Teräsleidit

Viimevuotinen elokuva Teräsleidit on naurattanut monia suomalaisia. Olisi silti huolestuttavaa, jos katsojat uskoisivat, että elämän loppupuolella hyötyisi murrosikäisille tyypillisestä käyttäytymisestä.

Korkea ikä tahtoo olla aikaa, jolloin näkee, millaisia seurauksia valinnoilla ja olosuhteilla on ollut ja mitä ihmisestä on tullut sisäisesti.

Kaksikymppisenä kävin haastattelemassa jo seniori-iän saavuttanutta naista. Hän ei ollut mitenkään tunnettu, vaan eräs niistä, jotka toimivat uskollisesti kotiseurakunnassaan. Tämä kohtaaminen jäi mieleen vuosikymmeniksi. Naisesta huokui rauha ja hiljainen ilo. Ajattelin silloin, että haluaisin tulla samanlaiseksi vanhukseksi ja että ehkä Jumalan läheisyydessä eläminen oli muovannut hänestä tällaisen.

Myöhemmin havaitsin, että kristittyjen joukossa oli niitäkin, joiden persoonallisuudessa alkoivat korostua iän karttuessa vähemmän myönteiset piirteet. Aloin epäröidä. Oliko kohtaamani nainen ollut vain luonnostaan lempeä? Miksi joistakin seurakunta-aktiiveista tuli itsekeskeisiä, katkeria tai jopa aggressiivisia?

Seuraavaksi jouduin huomaamaan, ettei kovin moni pitänyt edes tärkeänä olla avoin sille, että voisi muuttua sisäisesti Jumalan tahdon mukaisesti. Individualistisena aikana on tärkeämpää olla ”aidosti minä” ja yrittää toteuttaa omia toiveitaan. On paljon niitä, jotka keskittyvät siihen, mitä he saisivat irti hengellisyydestä tunteakseen elämänsä ja olonsa paremmaksi. Jumala on heitä varten eikä päinvastoin.

Apostoli Paavali antoi aikoinaan ohjeita, jotka kuulostavat nykyihmisen korvaan melkein tekopyhiltä: ”Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi. Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi. Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan. Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi.”

Näillä ohjeilla ei tulla kapinoiviksi teräsleideiksi  tai -miehiksi. Ei niillä tulla myöskään pyhimyksiksi, koska on vaikea muuttaa itseään vaikka kuinka yrittäisi. Mutta ehkä ohjeiden noudattaminen voi olla kuin eteisen siivousta: ne pitävät auki väylän, josta Jumala pääsee vaikuttamaan. Siinä suhteessa ei ole liian myöhäistä.

2 kommenttia

  • Pirjo Pyhäjärvi sanoo:

    Tämä viisas kirjoitus muodostaa mielestäni hyvän kokonaisuuden edellä olevan käytöstapoja käsittelevän Pappisasessorin parahduksen kanssa. Sama teema vähän eri näkökulmasta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seija Rantanen sanoo:

    Olisin kiinnostunut kuulemaan tulkintasi vastaavanlaisesta, kuvitteellisesta elokuvasta, sanotaan vaikka ”Teräspapat”? Siinä siis perheväkivallan kohteina olevat miehet yrittäisivät pyrkiä vapauteen. Vaikuttaisiko tämä sinusta myös murrosikäiseltä?

    Toivon hartaasti, että siellä Britanniassa asiat ovat paremmin, mutta kotosuomessa tilastojen mukaan perheväkivalta on tavattoman yleistä. (Lähde: https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-tila/vakivalta-ja-hairinta/sukupuolistuneen-vakivallan-yleisyys#lahisuhdevakivalta).

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Riitta Bonny

    Ulkosuomalaista näkökulmaa

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit