kutsut toistuu ja niihin yleensä paadutetaan mieli.
Jumala palkitsee, vilpittömän etsijän. Ehkä vastenmielisin tapaus oli Saul vilpittömyydessään.
”Teesi 2: Lain ja evankeliumin perustana on Jumalaihminen Jeesus Kristus, jonka jumaluus ja ihmisyys läpäisevät toisensa mutteivät irtaudu toisistaan eivätkä sekoitu toisiinsa
Voiaaan siis sanoa: laki & evankeliumi = Jeesus. Jeesus Kristus on itsessään Jumala ja ihminen, Jumalihminen. Nämä hänen kaksi eri luontoaan eli olemustaan, jumaluus ja ihmisyys, läpäisevät toisensa. Siitä käytetään teologiassa perinteisesti kreikkalaisperäistä sanaa perikoreesi ja latinalaisperäistä sanaa interpenetraatio, jotka nykyisessä käsitteiden käytössä ovat harvinaisia tai puuttuvat siitä kokonaan. Läpäistessään toisensa jumaluus ja ihmisyys, Jumala ja ihminen eivät kuitenkaan toisaalta sekoitu toisiinsa, vaan niillä on selvä ero, distinktio. Toisaalta ne eivät irtaudu eli separoidu toisistaan. Kaikkea sitä, mitä Jeesus itsessään on ja tekee ja sanoo, hän on ja tekee ja sanoo samanaikaisesti Jumalana ja ihmisenä, joita ei voi irrottaa toisistaan, koska hän on persoonana yksi eli jakamaton ja ehjä. Hän on Jumalaihminen.
Jumalaihminen ei ole kuitenkaan ole olemassa itseään varten vaan syntiin langenneita ja siten Jumalan vihan alle joutuneita ihmisiä varten, jotta he pelastuisivat Jumalan vihasta Jumalan rakkauteen ja ikuiseen elämään. Heille hänestä avautuu kaksi ulottuvuutta: hän on heidän esikuvansa ihmisenä ja heidän sijaisensa Jumalan edessä, ovatpa heiden elämänihanteensa ja -elämäntapansa mitkä tahansa ja ovatpa he kristittyjä ja uskovia tai uskonnottomia, ”pakanoita” tai jumalankieltäjiä. Hän on absoluuttinen ja universaalinen.” (Raimo Mäkelä, ”Teesejä laista ja evankeliumista”)
En lähde kiistelemään sanoista. Se ei ole tässä se oleellinen asia sinänsä. Mutta Martti Pentin tapanahan on juuri tarttua sanoihin ja suunnata keskustelu niihin, jotta pääasiasta ei keskusteltaisi.
Luotan teologiin, joka 40 vuotta on tieteellisesti tutkinut tätä aihetta ja kun hän sanoo, että termiä interpenetraatio (lat.) ja perikoreesi (kr.) on käytetty perinteisesti ilmaisemaan tätä toinen toisensa läpäisyä.
Lisäksi Kari Roosin hokemaan armollisuuteen vastaan, että tässä on kyse totuudesta, kristinuskosta ja teologiasta. Jos et muuhun pysty kuin jatkuvasti ottamaan puheeksi ihmisten armollisuuden siinä merkityksessä, että kaikki pitää hyväksyä myös ihmisen synnit, niin ei kannata osallistua.
Kristinuskoon kuuluu ihan olennaiselta osalta käsite ”tuomiosta”. ”Ja kun hän (Pyhä Henki) tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: synnin, koska he eivät usko minuun; vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe; ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu”. Joh. 16:8-11
Riitta,
En ole teologi, oletko sinä? Veikkaisin, että teologitkin tulevat tutkimuksissaan erilaisiin tuloksiin. Jos armo ei kuulu sinun ”totuuteesi”, niin turha tosiaan on siitä puhua. Voit jatkaa armotonta menoasi, mutta älä kiusaa sillä muita.
Kari, älä puhu roskaa ja ala syytellä minua. Minä puhun Raamatusta, Jumalan sanasta ja siis Jumalasta. En puhu siitä mitä minä tahdon että minkälainen Jumalan olisi minun mielestäni oltava.
Olet aiemmin kirjoittanut, että Jumalan käskyt olisi päivitettävä tätä päivää vastaaviksi. Kristinuskon ja siis Raamatun mukaan Jumalan käskyt pysyvät maailman loppuun asti. Jumalan käskyissä näkyy Jumalan rakkaus meitä kohtaan. Ne ovat täynnä rakkautta ja hyvää tahtoa meitä kihtaan. Ohjaavat meitä oikeaan hyvään elämään sekä Jumalaa kohtaan kuin myös lähimmäistä kohtaan. Niissä ei ole mitään päivitettävää.
Jumala on pyhä ja hänen sanansa muuttumaton.
Interpenetraatio: ”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja TUNKEE lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili”. Hebr. 4:12-13
”Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset? Ja ’jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton syntinen?”
Martti Pentti, meidät tullaan tuomitsemaan. Jokainen astuu kerran Jumalan tuomioistuimen eteen. Saatana on tietenkin jo tuomittu, koska Jeesus on voittanut saatanan. Mutta jos me emme pysy uskossa ja luottamuksessa Jumalan sanaan ja siis Kristuksessa, niin kyllä Jumala pyyhkii nimemme pois Elämän kirjasta. Silloin ihminen tulee tuomituksi tekojensa mukaan ja in siis omassa varassaan.
Martti,
Juud. (1776 Biblia)
22 Ja pitäkäät se eroitus, että te muutamia armahtaisitte,
23 Mutta muutamia pelvolla autuaaksi tekisitte, ja temmatkaat heitä ulos tulesta, ja vihatkaat sitä lihalta saastutettua hametta.
Kehotetaan olemaan kiiinnostunut kanssauskovien hengellisestä tilasta, ”valvoa uskoon”. Valvottavia on ikäänkuin kahta ryhmää, julkeita ja röyhkeitä, jotka kääntävät Armon irstaudeksi ja niitä jotka ovat heikkouttaan, valvomattomuuttaan toisten muiaanvieminä langenneet. Siksi tuo ”tehkää erotus” on otettava huomioon.
’Valvoa’ on 1. Tim. 4:16 ’επεχω’, joka kääntyy sanakirjani mukaan: 1) pitää vieressä, huomata, havaita, tarkata, ottaa jksta vaaria – 2) pitää omanansa, omistaa – 3) pidättää, pysyttää, viipyä jssakin, jäädä jhnkin. Timoteusta ei muuten kehotettu valvomaan seurakunnan jäseniä vaan: ”Valvo itseäsi ja opetustasi.”
Kirjoittaja
Kaisu Hildén
Kaisu Hildén on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta. Hän harrastaa taidemaalausta, kirjoittamista, käsitöitä ja liikuntaa. Virsien veisuu ja gospelmusiikki ovat lähellä hänen sydäntään. Raamattu tuli hänelle rakkaaksi jo nuorena-ja hän ei vain voi olla evankelioimatta. Perheeseen kuuluu aviomies ja koira-ja kaikki kolme haukkuvat vain tarvittaessa. :)
Kari, kirjoittamasi paljastaa vain että et ymmärrä tätä koko kristinuskon ydinasiaa ollenkaan. Tämä on erittäin surullista. Varmasti johtuen kirkon antinomismista. Ongelma näyttää sinulle aina olevan Jumalan laki, joka juuri paljastuu sanoissasi yhden tietyn asian ”tikun nokkaan nostaminen maailman kauheimpana asiana”. Lain on saatava tehdä tehtävänsä ihmisessä eli saatava tuomita hänet Jumalan edessä kyvyttömänä täyttämään lakia, jotta ihminen ylipäätään voi vastaanottaa evankeliumin Kristuksen sovituksesta. Silti laki jää voimaan maailman loppuun asti. Lailla on vielä tehtävää uskovassakin ihmisessä jäljellä olevan lihan takia.
”Lain ja evankeliumin yhteys voidaan ymmärtää virheellisesti lakihenkisyydeksi” (R. Mäkelä)
”Lailla ja evankeliumilla on kintereillään myös ainainen varjostajansa ja vääristäjänsä. Lakihenkisyydessä eli lainomaisuudessa eli legalismissa laki ja evankeliumi samastuvat toisiinsa: vaatimus on lahja, lahja on vaatimus, vaadittu rakkaus on annettua rakkautta, annettu rakkaus on vaadittua rakkautta. Jumalan ja ihmisen ero todellisuudessa katoaa. Lain kumoamisessa eli antinomismissa laki ja evankeliumi irtoavat eli separoituvat toisistaan. Näin niiden distinktiivinen jännite eli polaarisuus laukeaa. Legalismi ja antinomismi jäävät siten erityisen ja jopa yleisen ilmoituksen ulkopuolelle ihmisen ”luonnollisen” mutta vääristyneen uskonnollisuuden ilmauksiksi. Niiden kanssa joudumme taistelemaan taukoamatta itsessämme, kirkossa ja yhteiskunnassa.
Lain ja evankeliumin distinktiivisellä yhteydellä on sama luonne kuin Jumalassa ja hänen suhteessaan luotuun olevilla distinktioilla, joita se heijastaa: muodollisesti Kolmiykseyden interpenetraatio ja Jumalaihmisen interpenetraatio, materiaalisesti Jumalan viha (moraalilain toisessa käytössä) ja Jumalan rakkaus. Tämä seikka osaltaan viittaa siihen, että laki-evankeliumi on koko todellisuuden tulkinta tai todellisuus avautuu niistä ja niiden suhteesta. Tällä tavoin kristinusko on ainutlaatuista ja absoluuttista.”
Itse tulin varsinaisesti uskoon vasta löydettyäni Olav Valen-Sendstadin kirjat. Erityisesti ”Pistin lihassa”. Kristuksen sovitustyö todella kirkastui minulle vasta silloin. Osittain varmaan tietämättänikin olin pohtinut juuri lain ja evankeliumin suhdetta, kun ihmettelin itsessäni miksi en muutu paremmaksi ihmiseksi tultuani uskoon. Kirkko ei opetuksessaan kysymyksiini antanut vastausta.
Rovasti Raimo Mäkelän väitöskirja aiheesta on nimeltään ”Lex et evangelium in interpenetratione (’Laki ja evankeliumia toisensa läpäisevinä’): Olav Valen-Sendstadin käsitys lain ja evankeliumin suhteesta (521 s., Perussanoma 2011).
Ilmoita asiaton kommentti