The Church - sukupolvemme ekumeeninen asiakirja

Kuluneena vuotena on muistettu monenkeskisen ekumenian tähän asti merkittävintä asiakirjaa, BEM-dokumenttia (=Baptism, Eucharist, Ministry). Vuonna 1982 valmistunut kirjanen kokosi yhteen vuosikymmenien työn liittyen kasteen ja ehtoollisen sekä kirkon viran ekumeenisen ymmärtämisen edistämiseksi. Tämä Kirkkojen maailmaneuvoston (KMN) Faith and Order-komission - jonka jäsen muuten myös roomalaiskatolinen kirkko on -julkaisu kykeni ilmaisemaan käsitysten läheisyyden ja lähentymisen niin hyvin, että sitä kutsutaan ensimmäiseksi konvergenssi- eli lähentymisdokumentiksi. 

BEM-asiakirja (eli Liman dokumentti) toi ilmi, että esimerkiksi yhteisymmärrys kasteen sakramentista (mysteeristä) on sen verran pitkälle menevä, että käynnistyi lukuisia hankkeita toisen kirkon tai kirkkojen kasteen vastavuoroisesta tunnustamisesta. Viime vuosien tunnetuin esimerkki tästä on Saksan kirkkojen ekumeenisen työryhmän julistus (2007). Saavutus on merkittävä siitä huolimatta, että BEM ei pystynyt ratkaisemaan jännitettä käsitysissä lapsikasteesta ja uskovien kasteesta.

Liman asiakirja loi pohjaa myös piispan viran ymmärtämiselle niin, että se voitiin nähdä koko kirkon apostolisuuden yhteydessä apostolista evankeliumia ja sen jatkuvuutta palvelevana merkkinä. Ensisijaista on siis kirkon ja sen sanoman apostolisuus ja ykseys, jota piispan virka palvelee, eikä päinvastoin. Tämä lähtökohta tarjosi tärkeän avaimen Britannian ja Irlannin anglikaanisten kirkkojen sekä Pohjoismaiden ja Baltian luterilaisten kirkkojen läheiselle yhteydelle Porvoon julistuksen (1996) myötä. Kuluneena vuotena muistettiin myös Porvoon yhteisen julkilausuman valmistumista 20 vuotta sitten (1992).

Pitkäjänteinen ekumeeninen työskentely on siis melko lähimenneisyydessä tuottanut kypsiä hedelmiä. Tämä antaa toivon mukaan rohkeutta ja näkyä jatkaa tiellä eteenpäin. Kuluneena vuotena tuli päivänvaloon BEM:n jälkeen järjestyksessä toinen F&O-komission ns. lähentymisasiakirja The Church - Towards a Common Vision. KMN:n keskuskomitea hyväksyi asiakirjan alkusyksystä. Liman dokumentti oli osoittanut, että meillä on varsin pitkälle menevä yhteisymmärrys pääsakramenteista ja virasta. Ongelmaksi tuli se se kokonaisuus, jonka valossa nämä ymmärretään eli kirkkokäsitys. Niinpä Santiago de Compostelassa v. 1993 käynnistettiin F&O-komission kirkko-opillinen työskentely, jonka huipentuma tämä Kirkko-dokumentti on.

Nyt on käynnistyässä lausuntokierros, jonka aikana kirkoilta tiedustellaan, miten hyvin tämä ekumeenista kattavuutta ja lähentymistä tavoitteleva dokumentti kuvaa niiden ymmärrystä itsestään. Samalla toivotaan käynnistyvän prosesseja, jotka konkreettisesti edistäisivät kirkkojen yhteyttä ja ykseyttä. Dokumentti ei tarjoa konkreettisia ratkaisuja, mutta se voi inspiroida ja avata uusia, yllättäviäkin näkymiä siihen, miten lähellä me olemme tai voisimme olla toisiamme - Jeesuksen ylimmäispapillista rukousta ilmentäen.

Tämänkaltaisia F&O-dokumentteja ei ilmesty joka vuosia. Faith and Order-komission johtaja, Kanadan anglikaani John Gibaut onkin luonnehtinut tulosta "kerran sukupolvessa" - mahdollisuudeksi. Dokumentin - siis viime kädessä nykyisen ekumeenisen lähentymisen - avaamat mahdolliset reitit eteenpäin tulisi koetella ja tehdä se, mikä inhimillisesti katsoen on mahdollista. Suomessakin on jo alustavia suunnitelmia. Toivon mukaan mm. saamme The Church-dokumentin suomennoksen viimeisteltyä kevään aikana, niin että se olisi periaatteellisesti mahdollisimman monen ulottuvilla. Englanninkielinen pohjateksti on pdf-muodossa KMN:n nettisivuilla (The Church. Towards a Common Vision).

Kuluneena vuonna hyväksyttiin samaten KMN:n uusi lähetystä ja evankeliointia käsittelevä asiakirja sekä ns. Agape-prosessin jatkeena sosiaalieettinen, talouden, rauhan ja kestävän kehityksen etiikkaa käsittelevä asiakirja. Uutta aiempaan verrattuna on, että nämä dokumentit, erityisesti kirkko-oppia sekä lähetystä ja evankeliointia käsittelevät asiakirjat, katsovat nyt aiempaa selvemmin toisiinsa. Näin ne ilmentävät pyrkimystä tehdä teologisesta F&O-työskentelystä entistä elimellisempi osa KMN:n työskentelyä - Life and Work sekä Faith and Order -näkökulmat kuuluvat yhteen.

Nyt kun kansainväliseen diakoniaan keskittyvä ACT-allianssi on oma kokonaisuutensa, KMN voinee aiempaa paremmin keskittyä ykseyden ja yhteyden (koinonia) sekä todistuksen (martyria) edistämiseen ja toimia harkittuna mutta ajankohtaisena kirkkojen äänen käyttäjänä esimerkiksi uskonnonvapauteen ja tiettyihin sosiaalieettisiin teemoihin liittyvässä vaikutustoiminnassa.

Arkkipiispa John Vikström arvosteli 70-80-luvulla KMN:ssa vaikuttanutta teologista virtausta siitä, että ihmisten välinen sovinto ja sovinto Jumalan kanssa eivät ole oikein tasapainoisessa suhteessa keskenään. Profeetallisuutta tarvitaan, mutta pelkkä eettinen paatos ei ole hedelmällistä ja uhkaa hämärtää kirkon omimman sanoman, evankeliumin. Julistus on altista politisoitumiselle ja ideologisoitumiselle ilman selkeää teologista perustaa.

Uusissa KMN:n dokumenteissa on paikoin - ehkä yliyrittämisenkin seurauksena - tätä vanhaa taipumusta, vaikka on niissä myös paljon hyvää. Hyvää on esimerkiksi yleisen ekumeenisen teologian linjan mukainen ankkuroituminen uskoon kolmiyhteiseen Jumalaan ja tästä nousevaan kokonaisvaltaiseen ajattelutapaan. Epätasapainoa tuo etenkin lähetys- ja evankeliointidokumentin moniaineksisuus ja tästä johtuva ristiriitainen viesti sekä käsitteellinen epäselvyys. Kirkkojen tehtävä onkin tuoda yhtäältä esiin dokumenttien hedelmät, mutta on syytä myös koetella, mikä on hyvää ja kitkeä rikkaruohot kasvua varjostamasta.

1 kommentti

  • Matias Roto sanoo:

    Tomi

    Kiitos että nostat esille tämän ekumeenisesti tärkeän asiakirjan. Olisi todella suotavaa, että ihmiset tutustuvat siihen perusteelliseti.

    Itselleni entisenä Afrikan lähettinä erityisen mielenkiinnon kohteena on tuo lähetystä koskeva kohta, josta sanot että moniaineksisuuden takia siinä on käsitteelistä epäselvyyttä. Pitääpä siis tutkia oikein tarkoin.

    Siispä: Kiitos

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Tomi Karttunen
    Tomi Karttunen

    Minut vihittiin papiksi v. 1994 ja olen toiminut pääosin seurakuntapappina mutta myös apurahatutkijana sekä vuoden systemaattisen teologian lehtorina. Väittelin v. 2004 Dietrich Bonhoefferin teologiasta. Vuoden 2008 joulukuusta olen työskennellyt teologian ja ekumenian johtavana asiantuntijana Kirkkohallituksen ulkoasiain osastossa. Olen myös systemaattisen teologian, erityisesti ekumeniikan dosentti Itä-Suomen yliopistossa.