Totuus löytyy Raamatusta
Totuus
Ei minun määrittelemä, ei minun keksimä, eikä sinun tarvitse siihen uskoa, enkä edes pakota sinua siihen uskomaan. Saat tehdä ihan oman valintasi.
Raamatusta ovat nämä lainatut tekstit. Sinä joko uskot ne Totuudeksi, tai et. Harmaata aluetta ei ole.
»Niinkuin monet kauhistuivat häntä-sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo...Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.»
(Jes. 52:14, 53:3-12, Raamattu 33/38)
Näin paljon Jumala sinuakin rakastaa:
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” joh 3:16
Edelleen voit hylätä tämän Raamatun Jumalan Hyvän sanoman, mutta myös voit sanoa Jeesukselle: Kyllä. Ja saat Jumalan lapsen oikeuden:
”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä”
Isä Jeesus avatkoon sydämesi ottamaan vastaan Armon Jeesuksessa Kristuksessa. Syntiesi sovituksen ja ylimaallisen Rauhan Hänessä.
Siunausta kaikille.
137 kommenttia
Et varmaan ole lukenut siitä kuinka toiset kääntävät Jumalan armon irstaudeksi? Se on mädän päälle laastarin vetämistä.
Kari, surullista se on. Et ymmärrä. En minä sinua mistään syytä. Olet saanut väärää opetusta. Syy on opettajissa. Kehotan sinua paneutumaan itsenäisesti Raamatun sanaan.
Kari, sillä perusteella että se on kristikunnan yhteisten tunnusten ja Raamatun mukainen mukainen oppi. Vaikka tunnustuskuntien opeissa onkin eroavaisuuksia, on silti perustus ja pääasiat samat.
Vähä-Katekismus v. 1948: ”5. Pyhä Raamattu Pyhä Raamattu on Jumalan sana, jonka pyhät Jumalan ihmiset ovat kirjoittaneet Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta. 2 Piet. 1:21 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kavatukseksi vanhurskaudessa. 2 Tim. 3:16
8. Raamatun lukeminen Meidän tulee lukea Raamattua siten, että rukoillen etsimme siitä elävää Jumalaa ja olemme kuuliaisia hänen äänellensä, kun hän puhuu meille sanassansa.
Puhu Herra; palvelijasi kuulee. 1 Sam. 3:9 Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jes. 55:6
Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä. Jes. 66:2
Auta, että ahkerasti tutkin sanaas kallista, elämäni loppuun asti pysyn siinä vahvana, Uskoani kasvata, voimallasi vahvista. Virsikirja 16:6”
Ja minulla ei ole mitään minun erikseen saamaani oppia, joka olisi jotenkin erilainen kuin kirkko alusta asti on tunnustanut. ”Toisin kuin muut” muka minä katsoisin olevani oikeassa. Ei totuus ole minun keksimäni.
Olen puolustanut Raamatun arvovaltaa ja että se on Jumalan sanaa. Raamattu on kirkossamme edelleen kristillisen uskon ja elämän korkein ohje. Ja vaikkei enää se sitä sille olisikaan kuten se nyt monessa paikkaa näyttää näin olevan, niin minulle ja miljoonille muille se on sitä edelleen.
”… jotenkin erilainen kuin kirkko alusta asti on tunnustanut.” Apostolinen uskontunnustus vakiintui osaksi kirkon yhteistä järjestystä Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325. Se ei siis ole ollut ’alusta asti’ kirkon tunnustus. Uuden testamentin kokonaisuus vakiintui viekä kymmeniä vuosia myöhemmin. Kirkon elämä oli tuolloin useiden erilaisten ’tunnustusten’ kilpailua, jossa hävinneet käsitykset julistettiin sittemmin harhaopeiksi.
Kaisu,
”Pysytään Jeesuksessa,”
Jeesus sanoi, Joh. 14:6, Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Kaikki tapahtuu Jeesuksessa, uskoontulo, maallinen vaellus, jne. Jeesus vähän myöhemmin samassa luvussa sanoo, että koska Isä on minussa ja minä Isässä. Myöhemmin, minä teissä ja te minussa. Koska Jeesus on yksi Isässä, hän tietää Totuuden koska Hän itse on Totuus.
Eli tulla uskoon on tulla Totuuden tuntemiseen.
Kaikkea häiritsee sielunvihollinen, joka jokahetki yrittää saada otteen lihan tartuntapintaa. Meidät suojelee Jeesuksen läheisyys, Hän meissä.
Kysehän ei ole ensisijaisesti armollisuudesta, vaan totuudesta. Ja jos puhutaan ”armollisuudesta” niin on hyvä kysyä ”kenen armollisuudesta”? Ihmisen vai Jumalan?
Jos etsitään sellaista opetusta ja paikkaa, missä syntini (sen minkä Jumalan sana sanoo selvästi synniksi) siunataan ja saa hyväksynnän ja saan jatkaa rauhassa syntielämää, niin ei se ainakaan ole kristinuskoa, vaan jotain muuta. Saattaahan siihen sisältyä kristillisiäkin aineksia. Tällaiselta näyttää kirkon todellisuus nyt monessa paikkaa.
Jeesus sanoo ”etsikää ensin Jumalan valtakuntaa” ja ”totuus on tekevä teidät vapaiksi”. Ei ole kyse onnelliseksi tulemisesta, vaan pelastumisesta Jumalan vihalta. Totuuden löytämisestä. On kyse uskosta, uskoon tulemisesta, uudestisyntymisestä, Pyhän Hengen tulemisesta ihmisen sydämeen. Ei ole kyse siis siitä, että järjellämme vain tiedollisesta tiedämme asioita kristinuskosta, saatikka siitä että itse määrittelisimme itsellemme jumalan ja opin sisällön vastoin Jumalan ilmoitusta, joka on selvästi luettavissa Raamatussa.
On kyse sydämen uskosta, elävästä uskosta ja siitä että Jumalan laki on kirjoitettu ”sydämen tauluun”, jolloin en enää elä tekohurskaudessa, vaan haluan sydämestäni totella ja kuunnella Jumalan tahtoa elämässäni. Toisin sanoen elän kristityn elämää. Kristuksessa elävä uskova ihminen täyttää Jumalan lakia, sillä Kristus on sekä laki (esikuva) että evankeliumi sijainen.
Uskovan kristityn =(Jumalan lapsen) elämään päin kuuluvat monet ahdistukset ja kiusaukset, sisäiset (lihan ja hengen taistelu) ja ulkonaiset (maailma, saatana). Mutta hänen elämänsä onkin paradoksaalista, koska hänellä silti kaikesta huolimatta on kestävä perusta, kirkastunut ilo, usko, toivo ja rakkaus. 1. Piet. 1:6-9
”Laki ja evankeliumi koskevat kaikkia ja kaikkea
Koko todellisuus avautuu erityisesti lain ja evankeliumin kolmitahoisuudesta käsin. Ihmisen on miellettävä kaikkeus samanaikaisesti haasteekseen ja saamakseen lahjaksi: Kristuksessa oleva evankeliumi on lahjana suunnattoman laajaulotteinen rajoittumatta vain hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa, vaikka ne ovat kaiken ydin.
Laki vaatii ihmisen koko sydämen Jumalalle ja ihmisen minän ja sinän suhteeseen kaikkiin ihmisiin. Evankeliumin lahja ottaa vastaan syntisen kokonaan ja lahjoittaa hänelle Kristuksen kaikkineen: ”Kaikki, mikä on minun, on hänen – kaikki, mikä on hänen, on minun.” ”Kaikki” on lausuman alkupuoliskossa ihminen koko persoonanaan, loppupuoliskossa koko evankeliumi kolminaisuudessaan. Tämä sisältää ”ennen kaikkea” kaiken sovituksen, joka peittää kaiken, niin että se, joka ottaa vastaan evankeliumin, on kaikessa sen ”peittämänä”. Sovitus tekee ihmisen halukkaaksi kaikkeen, mitä laki hänen sydämessään vaatii. Näin hänestä tulee syvimmässäkin mielessä lain ”täyttäjä”, joka toteuttaa Luojan tarkoituksia koko maailman ja koko historian kehyksessä. Sellaisena hän välittää lain ja evankeliumin ja niiden suhteen ilmaiseman todellisuuden koko luomakuntaan. Kaikkeudessa ja kulttuurissa olevien ja toimivien persoonien merkitys korostuu: kristillisten periaatteiden mukainen kulttuuri syntyy ja säilyy kristittyjen sydänten kantamana, tietyllä tavalla rajallisesti autonomisena mutta dynaamisena. Persoonat siis välittävät lain ja evankeliumin kulttuuriin.” (Teesejä laista ja evankeliumista”, uskonpuhdistuksen sanoma tänään VII, Raimo Mäkelä)
Kirjoittaja
Kaisu Hildén
Kaisu Hildén on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta. Hän harrastaa taidemaalausta, kirjoittamista, käsitöitä ja liikuntaa. Virsien veisuu ja gospelmusiikki ovat lähellä hänen sydäntään. Raamattu tuli hänelle rakkaaksi jo nuorena-ja hän ei vain voi olla evankelioimatta. Perheeseen kuuluu aviomies ja koira-ja kaikki kolme haukkuvat vain tarvittaessa. :)
Kari, minä korostan Kristusta ja Jumalan armoa hänen lunastustyönsä tähden. Sen voi jokainen lukea kommenteistani ja blogeistani.
Sinä yrität aina lopuksi viestittää ensin leimaamalla minut ahdasmieliseksi, että kuitenkin meillä olisi sama usko. Ei ole. Sinun uskossasi Raamatulla ei ole arvovaltaa eikä se ole sinulle Jumalan sanaa kuten minulle. Puhumattakaan siitä, että Jumalan sanassa on Pyhä Henki, joka sen tekee eläväksi.
Ilmoita asiaton kommentti